TIETOA AHMASTA:
Euroopan nisäkästyöryhmän laji on Euroopassa vaarantunut, mutta kansainvälinen luokitus ainakin vielä toistaiseksi ”elinvoimainen”, koska Pohjois-Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa kanta on runsas. Määritys saada muuttua, kun Aasiasta saadaanuudempaa tietoa. Ahma on Suomessa erittäin uhanalaiseksi. Laji on uhanalainen varsinkin sen laittoman metsästyksen vuoksi.
Ahman alkuperäinen levinneisyysalue oli laajempi, mutta laji hävisi Euroopan eteläisemmistä osista jo 1800-luvulla. Tämä vainottiin karjavarkaana, mutta häviämiseen vaikutti myös metsien hävittäminen ja ihmisasutuksen laajeneminen.
Jos ahmalle sopivaa elintiloja onkin Skandinaviassa ja Venäjällä, ovat suuret erämaat harvassa. Sopivien elintilojen määrä on pirstoutunut pieniksi populaatioiksi, jotka ovat kaikki ja erillään toisista, minkä vuoksi ahma on vaarassa kadota kokonaan. Pienissä populaatioissa geneettinen vaihtelu on vähäistä, mikä voi heikentää kantaa.
Muista ei juuri ole vaaraa alle, pienestä koostaan painaa se on vahva ja peloton alle 15 kg ahman tiedetään yrittäneen ryöstöstä saalista yli 200-kiloiselta mustakarhulta.
Suomessa ahman tiedetä raadelleen ihmisiä; joskus metsästyksen yhteydessä ahma on purrut osallistujia.
Ahmalla on laaja elinpiiri ja se on herkkä häiriöille. Siksi lisääntyvä urheilu ja moottorikelkkailu häiritsevät ahmoja talvi suuresti.
Ahma on enemmän raadonsyöjä. Se myös saalistaa poroja ja metsäkauriita, mutta ei pysty kaatamaan aikuista hirveä. Porojen ja metsäkauriidenkin saalistaminen yleensä miellyttävää hankea, joka kannattaa ahman mutta ei saaliseläintä. Pienemmät nisäkkäät, linnut ja sammakot, kuten myös marjat kuuluu sen ravintoon.
Ahma voi kätkeä saaliinsa lumen alle tai raahata niitä puiden oksille. Se palaa käyttää haaskalleen.
Ahma lisääntyy potilailla. Naaraat saavat ensimmäiset poikasensa 3–4-vuotiaana. Poikaset syntyvät maalis-huhtikuussa lumen alla olevaa pesässä, ja lopputuloksesta syntyy kerrallaan kahdesta neljään. Syvälle lumikinokseen kaivettuun onkaloon voi johtaa yksi tai useampia käytäviä. Toisinaan ahmaemo siirtää poikaset syntymäonkalosta toiseen onkaloon imetysajaksi.
Vastasyntynyt poikanen on 10-12 senttimetriä pitkä, painaa noin 100 grammaa ja on sokea. Emo imettää poikasiaan 8-10 viikkoa. Poikaset seuraavan emoaan seuraavan syksyyn asti, joskus jopa kaksi vuotta.
Ahmoja esiintyy Suomessa, Norjassa, Ruotsissa ja Venäjällä, Kiinassa (Heilongjiang, Sinkiang,-Mongolia), Mongoliassa, Kanadassa ja Amerikassa (Alaska, Wyoming, Idaho, Montana, Washington, Oregon ja Kalifornia), useinpiiri 60. leveysn pohjoispuolella. Ahma hävisi 1800-luvulla eurooppalaisen levinneisyysalueensa eteläosista vainoamisen ja ympäristönmuutosten takia.
Kanadassa ja keskimäärin esiintyy ainakin ahman alalajia Gulo gulo luscus. Kanadan länsirannikolla sijaitsevat Vancouverinsaaren ahmat ovat myös omassa alalajinsa Gulo gulo vancouverensis, joskin kraniologisten tutkimusten mukaan nekin ovat Gulo gulo luscus -kantaa. Eteläisellä pallonpuoliskolla ahmoja ei esiinny.
Viime vuosikymmeninä ahmakannat ovat kasvaneet Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Suomessa ahmoja arvioi noin 200–250 yksilöä. Vuonna 2009 Norjassa oli noin 320–400 ja Ruotsissa noin 500 ahmaa. Venäjällä, keskimäärin Itä-Siperiassa ja Venäjän Kaukoidässä arvioitiin elävän 2000 ahmaa vuonna 2005.
Suomessa siirtoistutettiin vuosina 1979–1998 kaikkiaan 16 ahmaa poronhoitoalueelta pääasiassa Keski- ja Länsi-Suomeen, yksi yksilöllinen myös Itä-Suomeen Ilomantsiin. Suomenselälle on siirtojen aiheuttaa syntyynut tiettävästi maailman ainoa istutettu ahmapopulaatio. Vuoden 2014 ahman hoitosuunnitelmassa ehdotetaan istutusten aloittamista uudelleen.
Pituudeltaan ahma 69-83 sentimetriä, josta hännän osuus 15-25 sentimetriä. Naaras painaa noin 10 kg ja uros jopa 28 kg. Hartiakorkeus 40–45 senttimetriä.
Ahmalla on voimakasrakenteinen ruumis, lyhytt jalat, leveät käpälät ja litteä pää. Väriltään ahma on tummanruskea tai ruskeanmusta, ja kyljessä sillä on vaaleahko raita. Päässä on vaaleita ja tummia kuvioita ikään kuin sillä olisi naamio. Kaulassa ja rinnassa voi olla vaaleita läikkiä.Talviturkki on pidempi ja tuuheampi kuin kesäturkki, ja talvella ahman jalkoja peittää tukeva karva, joka helpottaa lumessa liikkumista.
Lähde: wikipedia