Sarviluoman tanssisuuli
Sarviluoman pienviljelijäyhdistys r.y, jonka Sarviluoman ja Viitakosken kyläyhteisöt perustivat 1931 oli heti perustamisensa jälkeen vilkastoiminen, säännöllisesti kokouksiin osallistui 20 - 30 henkilöä. Yhdistys järjesti kaikenlaista toimintaa, kuten käsitöihin, maanviljelemiseen, ruoanlaittoon liittyviä kursseja, koneita vuokrattavaksi ja jopa siitossonni ja - pässi. Yhdistyksen jäseniltä vuokrattiin maata erilaisiin käyttötarkoituksiin, kuten soranottopaikka ja turvesuota. Työn tekemisen oheen järjestettiin myös viihdetoimintaa, niinpä 1934 perustettiin huvitoimikunta ja järjestettiin illanviettoja ja esitettiin näytelmiä. Vuonna 1939 alkanut sota hankaloitti huvitoimikunnan toimintaa esim. tanssikiellon vuoksi.
Sodan päätyttyä heräsi ajatus hankkia huvilava, jäsenkokouksessa 1946 asiaa esitettiin ja 1948 huvilava päätettiin rakentaa. Rakennuspaikka vuokrattiin ja tarvikkeet kerättiin tukkikökällä, lahjoituksin ja näytelmä esityksillä "talosta ja torpasta", esityksestä saadut rahat menivät huvilavan rakentamiseen. Lavan rakennustyöt aloitettiin urakalla ja työn tuli olla valmis 15.5.1948. Rakennukseen otettu sähköliitäntä ja valot helpottivat huvittelua myös iltojen hämärtyessä. Yhdistyksellä oli käytössään sähkötoiminen gramofoni ja levyjä, mutta suositumpaa olis elävä musiikki joten pelimanni ja orkesterisoitto olivat useammin käytössä.
Sarviluoman tanssilava oli katettu, mutta ikkunat ja ovet olivat avoimet, joten toimintaa oli vain kesäaikana. Etupäässä siellä järjestettiin tansseja, muutamia elokuvaesityksia kuten Suomisen Olli yllättää ja Tulitikkuja lainaamassa, siellä tanssittiin muutamat häät ja esitettiin näytelmiä. Kylän nuoret järjestivät tansseja, siihen aikaan piti nimismieheltä anoa lupa, ja hankkia verolliset liput. Poliisin tehtäviin kuului silloin käydä tarkistamassa, että kaikki sujui lain mukaan. Työvuorossa oleva tuli polkupyörällä tarkistusmatkalle, palkka oli 1 mk / käynti ja pullo limonadia. Käynti oli yleensä lyhyt, ei ollut juopuneita eikä järjestyshäiriöitä. Yleisöä oli muutamasta kymmenestä sataan henkeen asti, riippuen säistä ja oliko lähimaastossa häitä, silloin oli yleistä mennä häiden "nurkkiin" joissa sai myös tanssia.
Tanssilavan rinnalla oli pieni lippukoppi, josta sisäänpääsyliput sai ostaa. Samassa kopissa oli myös pienimuotoinen ravintola, josta sai ostaa limonadia ja jopa ykköskaljaa. Ravintola oli tulonlähteenä vaatimaton, mutta kaikki pennit piti yrittää saada talteen. Tanssilavan toiminta kuitenkin hiipui vähitellen, kun nuoret muuttivat töiden perässä pois eikä järjestäjiä enää ollut. Lopullinen tuho rakennukselle oli liiallinen lumikuorma joka rikkoi ulkorakenteet.
Tontille on jo kasvanut tukkimetsä ja luonto on huolehtinut paikan entisöinnistä. Kivijalkakivet ovat vielä kuitenkin nähtävissä sammalten alla.
Tekstin lähde: Isojoen Joulu- lehti.