Suvilahti (ruots. Södervik) on Helsingin Sörnäisissä sijaitseva entinen energiatuotantoalue, josta on 2000-luvulla kehittymässä kulttuurikeskus. Suvilahden alue on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö, jonka tiilisellä suojarakennuksella varustetulla kaasukellolla on Helsingin kaupunginmuseon mukaan merkittävä kaupunkikuvallinen asema. Suvilahti kuuluu Kalasataman osa-alueeseen.
Alueella on jäljellä kaksi kaasukelloa ja yhdeksän muuta sähkön- ja kaasuntuotantoon liittyvää tai siihen käytettyä rakennusta.
Suvilahteen rakennettiin Helsingin ensimmäinen höyryturbiinivoimalaitos, joka valmistui 1909. Seuraavana vuonna valmistui kaasuntuotantolaitos. Tehdasrakennukset suunnittelivat arkkitehti Selim A. Lindqvist ja betonirakennesuunnittelun uranuurtaja insinööri Jalmar Castrén. Rakennuksissa on käytetty ensimmäistä kertaa Suomessa kantavana rakenteena teräsbetonia, 1900-luvun alkupuolella puhuttiin vielä rautabetonista. Rakennusten julkisivut ovat pääosin rapattua tiiltä.
Suvilahden höyryvoimalaitos tuotti pelkkää sähköä. Sen toiminta lopetettiin 1976, eli pari vuotta myöhemmin kuin Hanasaari B voimalaitos saatiin tuotantokuntoon. Hanasaari B tuottaa sähkön lisäksi kaukolämpöä. Kaupunkikaasua valmistettiin loppuaikoina paikalle kuljetetusta nestekaasusta, kaasun valmistus Suvilahdessa loppui 1994, kun käyttöön otettiin maakaasu. Suvilahden kaasukelloista vanhin eli tiilisellä suojarakennuksella varustettu kaasukello on valmistunut 1910 ja viereinen suurempi, ilman suojarakennusta oleva kaasukello, vuonna 1931. Ne poistettiin käytöstä 1990-luvulla. Tiilisen suojarakennuksen halkaisija on noin 40 metriä, teräskellon noin 50 metriä ja sen tukikehikon ylimmät rakenteet ovat noin 40 metrin korkeudella maanpinnasta. Kaasusäiliö alkaa jonkin verran maanpinnan alapuolelta. Tiilikuorisen kaasukellon kaasutilavuus on noin 30 000 kuutiota ja isomman kaasukellon noin 50 000 kuutiota.
Kaasukelloa käytettiin kaasuvarastona. Siinä oli pohjalla teräksinen vedellä täytetty allas. Altaassa oli kolmesta sisäkkäisestä kaasutiiviisti toisiinsa liitetystä sylinteristä muodostuva teleskooppisesti nouseva laitteisto, sisimmässä sylinterissä on katto. Kun kaasua virtasi kaasukelloon enemmän kuin sitä poistui kulutukseen, teleskooppiset säiliöt nousivat kaasun tilavuuden kasvaessa. Kun kaasua kulutettiin enemmän kuin tuotettiin, teleskooppisäiliöt laskivat. Sisimmän sylinterin paino sai aikaan kaasuverkostossa olevan paineen. Kaasu virtasi kelloon ja kellosta putkia pitkin, kellon pohjan kautta. Kun Helsingin kaasuverkostossa siirryttiin jakelemaan maakaasua, tarve kaasun varastointiin lakkasi.
Suvilahden kaasukellot ovat Turun kaasukellon lisäksi ainoat Suomessa säilyneet kaasukellot. Helsingissä sijaitsi kaasukello myös Eteläisen Rautatiekadun ja Runeberginkadun kulmauksessa, vuonna 1907 rakennettu kaasukello purettiin 1960-luvulla. Viipuriin rakennetut kaasukellot on kaikki purettu, viimeksi rakennettu kaasukello valmistui 1930 ja se purettiin neuvostoaikana, maakaasu teki sen tarpeettomaksi.