Tämä kätkö on osa Rauman saariston retkeilyreittejä Nurmeksessa ja Reksaaressa. Selkämeren kansallispuiston alueella on yli 30 kilometriä merkittyjä retkeilyreittejä, joiden varsilta löytyy vanhoja saaristolaistiloja, jäänteitä ryssänuuneista sekä maailmansodista.
Parhaat patikkareitit löytyvät Nurmeksesta ja Reksaaresta. Omatoimiseen tai ohjattuun retkeilyyn tarkoitetut patikkareitit ovat viitoitettuja. Reittien varrella olevilla taukopaikoilla on laavuja, puuseet, tulentekopaikat sekä polttopuuhuolto.
Ja koskapa geokätköilijät ovat fiksua porukkaa, noudatamme roskien suhteen 0-toleranssia eli minkä jaksat tuoda tullessas, jaksat myös viedä mennessäs.
Merikotka (Haliaeetus albicilla)
Merikotka on suuri päiväpetolintu, jonka siivet ovat pitkät ja leveät. Siipien kärjissä olevat sulat muodostavat pitkät harittajat, jotka voivat olla 60 senttimetriä pitkät. Sen pyrstö on melko lyhyt ja muodoltaan tylpän kolmiomainen. Melko varma keino erottaa toisistaan merikotka ja Suomen toinen suuri petolintu, maakotka onkin juuri pyrstö. Maakotkan pyrstö on nimittäin huomattavasti pitempi kuin merikotkan. Lajityypillisen lentosiluetin merikotkalle antavat pitkä kaula ja voimakas nokka.
Merikotkan pituus on 69–91 senttimetriä ja siipien kärkiväli 190–240 senttimetriä. Merikotka painaa 3–6 kilogrammaa. Naaras on yleensä suurempi kuin koiras. Iso lintu on usein resuisen näköinen, lentäväksi räsymatoksi joskus pilkattu, sillä nuorilta linnuilta voi puuttua usein paljon sulkia. Linnun pää ja pyrstö ovat vaaleammat kuin muu höyhenpeite, pyrstö vaalenee linnun vanhetessa ja on lopulta täysin valkea. Yli kahdeksanvuotiailla linnuilla pää on lähes kermanvalkoinen. Nokka on nuorella linnulla tumma, vanhalla täysin keltainen.
Suomessa merikotka pesii yleensä vesistöjen äärellä, tavallisimmin meren tuntumassa mantereella tai saaressa. Se on levittäytymässä myös sisämaahan, ja pesä on järven tai suon rantametsässä.
