Detta är en Earth-cache. Det finns ingen fysisk gömma på platsen. Du kan logga ditt besök när du har bekantat dig med den geologiska beskrivningen och genomfört uppgifterna i beskrivningen. Det enklaste sättet att skicka dina svar är via message center. När du har svarat på frågorna kan du logga eart-cachen. Cache ägaren kontaktar dig, om det är problem med svarena. Om du inte har tid att skicka dina svar direkt kan du skriva en "note". Loggar som inte uppfyller kraven kommer att raderas.
Rundhällar skapades då inlandsisens tryck sänkte smältpunkten på isen i botten. Detta gjorde att smältvatten bildades under isen så att isen blev mer instabil och rörlig. Isen började röra sig och slipade under sin färd stötsidan samtidigt som trycket spräckte hällen på läsidan. När smältvatten rann ner i sprickorna och sedan frös till is frostsprängdes hällen och läsidan blev skrovlig.
Bild: Wikipedia
Rundhällar får sina karakteristiska valryggsformer då inlandsisen slipar berggrundens stötsida och bryter loss block från dess läsida. Mer detaljerad information om isens rörelseriktning kan erhållas från de slitmärken som skapades när klipporna och stenblocken i botten av den kontinentala glaciären repade bergytan. De vanligaste spåren av slitage är räfflor, parabelriss, skärbrott, musselbrott
Berggrunden slipas och räfflas av stenmaterial i inlandsisens botten. Biden åskådliggör olika spår av glacialgeologiska erosionsprocesser.
1. Tunna isräfflor 2. Grova räffelrännor 3. Parabelriss 4. Små skärbrott 5. Stora skärbrott 6. Musselbrott 7. Isräfflor bildade i olika riktningar. Den stora röda pilen markerar inlndsisens senaste rörelseriktning. Den lilla svagt röda pilen markerar isens tidigare rörelseriktning.
Teckning: Harri Kutvonen, GTK
Parabelriss är bågformade sprickor i rundhällar. Till skillnad från isräfflor är deras utbredning tvärs isens rörelseriktning och till skillnad mot de likaledes bågformade och tvärgående skärbrotten har de sin konvexa sida vänd mot rörelseriktningen. Sprickorna stupar brant in i klippan. Parabelriss är vanligast i spröda bergarter.
Ett skärbrott är ett spår efter en glaciär som rört sig över en rundhäll och som uppkommit genom att en del av hällen brutits bort. Skärbrott uppkommer på ytor som lutar mot isens rörelserikning och är formade som "månskäror" med ändarna pekande mot isriktningen.
Isräfflor med lite olika riktning på en och samma häll. Dessa har uppkommit då glaciären vid olika tidsperioder har rört sig i olika riktningar över berget. Det kan skilja tusentals år mellan de olika räfflorna.
Klapperstensfält eller djävulsåker, är en stenig fornstrand. Djävulsåkrarna har fått sin början, då inlandsisen brutit loss och transporterat stora stenblock. Uppkomsten av djävulsåkrarna har att göra med samverkan mellan vattnets rörelser och landhöjningen. När vattnet sköljer upp mot stränderna sorterar det jordarterna enligt partikelstorlek. När vågorna och isen har fått stenarna att röra sig, har de malt mot varandra och blivit rundade. Som en följd av landhöjningen kan djävulsåkrarna vara belägna ganska långt ifrån den nuvarande strandlinjen. Djävulsåkrarna har fått sitt hotfulla namn av tron på att själva djävulen har åstadkommit de här blockfälten. Få djur trivs i djävulsfält, eftersom de stora stenarna hindrar deras rörelse. Lavar och mossor frodas på stenarnas yta, eftersom djävulsfält till stor del saknar undervegetation och skuggträd trivs inte särskilt bra vid djävulsfältena. Näringsämnena är oftast mycket knappa.
Många jättegrytor skapades under istiderna, genom att lösryckta moränblock i framforsande smältvatten fraktades tillsammans med grus och småsten, för att slutligen hamna på glaciärens botten. Där kilades blocket (löparstenen) fast i en grop eller spricka av berggrunden, varmed smältvattnet med all kraft skötte dess rotation och grytan som bildades blev utsvarvad.
Bild: Wikipedia
I koordinterna står du på en vacker rundhäll med tydliga spår av istiden. Geologerna har funderat på om förändringarna skulle bero på vattnets rörelser, men de har kommit fram till att istidsförändringar är mer sannolika. Om du går runt på ön, kan du hitta flera tecken på istiden.
För att kunna logga cachen måste följande frågor besvaras och villkor uppfyllas:
- På basen av beskrivningen ovan och fyndena på rundhällen, i vilket vädersträck anser du att isen rört sig? Motivera ditt svar
- Sök reda på ett par andra ställen på ön, där du ser spår av istiden. Berätta vad och var du hittade dem (koordinaterna)
- Ta en bild på (en del) av dig själv eller något som tillhör dig tillsammans med spårena / det som du anser vara det finaste av dem, som istiden lämnat på rundhällen (nollpunkten). Lägg till bilden i din loggning.
Du kan logga cahen genast när du sänt dina svar till cachens ägare. Ägaren kontaktar dig om det behövs nogrannare svar.
Tämä on maakohde, EarthCache. Maakohteessa ei ole kätköpurkkia. Voit kirjata käynnin, kun olet tutustunut kohteen geologiseen opetukseen ja suorittanut kätkökuvauksen tehtävät. Vastauksesi lähetät helpoiten viestikeskuksen kautta. Kun olet vastannut kysymyksiin, voit merkitä kohteen löydetyksi. Kätkön omistaja on yhteydessä jos vastauksien kanssa on ongelmia. Ellet ehdi heti lähettämään vastauksiasi, voit kirjata ”noten”. Lokit jotka eivät täytä vaatimuksia poistetaan.
Silokalliot syntyivät, kun sisämaajäätikön paine alensi jään sulamispistettä jään pohjakerroksissa. Tämän seurauksena jään alle muodostui sulamisvettä, mikä teki jäästä epävakaamman ja liikkuvamman. Jää alkoi liikkua ja hioi liikkuessaan kalliopintaan loivasti kohoavan, pyöristyneen vastasivun ja jyrkän rosoisen suojasivun, kun sulamisvesi valui halkeamia pitkin ja jäätyi. Jään laajenemisen seurauksena kallioseinämä halkeili ja suuriakin kappaleita irtosi kalliosta.
Kuva: Wikipedia
Silokallion muoto antaa jo käsityksen jäätikön yleisestä kulkusuunnasta, mutta tarkempia tietoja jään liikkeen suunnasta saadaan niistä kulutusmerkeistä, jotka syntyivät mannerjäätikön pohjalla olleiden kivien ja lohkareiden naarmuttaessa kallion pintaa. Yleisimmät kulutuksen jäljet ovat uurteet ja kourut, mutta niiden lisäksi on sirppimurroksia, pirstekaarteita, sirppikouruja ja simpukkamurroksia
Piirros: Harri Kutvonen, GTK
Pirstekaaret ovat nimensä mukaisesti, kaaren muotoisia halkeamia silokallioissa. Toisin kuin jääurat, niiden leviäminen on poikittain jään liikesuuntaan nähden, ja toisin kuin vastaavasti kaarevissa ja poikittaisissa leikkausmurtumissa, niiden kupera puoli on liikesuuntaan päin. Murtumat uppoavat jyrkästi kallioon. Pirstekaaret ovat yleisimpiä hauraissa kivissä
Sirppikourut ja -murrokset ovat silokalliossa jäätikön jättämiä jälkiä, jotka syntyivät kun pieni pala kalliosta murtui irti. Näitä esiintyy pinnoilla, jotka kallistuvat jään liikettä vastaan ja muutokset ovat "kuunsirpeiksi" muotoiltuja, sirppien päät osoittavat jään kulkusuuntaan.
Jäätikön eri virtausvaiheiden aikana syntyi erisuuntaisia kulutuspintoja. Nuorempien virtausvaiheiden aikana jää kulutti vanhempia pintoja niin, että niistä on vain osia jäljellä kulutukselta suojaisissa paikoissa. Uurteiden ikäero voi olla tuhansia vuosia. Erisuuntaisia ja eri-ikäisiä virtaussuuntia kuvastavia uurteita samalla kallion pinnalla kutsutaan ristiuurteiksi.
Pirunpelto on laaja kivikko, joka sijaitsee muinaisella rannalla. Pirunpelto on saanut alkunsa mannerjäätikön irrottamasta ja kuljettamasta sekalaisen kokoisesta aineksesta eli moreenista, jossa on ollut mukana suuria lohkareita. Maan kohotessa moreeni on joutunut aallokon armoille, jolloin tyrskyt ovat huuhtoneet hienojakoisen aineksen pois. Jäljelle on jäänyt lohkareikko. Aaltojen ja jäiden pyörityksessä kivet ovat hioutuneet toisiaan vasten ja pyöristyneet. Maankohoamisen seurauksena, pirunpelto voi olla kaukanakin nykyisestä rantaviivasta. Nimitys pirunpelto perustuu vanhaan uskomukseen, jonka mukaan piru on viskellyt pirunpeltojen kivet sijoilleen tai vain piru olisi kykeneväinen kyntämään niin kivisen pellon. Harvat eläimet viihtyvät pirunpelloilla, sillä isot kivet haittaavat niiden liikkumista. Kivien pinnalla kukoistavat jäkälät ja sammalet, sillä alueen kasvillisuudesta puuttuu pitkälti isompi aluskasvillisuus, eivätkä varjostavat puutkaan viihdy kovin hyvin. Ravinteita on yleensä hyvin niukasti.
Hiidenkirnu on kalliossa oleva lieriönmuotoinen kuoppa. Hiidenkirnut ovat syntyneet jääkauden jäätikköjen sulamisveden pyörittäessä kiveä tai kiviä, jauhinkiviä eli pyörrekiviä, paikallaan, jolloin ne ovat kaivertaneet kallioon melko symmetrisiä ja sileäreunaisia koloja.
Kuva: Wikipedia
Nollapisteessä seisot kauniilla silokalliolla jossa selviä merkkejä jääkaudesta. Geologit ovat pohtineet, olisivatko jäljet alltojen tekemiä, mutta ovat kuitenkin päätyneet siihen että jäljet ovat syntyneet jo jääkauden loppupuolella. Jos kierrät saarta, tulet löytämään lisää merkkejä jääkaudesta.
Logataksesi kätkön tulee seuraaviin kysymyksiin vastata ja tehtävät suorittaa
- Yllä olevan kuvauksen perusteella, mihin ilmansuuntaan jää on sinusta liikkunut? Perustela vastauksesi
- Etsi saarelta pari muuta paikkaa, mistä löydät jääkauden jättämiä jälkiä. Kerro mitä ja mistä (koordinaatit)
- Silokalliolla, nollapisteessä, näet jääkauden jättämiä jälkiä. Ota kuva itsestäsi tai jostakin sinulle kuuluvasta niiden / sinusta upeimman jäljen kanssa. Liitä kuva loggaukseesi.
Voit logata kätkön lähetettyäsi vastaukset kätkön omistajalle. Jos vastauksissa on tarkennettavaa, omistaja ottaa sinuun yhteyttä.
