Siirtolohkareista voi löytää monenlaisia jälkiä ja kivilajeja. Loppunaatteissa olevasta kivestä löydät merkkejä tafoneista. Tafoni saa alkunsa, kun kiven kylkeen muodostuu rapautumisonkalo. Se on aluksi kuin tikankolo mutta voi kasvaa jopa pienen huoneen kokoiseksi. Tafoni ei ole sama kuin hiidenkirnu, joka on tafonia yleisempi ilmiö. Hiidenkirnu muodostuu veden pyörittämän kiven kovertaessa kalliota, kun taas tafoni syntyy rapautumalla. Niinpä tafoni on yleensä lohkareen tai kallion kyljessä, hiidenkirnu puolestaan kasvaa alaspäin. Ennen jääkautta Suomea peitti rapakalliokerros, jonka alaosassa olevien rakojen kylkiin syntyi rapautumistaskuja. Jääkaudella taskut olivat jäässä, ja jään sulaessa vesi huuhtoi taskut puhtaiksi jättäen kiviin tyhjiä koloja – tafoneita. Tafonit laajenevat kaiken aikaa. Näyttää siltä, että mihin rapautuminen on kerran kunnolla iskenyt, siellä se myös jatkuu. Rapautumisessa onkalon seinämien kivi sorautuu tai hilseilee. Ilmasta tiivistyy kiven pintaan kosteutta vedeksi. Vettä työntyy kiven rakoihin, missä se jäätyy ja murtaa kiveä. Jää vaatii vettä suuremman tilan, koska jään tiheys on noin kymmenesosan pienempi kuin veden. Fysikaalisessa rapautumisessa aine ei muutu toiseksi, kemiallisessa muuttuu. Jään aiheuttama rapautuminen on fysikaalista, mutta tafonit rapautuvat myös siten, että vesi reagoi kemiallisesti joidenkin kivimineraalien kanssa murentaen kiveä. Tieto tafonin syntytavasta auttaa ymmärtämään, miksi tafonien katossa on usein mystisen näköisiä kivisiä ”hunajakennoja”: heikompi kiviaines on murentunut vahvemman ympäriltä.
Tässä tietoja, joiden avulla voit ratkoa loppukoordinaatit
- Piste A N62° 37.830' E027° 28.344'
- Piste B N62° 40.470' E027° 28.349'
- Etäisyys 4.889,3 metriä
- Suuntima 0.0°
HUOM! Chekkerissä oli pieni virhe ja korjattu toimivaksi 29.11.2022 klo 9.27
