Isosaari (ruots. Mjölö) on noin 76 hehtaarin kokoinen saari Helsingin edustalla Suomenlahdessa. Se oli puolustusvoimien linnakkeena vuoteen 2014 saakka. Vuodesta 2017 alkaen se on ollut rajoitetusti avoinna yleisölle.
Ensimmäiset merkinnät Isosaaren historiasta ovat 1600-luvulta, jolloin saaressa toimi pieni kalastajayhteisö. Vuoden 1654 valtiopäivillä kuningasta pyydettiin rauhoittamaan saaren metsä hakkuilta, jotta saaren ulkonäkö ei muuttuisi ja sitä voitaisiin yhä käyttää kiintopisteenä merellä. Rakennuksia saaressa on ollut viimeistään 1700-luvulta lähtien, ja ensimmäiset vakituiset asukkaansa muuttivat todennäköisesti 1800-luvulla. Linnoitustyöt saarella aloitettiin osana Krepost Sveaborgia vuonna 1913. Valtaosa nykyisistä teistä, suojarakennelmista ja osa asuinrakennuksista rakennettiin vuosina 1913–1917.
Suomen sisällissodan jälkeen saarella oli Isosaaren vankileiri, jonne valkoiset sijoittivat erityisesti "poliittisesti erittäin vaarallisina" pidettyjä punavankeja. Leiri oli Suomenlinnan vankileirin alaisuudessa, ja siellä kuoli yhteensä yli 300 henkilöä. Kuolleista suurin osa haudattiin Santahaminaan, mutta osa myös Isosaareen. Kuolleiden muistoksi saarelle pystytettiin muistomerkki vuonna 1955.
Sodan jälkeen Isosaari vakiintui linnakkeeksi. Sen infrastruktuuri ja yleinen kehitys seurasivat Suomen rannikkotykistön tarpeita. Saaressa oli rauhan aikana noin 300 varusmiestä, 50 vakituista työpaikkaa ja 70 vakituista asukasta.
Isosaari oli puolustusvoimien aktiivikäytössä 9. tammikuuta 2012 asti, jolloin varusmieskoulutus siellä lakkasi ja saari jäi puolustusvoimien harjoitusalueeksi ja vartiolinnakkeeksi. Kun koulutus Isosaaressa päättyi, Suomenlinnan rannikkorykmentin tykkimiesten koulutus siirtyi Upinniemeen.
