Detta är en Earth cache. För att logga cachen, skall du bekanta dig med ställets geologiska beskrivning och svara på uppgifterna.
Dina svar sänder du lättast via message center.
För drygt 12 000 år sedan började inlandsisen dra sig tillbaka från Finland. Isranden hos den smältande isen gick ganska rakt genom Hindersböle/Nabben för ca 10 900 år sedan för att ungefär 100 år senare gå genom Olofsnäs i södra Geta.
Än idag hittar man många spår som inlandsisen lämnat efter sig. Kala, glacialt slipade rundhällar med en slät stötsida och en skrovlig och stenig läsida.
Ofta ser man fina parallella isräfflor som visar den senaste isrörelseriktningen. Ibland ser man korsande räffelsystem som kan bero på att isen har ändrat rörelseriktning. Parabelriss är bågformade sprickor i rundhällar. Till skillnad från isräfflor är deras utbredning tvärs isens rörelseriktning och till skillnad mot de likaledes bågformade och tvärgående skärbrotten har de sin konvexa sida vänd mot rörelseriktningen. Sprickorna stupar brant in i klippan. Parabelriss är vanligast i spröda bergarter. Ett skärbrott är ett spår efter en glaciär som rört sig över en rundhäll och som uppkommit genom att en del av hällen brutits bort. Skärbrott uppkommer på ytor som lutar mot isens rörelserikning och är formade som "månskäror" med ändarna pekande mot isriktningen.
1. Tunna isräfflor 2. Grova räffelrännor 3. Parabelriss 4. Små skärbrott 5. Stora skärbrott 6. Musselbrott 7. Isräfflor bildade i olika riktningar. Den stora röda pilen markerar inlndsisens senaste rörelseriktning. Den lilla, svagare, röda pilen markerar isens tidigare rörelseriktning.
Teckning: Harri Kutvonen, GTK
Klapperstensfält eller djävulsåker, är en stenig fornstrand. Djävulsåkrarna har fått sin början, då inlandsisen brutit loss och transporterat stora stenblock. Uppkomsten av djävulsåkrarna har att göra med samverkan mellan vattnets rörelser och landhöjningen. När vattnet sköljer upp mot stränderna sorterar det jordarterna enligt partikelstorlek. När vågorna och isen har fått stenarna att röra sig, har de malt mot varandra och blivit rundade. Som en följd av landhöjningen kan djävulsåkrarna vara belägna ganska långt ifrån den nuvarande strandlinjen.
Hur strandlinjen stiger, till följd av landhöjningen
Under den senaste istiden var den kontinentala glaciären som tjockast 3 km. Glaciären påverkade sin omgivning genom erosion och förflyttande av sten och jord. När kontinental isen rörde på sig malde den berggrunden och när den smälte transporterade smältvattnet material och lagrade upp det. Glaciärens rörelse kan ha brutit upp stenblock längs bergets svaghetslinjer som följer skifferplanen i berget. Inlandsisens massa tryckte också ner jordskorpan. När ismassan smalt och försvann, ledde set till landhöjning, när jordskorpan sakta tar sig tillbaka till sin ursprungliga nivå.
Glaciärerosion orsakas av både stenblocken som färdas med den rörliga ismassan, och glaciärens smältvatten som tränger in i bergets sprickor, fryser på nytt och expanderar. När vatten fryser ökar dess volym med 9,2 %. Om vattnet/isen inte ryms att expandera uppstår frostsprickning och det omgivande materialet går sönder. Isen bryter loss stenar som transporteras tillsammans med glaciären eller smältvattnet. Den händelse som mest påtagligt orsakade erosion i berggrunden och marken i Finland har varit istiden.
Flyttblock, är stenar som har transporterats av is och förflyttats någon annanstans. Flyttblock från finsk berggrund har påträffats i Polen, men största delen av flyttblocken stannade närmare bergsväggen varifrån de brutits loss. När en glaciär eller inlandsis rör sig kan den erodera berggrunden. Isen kan då plocka upp, eller dra med sig, den söndervittrade delen av berget. När isen flyter transporterar den stenar och sand i strömningsriktningen. När inlandsisen börjar dra sig tillbaka lämnade den efter sig materialet den flyttat på.
Frostvittring sker än idag. Till skillnad från istiden, transporteras inte de större söndervittrade stenblocken vidare, utan blir kvar på stället. Inlandsisen och vattenmassorna, när isen smalt, slipade också ofta stenblocken samt bergsväggen, så flyttblocken från istiden är ofta slätare än stenblock som vittrat sönder efter istiden. Frostvittringen kan dock än idag forma flyttblocken.
Vatten fyller sprickan Vattnet utvidgas då det fryser Stenen vittrar sönder
Vad finns här?
På toppen av Getabergen, startar en av Ålands vackra naturstigar, Grottstigen. Den ca. fem kilometer långa naturstigen bjuder på en vidunderlig utsikt, vacker natur, vildsinta bergsformationer, historiska berättelser, vindpinade martallar och spännande grottor. Här finns bl.a. Djupviksgrottan, eller kyrkan som den också kallas. Historierna kring dessa grottor kan man läsa mer om på informationsskyltar som finns uppsatta utanför grottorna.
Ålands klippor är av röd granit, som kännetecknas av sprickor som spricker upp till stora horisontella block. Jordbävningar, istider och frostvittring har alla format landskapet här.
Längs stigen finns flera grottor, samt ett antal enorma stenblock av röd rapakivigranit som har alla tänkbara former, från mjuka och runda till hårda och kantiga.
Bitvis kan stigen vara lite krävande så det är bra att avsätta ungefär 2-3 timmar för vandringen. Ladda ner karta över stigen här.
Regn och vinterförhållanden kan göra klipporna mycket hala!
För att logga cachen måste följande frågor besvaras och villkor uppfyllas:
- Vid nollpunkten hittar du en grotta. Hur tror du att den uppstått?
- Vid WP 1 hittar du Skeppsbogen. Hur tror du den uppstått?
- Hur skiljer sig dessa två grottor tidsmässigt? Har de uppstått ungefär samtidigt?
- Det finns massor av tecken på inlandsisens framfart i området. Ta en bild på din favorit och berätta hur den uppstått. Lägg till bilden i ditt svar eller din loggning.
- Ta en bild på något personligt så att Skeppsbogen (WP1) syns i bakgrunden. Lägg till bilden i din logg.
Tämä on maakohde, earth cache, jonka loggaaminen löydetyksi edellyttää, että tutustut kohteen geologiseen opetukseen ja vastaat kysymyksiin.
Vastauksesi lähetät helpoiten message centerin kautta.
Noin 12 000 vuotta sitten mannerjää alkoi vetäytyä Suomesta. Sulavan mannerjään reuna kulki melko suoraan Hindersbölen/Nabbenin läpi noin 10 900 vuotta sitten ja kulki Olofsnäsin läpi Etelä-Getassa noin 100 vuotta myöhemmin.
Vielä nykyäänkin voit löytää monia jäätikön jättämiä jälkiä. Paljaat, jään hiomia silokallioita, joissa on sileä vastasivu ja karkea ja kivinen suojasivu. Usein näkee myös hienoja samansuuntaisia jääuria, jotka osoittavat jään viimeisimmän liikesuunnan. Joskus näet risteäviä uria, jotka voivat johtua siitä, että jää on muuttanut suuntaansa. Pirstekaare on, nimensä mukaisesti, kaaren muotoinen halkeama silokallioissa. Toisin kuin jääurat, niiden leviäminen on poikittain jään liikesuuntaan nähden, ja toisin kuin vastaavasti kaarevissa ja poikittaisissa leikkausmurtumissa, niiden kupera puoli on liikesuuntaan päin. Murtumat uppoavat jyrkästi kallioon. Pirstekaaret ovat yleisimpiä hauraissa kivissä. Sirppikourut ja -murrokset ovat silokalliossa jäätikön jättämiä jälkiä, jotka syntyivät, kun pieni pala kalliosta murtui irti. Näitä esiintyy pinnoilla, jotka kallistuvat jään liikettä vastaan ja muutokset ovat "kuunsirpeiksi" muotoiltuja, sirppien päät osoittavat jään kulkusuuntaan.
Pirunpelto on laaja kivikko, muinaisranta. Pirunpelto on saanut alkunsa mannerjäätikön irrottamasta ja kuljettamasta sekalaisen kokoisesta aineksesta eli moreenista, jossa on ollut mukana suuria lohkareita. Maan kohotessa moreeni on joutunut aallokon armoille, jolloin tyrskyt ovat huuhtoneet hienojakoisen aineksen pois. Jäljelle on jäänyt lohkareikko. Aaltojen ja jäiden pyörityksessä kivet ovat hioutuneet toisiaan vasten ja pyöristyneet. Maankohoamisen seurauksena, pirunpelto voi olla kaukanakin nykyisestä rantaviivasta.
Miten rantalinja siirtyy maankohoamisen seurauksena
Viimeisimmän jääkauden aikana, mannerjäätikkö oli paksuimmillaan 3 km. Jäätikkö vaikutti ympäristöönsä kivi- ja maa-ainesta kuluttavasti ja kasaavasti. Kun mannerjää eteni, se hioi kallioperää ja sulaessaan muun muassa sulamisvedet kuljettivat ja kasasivat maa-ainesta. Jäätikön liike on saattanut lohkoa kalliosta paloja liuskeisuuden tasoja noudattavia heikkouslinjoja pitkin. Lisäksi jäätikkö on painanut maankuorta, mikä johti maankohoamiseen, kun maankuori hitaasti alkoi palautua alkuperäiselle tasolleen.
Jäätikköeroosiota aiheuttaa sekä liikkuvan jäämassan mukana kulkevat lohkareet, että jäätikön sulamisvesi, joka tunkeutuu kiven rakoihin, jäätyy uudelleen ja laajenee. Kun vesi jäätyy, sen tilavuus kasvaa 9,2 %. Jos vesi/jää ei mahdu laajenemaan tapahtuu pakkasrapautumista ja ympäröivä materiaali rikkoutuu. Jää murtaa kivestä palasia, jotka kulkeutuvat jäätikön tai sulamisveden mukana. Merkittävimmin Suomen kallioperässä ja maaperässä eroosiota aiheuttanut tapahtuma on ollut jääkausi.
Siirtolohkareet ovat kiviä, jotka ovat kulkeutuneet jään mukana muualle. Puolasta on löydetty siirtolohkareita suomalaisesta kallioperästä, mutta suurin osa siirtolohkareista päätyivät lähemmäksi kallioseinää, josta ne murtuivat. Kun jäätikkö tai jäälevy liikkuu, se voi kuluttaa kallioperää. Jää voi sitten vetää mukanaan kallion rapautuneen osan. Kun jää virtaa, se kuljettaa kiviä ja hiekkaa virtauksen suuntaan. Kun mannerjää alkoi vetäytyä, se jätti taakseen materiaalia, jota oli kuljettanut mukanaan.
Pakkasrapautumista tapahtuu edelleen. Toisin kuin jääkaudella, isommat irronneet, rapautuneet lohkareet eivät kulkeudu jään mukana, vaan pysyvät paikoillaan. Jääpeite ja vesimassat, jään sulaessa, myös usein hioivat lohkareita ja kallioseinää, joten jääkautiset siirtolohkareet ovat usein tasaisempia kuin jääkauden jälkeen irronneet lohkareet. Pakkasrapautuminen voi kuitenkin edelleen muokata siirtolohkareita.
Mitä täältä löytyy?
Getabergenin huipulta alkaa yksi Ahvenanmaan kauniista luontopoluista, Grottstigen. Noin viisi kilometriä pitkä luontopolku tarjoaa upeat maisemat, kaunista luontoa, villejä kalliomuodostelmia, historiallisia tarinoita ja jännittäviä luolia. Täältä löydät mm. Djupviksgrottanin tai kirkon, kuten sitä myös kutsutaan. Voit lukea lisää luolien tarinoista paikalta löytyvistä infotauluista.
Ahvenmaan kalliot ovat punaista graniittia, jolle on tyypillistä halkeilla ja lohkeilla isoina vaakasuorina paasina. Maanjäristykset ja jääkausi sekä pakkasrapautuminen ovat kaikki omalta osaltaan muuttaneet maisemaa täällä.
Reitin varrella on useita luolia sekä valtavia lohkareita kaikissa kuviteltavissa olevissa muodoissa, pehmeistä ja pyöreistä koviin ja kulmikkaisiin.
Paikoin polku voi olla hieman vaativa, joten retkelle on hyvä varata aikaa noin 2-3 tuntia. Lataa itsellesi reittikartta täältä.
Sade ja talviolosuhteet voivat tehdä kalliosta hyvin liukkaan!
Tehtävät ja kysymykset:
- Nollapisteestä löydät luolan. Miten luulet sen muodostuneen?
- WP1 löydät Skeppsbogenin. Miten luulet sen muodostuneen?
- Miten nämä luolat eroavat ajallisesti toisistaan? Ovatko ne muodostuneet samoihin aikoihin?
- Alueelta löytyy runsaasti jälkiä jääajasta. Ota kuva suosikistasi ja kerro miten jälki on syntynyt. Liitä kuva logiisi tai lähetä se vastauksien kanssa.
- Ota kuva jostakin henkilökohtaisesta niin että Skeppsbogen (WP1) näkyy taustalla. Liitä kuva loggaukseesi.
This is an Earth cache. To log the cache, you must read the geological description of the place and answer the questions.
The easiest way to send the answers is using the message center.
About 12,000 years ago, the ice sheet began to retreat from Finland. The edge of the melting ice went fairly straight through Hindersböle/Nabben about 10,900 years ago to go through Olofsnäs in southern Geta about 100 years later.
Even today, you can find many traces left by the ice sheet. Bare, glacially ground roche moutonnée with a smooth shock side and a rough and stony slope side. Often you see fine parallel glacial striations that show the most recent direction of ice movement. Sometimes you see crossing glacial striations systems which may be due to the ice having changed its direction. Crescentic fracture is an arch-shaped crack in the roche moutonnée. Unlike glacial striations, their propagation is transverse to the direction of movement of the ice, and unlike curved and transverse shear fractures, respectively, their convex side faces the direction of movement. The fractures plunge steeply into the rock. Crescentic fractures are most common in brittle rocks. Sickle trough and crescentic gouge are traces left by the glacier, which were created when a small piece of the rock broke off. These occur on surfaces that tilt against the movement of the ice and the changes are shaped like "moon crescents", the ends of the crescents point in the direction of the ice flow.
1. Glacial striations 2. Glacial groove 3. Crescentic fracture 4. Crescentic gouge 5. Crescentic gouge 6. Lunate mark 7. IsGlacial striations
The large red arrow marks the ice's latest movement direction. The small red arrow marks the former direction of movement of the ice.
© Harri Kutvonen, GTK
A shingle beach, also known as either a cobble beach or gravel beach, is a raised shoreline. It has its origins in the moraine of mixed sizes removed and transported by the continental glacier, which has included large boulders. As the land rises, the moraine has been at the mercy of the waves, when the cods have washed away the finely divided material. The boulders remained. In the rotation of waves and ice, the stones have ground against each other and become rounded. As a result of land uplift, the shingle beach can be far away from the current shoreline.
During the last ice age, the continental glacier was at its thickest 3 km. The glacier affected its surroundings through erosion and movement of rock and soil. As the continental ice moved, it ground the bedrock, and as it melted, the meltwater transported material and deposited it. The movement of the glacier may have broken up boulders along the rock's lines of weakness that follow the schist plane in the rock. The mass of the ice sheet also pushed down the earth's crust. As the ice mass melted and disappeared, the set led to land uplift, when the earth's crust slowly returns to its original level.
Glacial erosion is caused by both the boulders traveling with the moving ice mass, and the glacier's meltwater seeping into the rock's cracks, refreezing and expanding. When water freezes, its volume increases by 9.2%. If the water/ice is not allowed to expand, frost cracking occurs and the surrounding material breaks. The ice breaks off rocks that are transported along with the glacier or meltwater. The event that most visibly caused erosion in the bedrock and soil in Finland has been the Ice Age.
Glacial erratics, often simply called erratics, or erratic boulders, are rocks that have been transported by ice and deposited elsewhere. As a glacier or ice sheet moves, it can erode bedrock. The ice can then pick up, or entrain, the eroded rock. As the ice flows, it transports the bedrock debris in the direction of flow. The ice then deposited the entrained sediment once it begins to retreat.
Frost weathering still occurs today. Unlike the ice age, the larger weathered boulders are not transported further, but remain in place. The ice sheet and the masses of water, when the ice melted, also often ground the boulders and the rock wall, so these erratics are often smoother than boulders that have weathered after the ice age. However, frost weathering can still shape the glacial erratic today.
What do you find here?
At the top of Getabergen, starts one of Åland's beautiful nature trails, Grottstigen. The approx. five-kilometer-long nature trail offers a wonderful views, beautiful nature, wild mountain formations, historical stories, windswept pine trees and exciting caves. Here you can find, among other things, Djupviksgrottan, or the church as it is also called. You can read more about the stories surrounding these caves on the information boards that are posted outside the caves.
The rocks of Åland are red granite, which is characterized by cracks that forms large horizontal blocks. Earthquakes, ice ages, and frost weathering have all formed the landscape here.
Along the path you pass several caves. Also a number of huge boulders of red rapakivi granite that have all imaginable shapes, from soft and round to hard and angular.
In parts, the path can be a little demanding, so it is good to reserve about 2-3 hours for the hike. Download a map of the path here
Rain and winter conditions can make the rocks very slippery!
In order to log the cache, the following questions must be answered and conditions must be met:
- At ground zero you’ll find a cave. How do you think it was formed?
- At WP1 you’ll find “Skeppsgogen”. How do you think it was formed?
- How do these two caves differ in terms of time? Did they arise around the same time?
- There are plenty of signs of the ice age in the area. Take a picture of your favorite and tell me how it formed. Add the image to your answers or your log.
- Take a picture of something personal with Skeppsbogen (WP1) in the background. Add the picture to your log.
Lähteet / Källor
gtk.fi
wikipedia.fi
retkipaikka.fi
finlandsnatur.fi