Aloittelevana kätköntekijänä jatkan mun hyvin alkanutta matkaa tuomalla sarjassaan toisen omatekoiseni tänne. Tervetuloa Viinamäen hautausmaalle tuntemaan, mitä onkaan hiljaisuus ja rauha.
Täsmälleen näiltä nurkilta aloitin geokätköjen ääressä oman harrastukseni joitakin vuosia sitten. Silloin täällä oli vielä upea Hautausmaan varjossa -niminen kätkö, jonka Kaalebit joutui uusimaan, kun hautausmaata vartioineet vanhat ja ikiaikaiset kuusiherrat kaadettiin. Juuri tuo ensimmäinen, kuusiherrain luota löydetty kätkö on edelleen itselleni yksi camojen camo, jonka totaalisten puusilmien kanssa alkuaikojen haparoinnista huolimatta onnistuin lopulta myös löytämään :) Juuri tämä kätkö ja Kaalebit vaivannäköineen opetti minulle tuolloin jotain merkittävää siitä ilahduksesta ja oivalluksesta, jota tämä laji parhaimmillaan tarjoaa ja joka juuri siksi kätköilijöitä (ainakin minua) myös koukuttaa. Paikka ansaitsee ehdottomasti purkin tänäkin päivänä!
Kiitos vanhojen kätkökuvausten, liitän oheen olennaisimmat tiedot maaseutumatkaajia varten, ne kertovat aina alueista omaa tarinaansa: Rauhallinen, lähes Liedon ytimessä sijaitseva Viinamäen hautausmaa oli käytössä vuodesta 1890 vuoteen 1907. Se perustettiin, koska kirkon ympärillä olevan hautausmaan tila oli käytetty loppuun. Viinamäen maaperä tiedettiin kosteaksi, mutta ongelman arveltiin ratkeavan ojittamisella ja vaihtamalla riittävästi maata (ajamalla santaa) hautausmaalle. Juuri maaperän vuoksi hautausmaan käytöstä sitten myös luovuttiin, mutta paikka on yli sadan vuoden jälkeenkin pysynyt rauhallisena, kauniina paikkana. Nimi "Viinamäki" on hautausmaata vanhempi ja tulee ilmeisesti paikalla sijainneesta Kyöstilän tilan Wiinamäen torpasta. Kun hautausmaa oli käytössä, siitä mainitaan asiakirjoissa ainoastaan nimellä "uusi hautausmaa. Nimitystä "Wiinamäen hautausmaa" käytettiin ensimmäistä kertaa kirkonkokouksessa v. 1912.
Jos tulet kätkölle autolla, pysäköithän sen Keisvuoren hautausmaan pysäköintipaikalle. Pääset sieltä halutessasi hyvinkin suoraan apajille välissä olevan pellon piennarta pitkin "takaoven" kautta, uskaltaisin väittää polun olevan auki vuodenajasta riippumatta - siitä pitää huolen minä ja muutama muu mettämummu koirineen :) Epäröiville vaihtoehtona on sitten muutaman sadan metrin matka tietä pitkin ja pääoven portista sisään. Polkupyörät tulee jättää kuusiaidan ulkopuolelle - kunnioitetaan täällä kulkiessa aina aluetta ja sen kätkemiä muistoja, Viinamäen hautarauhaa.
Kätköstä: voit tarttua, ottaa kiinni, liikutella tarvittavalla tavalla. Huolehdithan kirjattuasi asiat paikoilleen ja puitteet kuntoon niin, ettei kätkö jää näkyville.