Tuntureiksi kutsutaan Fennoskandiassa sijaitsevia puurajan yläpuolelle ulottuvia pehmeämuotoisia vuoria. Tunturille ei kuitenkaan ole yksiselitteistä määritelmää. Kasvitieteilijät määrittelevät tunturin kasvillisuuden perusteella.
Tuntureiden syntyminen on seurausta 1,6–3 miljardia vuotta sitten tapahtuneesta kallioperän muodostumisesta ja siinä myöhemmin tapahtuneista muutoksista.
Lapin tuntureiden juurella saattaa kasvaa havumetsää, korkeammalla koivuja, vielä ylempänä hajanaisesti vaivaiskoivuja. Metsänraja on se korkeus, jonka yllä yhtenäinen metsä ei kasva, puurajan yllä taas ei kasva yksittäisiä puitakaan. Tunturipaljakka on tunturin puuton lakivyöhyke, jolla voi kasvaa heinää, varpuja, sammalta ja jäkälää. Tunturien kasvillisuusvyöhykkeiden korkeus riippuu leveysasteesta. Suomen pohjoisimpien tunturien huipulla on vain kivikkoa, sammalta ja jäkälää.