Keski-Bulvanian pahoinvointialueen yliylilääkäri, kaikkien alojen erikoislääkäri, Vihtori Valdemar Alén on nauttimassa muroaamiaistaan sairaala Buvan taukohuoneessa. V. Alén on keskittynyt hallinnollisiin tehtäviin jo kymmenisen vuotta, mutta tänään hän on päättänyt laittaa kädet saveen ei kun potilaaseen pitkästä aikaa.
Alén huomaa kaivanneensa jutustelua toisten lääkäreiden kanssa; oleilu norsunluutornissa on ollut leppoisaa mutta kovin yksinäistä. Kahvin hörppiminen ja kovaääninen keskustelu arkaluontoisista potilastiedoista kuitenkin keskeytyy ikävästi hakulaitteen piippaukseen, ja Vihtorin on lähdettävä vastaanotolle.
Ovella odottaakin varsin kärsivä potilas. Vihtori kutsuu potilaan vastaanottohuoneeseen ja kirjaa ylös tiedot, jotka tämä kakistelee vaivoin:
Potilas Tötterström, kotoisin Suomesta. Tullut geokätköilemään Bulvaniaan koska haasteesta puuttui yksi maa ja monta Railia. Löytänyt kolmen päivän aikana 3000 kätköä. Kiivennyt kuuseen keskellä Bulvajokea koska harvinainen puukiipeily ja kahluu atribuutti. Puussa haukkonut henkeä kauhusta ja neulanen päässyt suuhun ja penetroitunut vasempaan tonsillaan. Alas tullessa ote livennyt ja pudonnut jokeen. Korostaa lokanneensa ensin.
Ilmeisesti neulanen ja kontaminoitunut vesi yhdessä indusoineet tonsilliitin. Luonnostaan suuret tonsillat turvonneet niin että respiraatio vaivalloista. Piti silti jatkaa kätköilyä pari päivää koska putki päällä neljätoista vuotta. Haluaa jotain ihmelääkettä että voi osallistua megaan ja täyttää örttideeteematriisin ennen paluulentoa. Hälykin kilahti kännykkään just.
Potilaan toiveista huolimatta suoritetaan akuutti tonsillektomia. Päiväkirurginen rutiini toimenpide. Verensiirto ei välttämätön mutta verestetään vanhoja taitoja. Heh heh. Kotiututetaan huomenna kun nähdään että antibiootti puree inflammaatioon. Lisäksi lähete veneeristen tautien testaukseen ja minnesota malliseen hoitoon kotimaassa sijainnissa
Vihtori suuntaa takaisin taukohuoneeseen ja luo katseen jääkaapin ylähyllyllä säilytettäviin veripusseihin, jotka kaikki näyttävät samanlaisilta; aivan pientä printtiä yliylilääkäri ei vanhoilla päivillään erota. Hän poimii täysin sattumanvaraisesti eli summamutikassa eli umpimähkään sadasta veripussista yhden, laittaa sen joviaalisti takkinsa etutaskuun ja tallustelee leikkaussaliin.
