Kuulustelupöytäkirja
Nilkkaa aristi, mutta "lääkettä" oli luvassa. Mieltä keljutti se pari päivää sitten Orjenzenskojärven yllä käyty kahakka. Olihan niitä Migejä enemmän suhteessa meidän Curtiss Hawkeihin, mutta me kuitenkin yllätettiin ne ylhäältäpäin ja osoittautuivat siinä aika keltanokiksi. Olin saanut yhden tuikattua tuleen ja loput kääntyivät pakoon, eikä niin nopeita koneita kiinni saatukaan meidän vehkeillä. Kohta alkoi motti yskiä ja savuta ja suuntasin kohti Nurmoilaa, kai joku oli osunut kuitenkin. Tehot alkoivat hävitä, ja jouduin tekemään hätälaskun pellolle omien linjojen taakse, mikä melkein onnistui mutta lopuksi kone tyssäsi nokalleen ja moottori syttyi liekkeihin. Kiire tuli, sain itseni irti ja kuomun auki ja hyppäsin korkealta maahan. Linkutin sitten riittävän kauas ja jäin odottamaan apuja.
Mutta se oli silloin ja nyt on nyt. Kuljin mäkeä alas rantaan päin ja haaveilin jos näkisin vilauksen karjalaisnaisista vilvoittautumassa vedessä. Ei tällä kertaa. Tie kaartui vasemmalle, kuulin mutkan takaa puheen sorinaa. En nyt halunnut törmätä mihinkään sotapoliisien tarkastuspisteeseen kun olin punttaamassa. Huomasin tien vasemmalla puolella kapean polun ja loikkasin sille.
Polku kulki veden vartta, rannassa näkyi ajopuuta. Sitten se sukelsi metsään. Yhteen puuhun oli kiinnitetty sininen nauha. Vakuutin itselleni että täällä ei olisi miinoja, ja jatkoin eteenpäin. Sitten metsä loppui ja taimikon jälkeen suoraan edestä kuului autoliikennettä. Halusin välttää havaituksi tulemista, joten käännyin jyrkästi oikealle polulle joka meni takaisin metsään. Välttelin vasemmalle jääviä taloja, paikallisista ei voinut olla varma kenen puolella oikeasti olivat. Jätin jyrkän rinteen vasemmalle puolelleni ja kun edessä siinsi paljasta kalliota, käännyin oikealle. Kohta näkyi renkaan jälkiä mudassa ja kärrypolku yhtyi soratiehen.
Edelleenkin halusin välttää tiellä liikkumista. Tien yli vasemmalle näytti menevän taas kärrypolku, jatkoin sinne. Kohta tuli polkujen risteys, jatkoin suoraan. Näkyviin tuli paljasta kalliota. Polku haarautui. Seurasin vasenta uraa ja kohta tuli taas tie näkyviin.
Ylitin tien oikealle viistoon missä oli aukko metsässä. Lentomekaanikko jonka kanssa tein kaupat oli puhunut jotain kiviröykkiöstä ja tässä oli sellainen. Astelin sen ohi ja kallionyppylän yli polkua joka laskeutui kosteikkoon ja jatkui sen yli. Hyppäsin puron yli ja jatkoin oikealle, jättäen rinteen vasemmalle puolelleni. Etenin näin niin kauan kunnes polku alkoi kääntyä rinteestä oikealle. Tässä kohtaa purin hammastani ja kipusin rinteen ylös, vaikka nilkkaa vihloikin.
Ylhäällä hengittelin tovin, ja totesin olevani jälleen tiellä. Käännyin vasempaan päin ja seurasin tietä, pitäen silmällä maamerkkejä. Oikealle jäi kolmihaarainen koivu. Jatkoin matkaa ja vasemmalle jäi kuovin tai lehtokurpan päältä näyttävä kanto. Sitten tuli tien päälle roikkumaan jäänyt puu. Pian sen jälkeen vasemmalla puolella tietä oli käkkyräinen mänty. Kiipesin sen juuria pitkin ja löysin sen putelin minkä lentomekaanikko oli minulle myynyt.
Kuulustelijan kommentti:
En ole urallani ennen tavannut näin suulasta kuulusteltavaa. Ei kukaan näistä tiedoista mitään hyödy, mutta olen kirjoittanut kaiken ylös kun niin vaaditaan. Kuulusteltava viety putkaan selviämään, palautetaan aamulla yksikköönsä odottamaan rangaistustoimenpiteitä.
Lentolaivue 32 perustettiin talvisodan jälkeen huhtikuussa 1940 talvisodan aikaisen lentolaivue 22:n pohjalta. Pääkalustona jatkosodassa olivat amerikkalaiset Curtiss Hawkit, joita Suomeen saatiin ostamalla Saksalta tämän Ranskassa ja Norjassa valtaamia koneita. Jatkosodan alussa laivue operoi Karjalan kannakselta osana lentorykmenttiä 3:a. Keväällä 1942 alistettiin lentorykmentti 1:lle ja laivue siirtyi Nurmoilan kylään miehitettyyn Aunukseen. Laivue saavutti jatkosodassa 190 ilmavoittoa ja menetti itse 24 konetta ja 16 ohjaajaa.
Lodjutarina on kieli poskella kirjoitettua fiktiota, mutta päähenkilön tarinassa on pari yksityiskohtaa jotka tapahtuivat eräälle todelliselle ilmojen sankarillemme. Suosittelen kokeilemaan lodjaamista, mutta vaihtoehtoisesti (ja lumiseen aikaan ehkä yksinomaan) voit ratkoa kätkön koordinaatit selvittämällä lentäjämme nimen. Tunnista sitten hänet ja muut henkilöt valokuvasta ja selvitä heidän Curtiss Hawkeilla saavuttamansa kokonaiset ilmavoitot (älä pyöristä ylöspäin):
Kätkö löytyy lähtöpaikalta X metriä suuntaan Y astetta.
X = [kuvassa päähenkilöstä vasemmalle istuvien sankarien voitot yhteensä]*[päähenkilön ja hänen oikealla puolellaan istuvien sankarien voitot yhteensä]-30
Y = [Ranskan 1939 saamista Curtiss Hawkeista ainoan edelleen lentokelpoisen kappaleen numero, säilytetty Ranskan maastoväreissä]
Kätkö
Kätköstä löytyy lokivihko ja kumileimasin. Älä vie kumileimasinta, se on lodjaajille! Tarvitset oman mustetyynyn. Lisäksi laitoin purkkiin jakoon saamiani tarroja, niitä saa ottaa niin kauan kuin riittää.
Lähteitä
Wikipedia
SA-Kuva-arkisto