Tämä on maakohde, earth cache, jonka loggaaminen löydetyksi edellyttää, että tutustut kohteen geologiseen opetukseen ja vastaat kysymyksiin. Vastauksesi lähetät helpoiten message centerin kautta.
Muinaisrantakivikot eli pirunpellot muistuttavat Itämeren varhaisista vaiheista.
Muinaisrannoilla tarkoitetaan erilaisia rantavoimien aikaansaamia kerrostumia ja kulutusmuotoja, jotka ovat syntyneet meren tai järven pinnan tason ollessa huomattavasti nykyistä korkeammalla suhteessa maanpinnan tasoon.
Muinaisrantakivikot eli pirunpellot muistuttavat Itämeren varhaisista vaiheista.
Muinaisrannoilla tarkoitetaan erilaisia rantavoimien aikaansaamia kerrostumia ja kulutusmuotoja, jotka ovat syntyneet meren tai järven pinnan tason ollessa huomattavasti nykyistä korkeammalla suhteessa maanpinnan tasoon.
Rantavoimat eli aallokko, veden virtaukset sekä jää kuluttavat rantaa ja irrottavat siitä helpoiten mukaan lähtevää materiaalia, lähinnä hienoainesta ja hiekkaa, vieden sitä alemmas syvempään veteen. Jäljelle on jäänyt lohkareikko.
1) Paksu jää aiheutti painetta ja liikkui hitaasi
2) Liikkuva jää ja vesi aiheuttivat eroosiota ja irroitti maa-ainesta
3) Maa-aines kulkeutui kohti reunoja ja sulamisvesi huuhteli hinojakoisimman aineksen pois.
Kivi- ja lohkarevyöt ovat maaston kohoumien rinteillä näkyviä vyöhykkeitä, joista pitkäkestoinen aallokko on huuhtonut pois kaiken paitsi suurimmat kivet ja lohkareet. Tyypillisesti lohkarevyöt sijaitsevat rantatörmien juurilla, minne ne ovat syntyneet maa-aineksen huuhtouduttua pois lohkareiden ja kivien jäädessä paikoilleen.
Selkeimmät rantamuodostumat ovat syntyneet vaiheissa, joissa vedenpinnan keskitaso on pysynyt pitkään samalla tasolla, jolloin rantavoimilla on ollut riittävästi aikaa kuluttaa ja kerrostaa materiaalia.
Korkeimman rannan tason alapuolella esiintyy erilaisia puhtaaksi huuhtoutuneita kallioalueita, lohkareikkoja ja kivikkoja. Ne esiintyvät usein yhdessä siten, että ylempänä olevan kalliopaljastuman tai lohkareikon alapuolelle on syntynyt huuhtoutumiskivikko, jonka materiaali voi olla osittain peräisin ylempää rinteestä. Tällaisen muodostuman kivet ovat usein suhteellisen pyöristyneitä, sillä aallokko on ollut riittävän voimakas hakatakseen niitä toisiaan vasten. Huuhtoutumislohkareikko sen sijaan koostuu lähinnä täysin tai lähes pyöristymättömistä kappaleista. Kalliopaljastumien päälle on usein jäänyt suuria lohkareita, joita aallokko ei ole kyennyt liikuttamaan. Pirunpelto on nimitys, jota käytetään laajoista ja tasaisesti levittyneistä huuhtoutumiskivikoista.
Suomea Veikseljääkaudella peittänyt Skandinavian mannerjää oli keskiosistaan noin 2,6 kilometriä paksu. Tämä jäätikkö painoi maankuorta alaspäin jopa 900–1000 metriä. Myöhemmin jäätikön sulaessa maa alkoi kohota isostaattisesti takaisin kohti jäätiköitymistä edeltänyttä tasapainotilaa.
Fennoskandian peittävän jäätikön sulamisvesistä muodostui Itämeren alueelle Baltian jääjärvi.
Jäätikön edelleen sulaessa Baltian jääjärvelle avautui lasku-uoma Atlantin valtamereen. Vedenpinta laski 28 metriä ja Baltian jääjärvestä syntyi suolaisen veden vaikutuksesta Yoldiamerenä tunnettu alue. Maankohoamisen seurauksena merialue muuttuu edelleen.
Samaan vedenpinnan tasoon eli samoihin aikoihin syntyneet muinaisrantakivikot sijaitsevat eri osissa Suomea eri korkeudella merenpinnan nykytasoon nähden. Tämä johtuu siitä, että maankohoaminen etenee eri nopeuksilla eri osissa maata. Esimerkiksi Ancylusjärven aikana syntyneet pirunpellot ovat nykyään Kaakkois-Suomessa noin 40 metriä merenpinnan yläpuolella
Mitä täältä löytyy?
T-arvosta: Autolla pääsee perille saakka, parkkipaikkaa ei kuitenkaan ole nollapisteessä. Talvisin terrain vaihtelee lumitilanteen mukaan.
Geologisesti harvinainen Kivikuru on Etelä-Suomen oloissa poikkeuksellisen laaja louhikko, ja koko aluetta kutsutaankin Savon Inariksi. Suomen luonnonsuojeluliitto valitsi Kivikurun yhdeksi kansallisesti merkittäväksi luontokohteeksi Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi.
Nollapisteen ja kivikurun välimaasto on suomaisemaa ja jos antaa katseen hieman kiertää, näkee kauniin lammen. Lammen ranta on hyvinkin märkää suota, suosittelen kumisaappaita, jos sinne haluaa mennä.
Tehtävät:
1. Mitä merkkejä muinaisrannasta löydät alueelta?
2. Kuvaile miten muinaisrannan eri alueet eroavat ympäristöstään.
3. Miksi kasvillisuus pirunpellolla on lähes olematonta?
3. Ota kuva itsestäsi (tai jostakin sinulle kuuluvasta) niin että Kivikuru näyy ja liitä kuva logiisi.
Voit logata kätkön lähetettyäsi vastaukset kätkön omistajalle. Jos vastauksissa on tarkennettavaa, omistaja ottaa sinuun yhteyttä.
Detta är en earth cache. För att logga cachen, skall du bekanta dig med ställets geologiska beskrivning och svara på uppgifterna. Svarena sänder du lättast via message center.
De fossila klapperstensfälten, eller djävulsåkrarna, påminner oss om Östersjöns tidiga skeden.
Fornstränderna har bildats i tiderna, då havsnivån eller sjöytan var betydligt högre än nuförtiden i förhållande till markytan. Strandkrafterna förorsakade erosion och avlagringar.
Strandkrafter, det vill säga vågor, vattenströmmar och is, eroderar stranden och tar bort det material som lättast förs bort från den, främst finmaterial och sand, och tar ner det på djupare vatten. Ett stenblocksfält finns kvar.
1) Det tjocka istäcket förorsakade tryck och rörde sig långsamt
2) Glaciären och smältvattnet orsakade erosion och fick stenblock att lossna
3) Stenarna förlyttade sig mot kanterna och smältvattnet spolade bort fint material
Sten- och stenblocksbälten är zoner som är synliga på sluttningarna. Vågorna har, där de kommit åt under långa perioder, sköljt bort allt utom de största stenarna och stenblocken. Vanligtvis är stenblocksbälten placerade vid foten av strandbranten, där de har formats efter att all jord har sköljts bort, vilket lämnat stenblock och stenar kvar.
De tydligaste strandformationerna har skapats då medelvattenståndet har legat kvar på samma nivå under en lång tid, då strandkrafterna har haft tillräckligt med tid att nöta på och skikta material.
Nedanför den högsta strandens nivå finns olika renspolade bergspartier, stenblock och klapperstenssamlingar. De förekommer ofta tillsammans, så att under den renspolade berget eller klippblocken har det bildats ett klapperstensfält, vars material härstammar högre uppifrån. Stenarna i denna formation är ofta relativt runda, eftersom vågorna har varit starka nog att slå stenarna mot varandra. Stenblocksfälten består däremot huvudsakligen av stenblock med vassare kanter. Stora stenblock har ofta blivit kvar på toppen av berghällarna, där vågorna inte kommit åt dem. Djävulsåker eller fossila klapperstensfält kallas områden med svallsediment. I svallområdet sköljs de finare partiklarna bort och det grövsta materialet blir kvar som strandavlagringar av grovt grus och klappersten.
Uppifrån ner:
Delen dit vågorna inte nått
Översta strandlinjen med stenbälte
Renspolad bergsvägg
Klippblock
Djävulsåker med strandvallar
Sand och annat fint material
Under Weichsel var den Skandinaviska glaciären i Finland ca 2,6 km tjock. Glaciären pressade ner jordskorpan 900-1000 meter. Senare, när glaciären smalt, började marken stiga tillbaka till nivån den haft innan istiden.
Den Baltiska issjön bildades i östersjöområdet av smältvattnet från den Fennoskandiska glaciären.
När glaciären fortsatte att smälta bildades det en kanal från den Baltiska issjön till Atlanten. Vattennivån sjönk med 28 meter och området som kallas Yoldiahavet skapades. På grund av landhöjningen, ändras havsområdet fortsättningsvis
De uråldriga fornstränderna som skapades vid samma vattennivå, d.v.s. samtidigt, ligger i olika delar av Finland på olika höjd jämfört med nuvarande havsnivå. Detta beror på att landhöjningen sker i olik takt i olika delar av landet. Till exempel befinner sig de djävulsåkrar, som skapades under Ancylussjö-perioden i sydöstra Finland, i dag ca 40 meter över havet
Vad finns här?
Om T-värdet; Bilvägen för ända fram, men det finns ingen P-plat vid nollpunkten. Vintertid kommer T-värdet att variera, beroende på snösituationen.
Det geologiskt sett sällsynta Kivikuru (Ung. stensänka) är ett, för södra Finland, exceptionellt stort stenblocksfält. Finlands naturskyddsförbund valde Kivikuru till en av de nationellt betydelsefulla naturområdena för att hedra Finlands 100-årsjubileum.
Terrängen mellan nollpunkten och Kivikuru är myrmark, och om man ser sig omkring kan man se ett vackert träsk. Strandområdet är blötmark, jag rekommenderar gummistövlar om du vill ta dig en titt på området.
Uppgifter:
1. Hurdana kännetecken för en fornstrand kan du se på området?
2. Beskriv hur de olika områdena på fornstrandens skiljer sig från omgivningen.
3. Varför växer det knappt något på djävulsåksern?
3. Ta en bild på dig själv (eller något som tillhör dig) så att djävulsåkern syns i bilden och lägg till bilden i din log.
Du kan logga cachen efter att ha skickat svaren till cachens ägare. Om svaren kräver förtydliganden kommer ägaren att kontakta dig.
This is an Earth cache. To log the cache, you must read the geological description of the place and answer the questions. The easiest way to send the answers is using the message center.
An ancient shoreline, or “devil’s field”, remind us of the early stages of the Baltic Sea.
Ancient shores refer to different deposits and forms of erosion caused by shore forces, which were created when the level of the sea or lake surface was significantly higher than today in relation to the ground level.
Shore forces, i.e. waves, water currents and ice erode the beach and remove the material that is most easily carried away from it, mainly fine matter and sand, taking it down into deeper water. A field of boulders remained.
1) The thick ice caused pressure and moved slowly
2) Moving ice and water caused erosion and loosened the soil
3) The stones moved to the edges an the water washed away finer materials
Stone and boulder belts are visible zones on the slopes of the elevations of the terrain, from which the long-term waves have washed away everything except the largest stones and boulders. Typically, boulder belts are located at the roots of beach breaks, where they have been created after soil has been washed away, leaving boulders and stones in place.
The clearest beach formations have been created in phases where the average water level has remained at the same level for a long time, when the beach forces have had enough time to consume and layer material.
Below the level of the highest shoreline, there are various washed-out rock areas, boulders and pebbles. They often occur together, so that under the washed-out rock or boulders, a cobblestone field has formed. The material originates from the higher parts of the slope. The rocks in this formation are often relatively round, because the waves have been strong enough to knock the rocks against each other. The boulder fields, on the other hand, mainly consist of boulders with sharper edges. Large boulders have often been left on top of the rock outcrops, where the waves have not reached them. Devil's fields or cobble fields are made of the unsorted soil material called till, which the inland ice ground and transported over the area. In the swell area, the finer particles are washed away and the coarsest material remains as beach deposits of coarse gravel and cobblestone.
From top to bottom:
The part that hasen't been reached by the waves
Highest shoreline with stone belt
Washed out cliff
Boulders
Cobble fields with sea walls
Sand and other fine materials
During the Weichsel, the Scandinavian glacier in Finland was about 2.6 km thick. The glacier pushed the earth's crust down 900-1000 meters. Later, when the glacier melted, the ground began to rise back to its pre-ice age level.
The Baltic Ice Lake was formed in the Baltic Sea area by the meltwater from the Fennoscandian glacier.
As the glacier continued to melt, a channel was formed from the Baltic Sea to the Atlantic Ocean. The water level dropped by 28 meters and the area known as the Yoldia Sea was created. Due to land uplift, the sea area continues to change
The ancient beaches that were created at the same water level, i.e. at the same time, are located in different parts of Finland at different heights compared to current sea level. This is because land elevation occurs at different rates in different parts of the country. For example, the devil's fields, which were created during the Ancylus Lake period in southeastern Finland, are today about 40 meters above sea level
What can be found here?
About the terrain: You can get to ground zero by car, but there is no parking space. Depending on the snow situation, the T value will vary in winter time.
The geologically rare Kivikuru (Ung. stone furrow) is, for southern Finland, an exceptionally large field of boulders. The Finnish Association for Nature Conservation chose Kivikuru as one of the nationally important natural areas in honor of Finland's 100th anniversary.
The terrain between ground zero and Kivikuru is marshland, and if you look around you can see a beautiful swamp.
In order to log the cache, the following questions must be answered and conditions must be met:
1. How can you tell that this is an ancient shorline?
2. Describe how the different areas of the ancient beach differ from their surroundings'
3. Why aren't there plants on the cobblestone field?
4. Take a picture of (a part of) yourself or your GPS or similar at the coordinates and attach the picture in your log.
You can log the cache immediately after you have sent your answers to the owner of the cache. The owner will contact you if a more detailed answer is needed.
Lähteet/Källor/Sources
Juho Joenpolvi Itämeren muinaisrannat Suomessa Oulun Yliopisto 2018
100luontohelmea.fi
vedenjakajareitisto.fi
gtk.fi