Tie, joka ei vie minnekään - eikä tule mistään
Kehä III:n ja Lahden moottoritien eritasoliittymän läheisyyteen Hakunilan Käärmekallion kohdalla on jäänyt v. 1973 valmistunut silta ja noin 100 m pitkä tienpätkä. Tienpätkä jatkuu molemmista päistään kevyenliikenteenväylänä. Tiellä on selvästi näkyvissä mm. keltaiset kaistaviivat. Se lienee osa Lahdentien ja Kehä III:n alkuperäistä eritasoliittymää.
1970-luvun alussa Lahden moottoritien rakentaminen vaikutti merkittävästi myös Kehä III:n linjaukseen ja liittymäjärjestelyihin. Alkuperäinen Lahdentien eritasoliittymä ehti olla käytössä vain muutaman vuoden. Liittymä jouduttiin purkamaan moottoritien ja uusien liittymäramppien tieltä, jotka sijoittuivat suurelta osin vanhan liittymän kohdalle. Paikalle rakennettiin täysin uusi eritasoliittymä. Kehätien liikenne johdettiin kulkemaan moottoritien alitse suuren kiertoliittymän kautta. Liittymä valmistui marraskuussa 1973, jolloin Lahden moottoritie avattiin liikenteelle. Samassa yhteydessä rakennettiin uusi ramppi Vanhalle Porvoontielle, jonne ei aiemmin ollut suoraa ajoyhteyttä ohikulkutieltä.
Kehä III:n alkuperäinen virallinen nimi oli Helsingin ohikulkutie, mutta sitä kutsuttiin myös ulommaksi kehätieksi tai pelkäksi kehätieksi. Tiestä käytettiin myös nimityksiä Rengastie, Ulkoväylä ja Vantaanväylä. Alkujaan tie numeroitiin maantieksi 972 lähinnä hallinnollisia tarkoituksia varten. Vuonna 1971 numero vaihdettiin kantatie 50:ksi. Vuonna 1972 tielle annettiin nykyinen nimi Kehä III, kun muita pääkaupunkiseudun kehäteitä alettiin suunnitella. Nimeen saatiin malli Kööpenhaminasta, jossa kehätiet oli numeroitu keskustasta lähtien 1, 2, 3 ja niin edelleen.
Lähde: Wikipedia
Kätköstä:
Kätkölle pääsee mainiosti kävellen, lastenrattaiden ja -vaunujen kanssa, pyörätuolilla sekä polkupyörällä jne. Autolle paikalla ei ole sijaa ja suosittelenkin käyttämään pysäköintiin viitepisteenä annettua P-paikkaa. Pyörätuolia käyttävä voi tarvita avustajaa päästäkseen kuittaamaan kätkön.
