Lehmäsaaren simpukkamaa EarthCache

Lehmäsaaren simpukkamaa

Vesille / Transport

English:

Tämä on maakätkö, joten et löydä kohteesta kätkörasiaa. Tehtävänäsi on vastata alla oleviin kysymyksiin kätkön omistajan profiilin kautta, jonka jälkeen voit logata kätkön löydetyksi. Mikäli vastauksissasi on jotain tarkennettavaa, sinuun otetaan yhteyttä.

Kysymykset:

1. Kun seisot kätkön osoittamissa koordinaateissa ja katsot rantapenkerettä rantaviivasta alkaen noin 1,5 metrin korkeuteen puun juurien tasalle, näet erilaisia maalajikerroksia. Kätkökuvaukseen perustuen kuvaile, mitä maalajeja näet?  
2. Tutki tarkemmin simpukkamaata.
   1. Arvioi, kuinka paksu simpukkamaakerros on. 
   2. Kuvaile löytämäsi simpukkamaan ominaisuuksia (esim. väri, kovuus, sitkeys, rakeisuus). Jos pystyt erottamaan yksittäisiä simpukan palasia, minkä kokoisia ja värisiä ne ovat?

Kansallisen kaupunkipuiston eteläisin saari, Lehmäsaari poikkeaa Etelä-Kymenlaakson rannikon useimmista saarista, koska se ei ole kalliosaari, vaan hiekkaharju. Se on noussut merestä maankohoamisen myötä ja on osa merenalaista pitkittäisharjua, jonka reunat laajenevat avoimiksi hiekkarannoiksi. Saaren erikoisuus on Litorina-meren aikainen simpukkamaakerros, joita Kymenlaaksossa tiedetään olevan vain muutamia. Tämän maakätkön myötä pääset tutustumaan erilaisiin maalajeihin ja Lehmäsaaren simpukkamaahan.

Maaperä on kallioperää peittävä, irtaimista maalajeista koostuva kerros. Suomen nykyinen maaperä on syntynyt suurimmaksi osaksi kvartäärikauden aikana, eli se on nuorempi kuin 2,6 miljoonaa vuotta. Veiksel-jäätikkö tasoitti kallioperää ja vei mennessään suurimman osan vanhasta maaperästä.

Maaperä koostuu yleensä erilaisista maalajikerroksista. Maalaji on geologisten prosessien tuloksena syntynyt maakerrostumatyyppi. Maakerros on maaperän pinnan suuntainen kerros, jonka fysikaaliset, kemialliset ja biologiset ominaisuudet eroavat ylä- ja alapuolisista kerroksista, esimerkiksi vierekkäisten maakerrosten väri ja rakenne voivat olla erilaisia.

Alimmaisena kallioperän päällä on pohjamoreeni, mikä on Suomen yleisin maalaji. Moreeni on jäätikön irrottamasta ja kuljettamasta kiviaineksesta syntynyt sekalajitteinen maalaji, joka voi sisältää erilaisia raekokoja savesta lohkareisin. Jäätikköjoet kerrostivat karkeaa ainesta, soraa ja hiekkaa. Näiden päällä voi olla syvään veteen kerrostuneita sedimenttejä eli savea ja silttiä. Matalassa vedessä rantavallit ovat kerrostuneet sorasta ja hiekasta. Nuorimmat maalajit ovat järvien liejut ja soiden turvekerrostumat.

Kuva 1. Tyypillinen kerrosjärjestys

Tyypillinen kerrosjärjestys: 1. Kallio 2. Pohjamoreeni 3. Harjuaines (sora ja hiekka) 4. Savi ja siltti 5. Rantakerrostuma (hiekka) 6. Lieju 7. Saraturve 8. Rahkaturve 9. Muinaisranta. Piirros: Harri Kutvonen, GTK.

Geologit voivat erottaa tuhansia erilaisia maalajeja, ja niitä voidaan luokitella usealla eri tavalla esimerkiksi syntytavan, koostumuksen tai raekoon perusteella. Syntytapansa perusteella maalajit voidaan jakaa kivennäismaalajeihin (minerologisiin maalajeihin), eloperäisiin maalajeihin (organogeenisiin maalajeihin) ja kemiallisiin sedimentteihin. Eloperäiset maalajit sisältävät kasvien tai eläinten jäännöksiä, tällaisia  ovat mm. lieju ja turve. Raekoon perusteella kivennäismaalajit ryhmitellään karkearakeisiin ja hienorakeisiin maalajeihin seuraavan taulukon mukaisesti.

Taulukko 1. Kivennäismaalajit

Simpukkamaa eli kuorimerkeli on kalkkiliejua, joka on syntynyt rannikkojen poukamiin ja suojaisiin meren syvennyksiin aikoinaan kasautuneista merisimpukoiden ja kotiloiden kuorista. Simpukkamaata voi syntyä erilaisilla mekanismeilla, mm. merivirrat ja myrskyjen aiheuttamat aallot voivat murskata simpukan kuoria sopivan kohouman juurelle. Voimakkaat tapahtumat, kuten hurrikaanit ja tsunamit voivat muodostaa tiiviitä kuorikerroksia.

Simpukkamaa on useimmiten alustansa myötäisesti kerroksellista, ja se voi olla jopa metrien paksuinen patja muiden maalajien välissä. Simpukan kuoret sisältävät kalsiumkarbonaattia, joka heikko emäs. Simpukkamaata onkin joskus käytetty maataloudessa kalkitukseen ja maaperän happamuuden vähentämiseen. Suomen huomattavimmat simpukkamaaesiintymät on tavattu rannikkoalueilta Lounais-Suomesta ja Ahvenanmaalta. Kaakkois-Suomessa simpukkamaa on harvinaista.

Lehmäsaaren venepoukama on syntynyt keinotekoisesti. Sieltä on aikoinaan ruopattu maata teollisuuslaitosten ja muun muassa Hietasen sataman pohjamaaksi. Ruoppauksen vuoksi venepoukaman rinteestä tuli esiin simpukkamaakerros. Monet nyt paljaana olevat alueet olivat jääkauden aikana veden alla. Sinisimpukat ja pienemmät kotilot kansoittivat pinnanalaisen harjun rinteitä. Jääkauden jälkeen maa alkoi hiljalleen kohota ja harjun laki kohosi luodoksi. Länsimyrskyjen tyrskyt irrottivat soraa Lehmäsaaren itärinteen peitoksi, jolloin simpukat jäivät hiekan alle. Aikojen saatossa simpukat ovat jauhautuneet hienoksi maakerrokseksi. Maakerroksessa on kolmea tai neljää eri simpukkalajia, mutta pääsääntöisesti sinisimpukkaa (Mytilis edulis). Simpukkamaakerrosta voi olla vaikea nähdä; se erottuu ympäröivistä maalajeista vaaleampana ja tuhkamaisena.

Maalajien tarkka määritys tapahtuu laboratoriossa, mutta niitä voidaan alustavasti arvioida myös aistihavainnoin. Tällöin kiinnitetään huomiota mm. väriin, kovuuteen, sitkeyteen, rakeisuuteen (voidaanko erottaa silmänvaraisesti yksitäisiä rakeita) ja kasvien ja eläinten jäänteisiin. Myös maaperän pH-arvo voidaan tutkia maastossa pH-papereilla tai pH-mittarilla.

English:

Lehmäsaari shell bed

This is an earth cache, so you won't find any cache box. Your task is to answer the questions below via the cache owner’s profile, after which you can log the cache online. If there is a problem with the answers, you will be contacted.

Questions:

1. When you stand in the coordinates indicated by the cache and look at the embankment from the shoreline up to a height of about 1.5 meters at the level of the tree roots, you will see different layers of soil. Based on the cache description, describe what they are?

2. Look closer to the shell bed.

1. Estimate how thick the shell bed layer is.
2. Describe the characteristics of the shell bed you found (e.g. color, hardness, toughness, graininess). If you can distinguish individual pieces of shell, what size and color they are.

The southernmost island of the Kotka national urban park, Lehmäsaari (Cow island) differs from most of the islands in the South Kymenlaakso coast, because it is not a rock island, but a sand ridge. It has risen from the sea due to land uplift and is part of an underwater longitudinal esker, the edges of which expand into open sandy beaches. The specialty of the island is the layer of shell bed from the time of the Litorina Sea. By completing this EarthCache, you will get to know different types of soil and sediments and the shell bed of Lehmäsaari.

The soil is the layer covering the bedrock, consisting of loose soil types. The soil in Finland was formed during the Quaternary period, i.e. it is younger than 2,6 million years. The Weichselian glaciation smoothed the bedrock and took most of the old soil with it.

The soil usually consists of different soil types. Soil type is created as a result of geological processes. The soil horizon is a layer parallel to the soil surface whose physical, chemical and biological characteristics differ from the layers above and beneath, for example, the color and texture of adjacent soil layers may be different.

At the lowest, on top of the bedrock there is till, the most common type of soil in Finland. Till is a mixed type of soil created from aggregates removed and transported by a glacier. Till can contain several different grain sizes from clay to boulders. Glacial rivers deposited coarse material, gravel and sand. On top of these there may be sediments deposited in deep water, i.e. clay and silt. In shallow water, the shore walls are layered with gravel and sand. The youngest soil types are the silts of lakes and the peat deposits of bogs.

Picture 1: Typical sequence of layers

Typical sequence of layers: 1. Rock 2. Till 3. Ridge material (gravel and sand) 4. Clay and silt 5. Beach deposit (sand) 6. Silt 7. Carex peat 8. Sphagnum peat 9. Raised shoreline. Drawing: Harri Kutvonen, GTK.

Geologists can distinguish thousands of different types of soil, which can be classified in several different ways, for example based on the way they are formed or by composition or grain size. Based on the way they are formed, soil types can be divided into mineral soil types (minerological soil types), organic soil types (organogenic soil types) and chemical sediments. Organic soil and peat contain remains of plants or animals. Based on grain size, mineral soil types are grouped into coarse-grained and fine-grained soil types according to the following table.

Table 1. Mineral soil types

Shell bed is lime silt, that was created from the shells of sea mussels and conch shells, that were once accumulated in coastal coves and sheltered sea depressions. Shell bed can be created by different mechanisms, e.g. sea currents and waves caused by storms can crush mussel shells at the base of a suitable hump. Powerful events such as hurricanes and tsunamis can form dense crustal layers.

Shell bed is mostly layered and it can be couple meters thick between other types of soil. Mussel shells contain calcium carbonate, which is a weak base. Shell bed has sometimes been used in agriculture for liming and reducing soil acidity. Finland's most significant findings are in the coastal areas in southwestern Finland and Åland. In southeast Finland shell bed is rare.

Lehmäsaari's boat cove has been created artificially. Land has once been dredged from there to serve as the bottom soil for industrial plants and, among other things, the port of Hietanen. Due to dredging, a layer of shell bed was exposed on the slope of the boat cove. After the ice age, many areas that are now bare in Lehmäsaari were submerged under water. Mussels and smaller shells populated the slopes of the subsurface ridge. After the ice age, the land slowly began to rise and the esker's law rose to form an island. The gusts of the western storms dislodged the gravel to cover the eastern slope of Lehmäsaari, leaving the mussels under the sand. Over time, the shells have ground into a fine layer. There are three or four different mussel species in the ground layer, but mainly blue mussels (Mytilis edulis). The shell bed can be hard to see; you can distinguish it from the surrounding soil types by its paler and ash-like appearance.

The exact determination of the soil takes place in the laboratory, but you can also evaluate it on the spot by sensory observations. In this case, pay attention to color, hardness, toughness, granularity (can individual grains be distinguished with the naked eye) and remains of plants and animals. In the terrain, the pH value of the soil can also be examined with indicator papers or a pH meter.

Lehmäsaareen pääset:

• omalla veneellä: veneenlaskupaikka löytyy Sapokan pienvenesatamasta
• meloen, esim. Mansikkalahden uimarannalta - huomioi laivaväylä!
• tuurilla eli perinteisellä, puisella tuurimoottorilla, katso aikataulut: saaristoliikenne, kesällä 2024 vuoroja tiistaisin ja torstaisin

How to get to Lehmäsaari:

• with your own boat: the boat launch can be found in Sapokka Marina
• by paddling, from Mansikkalahti beach - pay attention to the shipping lane!
• with a tuuri, i.e. a traditional, wooden boat with a tuuri engine, see timetables, in summer 2024 shifts on Tuesdays and Thursdays

Lähteet / Sources: 

1. Geologian tutkimuskeskus - Geological Survey of Finland
2. Kymen Sanomat – daily newspaper in Kymenlaakso
3. Kotkan kansallinen kaupunkipuisto – Kotka Urban National Park
4. Wikipedia
5. Korkein hallinto-oikeus - Supreme Administrative Court of Finland