Eräänä syyskuisena päivänä monta kymmentä vuotta sitten Vihtori lähti pyörällänsä marjaan. Vaimolleen hän oli luvannut palaavansa vielä illallisaikaan mennessä, kanatkin oli tarkoitus vielä ruokkia. Vihtori jätti pyöränsä puuta vasten ja lähti sangon kanssa syvemmälle metsään. Kun ei Vihtoria alkanut kotiin kuulua vielä auringon laskettuakaan, Vihtorin emäntä alkoi huolestua. Seuraavana päivänä sana oli kiirinyt ympäri kylää, ja Vihtoria lähdettiin jäljittämään, mutta oli kuin koko mies olisi kadonnut kuin tuhka tuuleen. Kaikki mitä Vihtorista jäi jälkeen, oli vain pyörä, joka yhä tänä päivänä urheana odottaa omistajaansa palaavaksi.
Jos kätkön läheisyydessä likkuu hämärällä, ja toisinaan myös keskellä päivää, saattaa Vihtori tervehtiä tulijaa kolistelemalla täyttä marjasankoaan. Vihtori oli eläessään aina mukava mies, joten ei ole syytä säikähtää, mutta turhan pitkäksi aikaa ei kannata paikalle kuitenkaan jäädä. Toisinaan kätköilijöitä on raportoitu kadonneeksi juurikin tällä kyseisellä kätköllä.
Ajoneuvot parkkeerattava niin, että myös traktorilla pääsee ohi. Löydettävissä vähälumiseen aikaan. Oma kynä mukaan.