Liput liehuu ja
Ihmiset riehuu ja
Mä miitin nään...
Tule juhlistamaan Enial'n 10-vuotista kätkötaivalta pöljänpoluilla! Kokoonnumme Pohjois-Tapiolassa aakkosaseman Delin kahvilassa.
Luulit tietenkin, että Runebergia juhlistaisimme, ei vaineskaan vaan minun kätköilyharrastukseni pyöreää vuosipäivääni. Toisaalta pitänee sanoa, että olin hyvin valinnut aloituspäivän (tai Vestaali sen taisi valita) – aina on liputuspäivä.
Kätköilyn aloitin ystäväni Vestaalin opastamana vuonna 2014. Hän oli matkustanut Satakunnasta Mikkeliin minua tapaamaan ja myös kätköilemään. Minulle luotiin tunnukset ja sitten vain lähdimme lähikätköä etsimään, joka oli kotoani reilun parin sadan metrin päässä. Denari - hitosti lunta! Ei voi olla totta! Vestaalin ratkoma mysse oli toiseen suuntaan pari sataa metriä, joka löytyi. Vaude, ensimmäinen kätköni oli mysse! Tuolloin en sitä ymmärtänyt, mitä se meinasi. Ole huoletta, ratkoin myssen myöhemmin, kun olin sisäistänyt kätköilyä paremmin!
Kätköilypäivä kului Vestaalin perässä kulkien, ja minä olin heti joutunut tai saanut geokuskin osan. Löysimme monenlaisia kätköjä, eri tyyppisiä. Muistan päivän mittaan sanoneeni hyvinhyvin monta kertaa ”Ahaa!”, enkä ymmärtänyt tuon taivaallista, mistä oli kyse. Esimerkiksi Juvalla kirkko- ja 0 km -kätköillä Vestaali sanoi, ”Näitä kannattaa kerätä” sanoin ”Ahaa!” Myöhemmin olen kuntia värittänyt vihreäksi juuri näin, jätkänsakkia pelaamalla.
Illalla kun ynnäsimme kätköpäivän saldoa, olin saanut viiden tyypin päivän (tradi, multi, mysse, öörtti ja letteri), kaikkiaan kahdeksan kätköä ja kahdesta kunnasta Mikkelistä ja Juvalta. Olin päässyt myös heti talvikätköilyn makuun mm. mitä oli hakea lumella kuorrutetussa kuusikossa mikron kokoista purkkia. Toinenkin denari oli tullut Juvalla, ja se sininaama muuttui hymynaamaksi vasta vuosia myöhemmin. Vestaali totesi, että olin saanut oikein hyvän päivän, tämmöisiä päiviä tulee harvemmin. Minulla ei ollut edelleenkään mitään hajua, mistä hän puhui. Kerrottakoon, että seuraavan viiden tyypin päivän sain puolentoista vuoden päästä, jolloin olin jo päässyt kätköilyn jutun juoneen sisälle.
Kuluneiden 10 vuoden aikana kätköilyni on ollut monenlaista, hyvin vilkkaista ajoista "Ellun kana" -päiviin ja siltä väliltä. Kymmenen vuoden ja kohta 11.000 kätkön jälkeen tiedän jo, mistä tykkään, mitkä ovat lempparijuttujani, mitkä ovat inhokkejani ja epämukavuusalueitani. Kätköily on edelleen minulle harrastus muiden harrastusten ja muun elämän rinnalla, vaikka tuo pandemia-aika olikin ottaa niskalenkin. Kätköilyn parhautta on käydä lajitovereiden kanssa erilaisilla georetkillä kuten luontopolkujen traileilla, veneretkillä ja erilaisissa putkissa sekä kaikki tapahtumat ovat kivoja.
Joskus olen kuullut lajitoverien sanovan, että pitäisi muuttaa paikkakuntaa. Tähän voin sanoa, kun olen asunut kolmessa kaupungissa, niin monet haasteet kuten maakuntiin tai paikkakuntiin sijoittuvat ovat levällään kuin Jokisen eväät - niin mikään ei ole täynnä. Mutta hyvät pointit ovat olleet, että olen oppinut tuntemaan erilaista kätköilykulttuuria ja tutustunut moniin uusiin lajitovereihin.
Kätköily ja kahvilat (KK) sopivat hyvin yhteen. Isäni opetti minut jo lapsena pahoille tavoille "käydä possumunkkikaffeilla". Tosin tuolloin kahvilat olivat savuisia baareja, mutta rakkaus kahviloihin jäi.
Tulehan kertomaan omasta kätköilyn aloittamisen taipaleestasi kupposen ääreen omakustanteisesti!
T e r v e t u l o a !