Ålandsbatoliten 🌍 EarthCache

.

Detta är en Earth-cache. Det finns ingen fysisk gömma på platsen. Du kan logga ditt besök när du har bekantat dig med den geologiska beskrivningen och genomfört uppgifterna i beskrivningen. Det enklaste sättet att skicka dina svar är via message center. När du har svarat på frågorna kan du logga eart-cachen. Cache ägaren kontaktar dig, om det är problem med svarena. Om du inte har tid att skicka dina svar direkt kan du skriva en "note". Loggar som inte uppfyller kraven kommer att raderas.

För att logga cachen måste följande frågor besvaras och villkor uppfyllas:

1. Är rapakivigraniten här mestadels viborgit, pyterlit, tirilit eller väkkärä granit? Motivera ditt svar

2. När du tittar på stenarna i väggen, är de enhetliga eller skiljer de sig från varandra? (Sturktur, färg osv) 

3. Hittar du "moro" vid väggen?

4.  Ta en bild, från wp 2, så att ditt användarnamn och kyrkan syns på bilden. Lägg till bilden i din logg.

Vad hittar vi här?

Sankt Olofs kyrka  år byggd av lokal rapakivi granit med inslag av kalksten och har ett spåntäckt tak

Rapakivi granit är en relativt ovanlig form av granit, kyrkans väggar är byggda av den lokala åländska varianten. I kyrkans väggar är det lätt att ta en närmare titt på strukturerna. 

Sankt Olofs kyrka i Jomala uppfördes på den kalkrika Jomalaslätten omedelbart intill socknens största järnåldersgravfält.

Kyrkan har allmänt ansetts tillhöra de äldsta bevarade stenkyrkorna på Åland och även i hela Finland. Den är inte ännu fullständigt undersökt, men en dendrokronologisk analys av tornet ger tillsammans med AMS 14C analys av murbruk en övertygande samstämmig datering till 1280-talet. Tillsvidare finns det mycket som tyder på att långhuset är äldre än tornet.

Den åländska badoliten utgör huvuddelen av berggrunden i den åländska skärgården. Den består av en röd och brun granit av typen rapasten som är 1 576–1 568 miljoner år gammal. Ålands rapakivi-batolit består av flera olika typer av granit.

Batolit

Batolit (från grekiskans βάθος ("bathos") = djup och λίθος (líthos)= klippa) är magmatisk bergsmassa av viss omfattning, minst 100 kvadratkilometer, som är insprängd från djupet i omgivande större bergartsområde. Magman, som kallnat under jordens yta, sträcker sig nedåt till okänt djup.

Väsentliga typer av intrusioner:

1. Lackolit 2. Gång 3. Batolit 4. Gång 5. Sill 6. Vulkanisk plugg 7. Lopolit

OBS! I bilden visas också en aktiv vulkanisk spricka.
I motsats till denna anger namnen till helt avkylda och vanligtvis miljontals år gamla bergsformationer,
vilka är resultat av underjordisk magmatisk aktivitet.

Rapakivi granit

På havsbotten runt Åland finns en vit jotnisk sandsten.Sandstenens ålder är troligen 1200 miljoner år. Genom påverkan av intensiv värme, skapad av en termisk läcka från manteln eller kärnan eller av en stor meteorit eller asteroid som fallit på platsen, kan den befintliga jotniska sanden eller jotniska sandstenen ha smält och under avkylning förvandlats till Ålands rapakivi granit. På Åland finns inga bevis för ett termiskt läckage. Därför är det möjligt med värmeinverkan av ett asteroidnedfall. Det är bevisat att sjön Lumparn är ett astroblem.

Rapakivi-granit är en grovkornig variant av granit. Rapakivi-granit är en ganska ovanlig typ av granit. Den är den yngsta kända prekambriska graniten

Rapakivi-graniter är den yngsta av graniterna i vår berggrund och de förekommer mellan äldre bergarter och är därmed yngre än dessa omgivande bergarter.

Rapakivi granitens mineraler: alkalisk fältspat, plagioklas, kvarts, biotit. Även hornblende, olivin (fayalit), fluorit, topas, zirkon, allanit, magnetit, apatit och ilmenit.

Namnet är sammansatt av orden på finska ”rapa” (ordagrant "lera", "smuts") och kivi ("sten", "stenblock") och betyder i överförd bemärkelse ungefär "vittrad sten" eller "förvittrad granit", eftersom de olika värmeexpansionskoefficienterna av av plagioklasringen och kalifältspatcentrum gör att den lätt  eroderar till lätt sönderfallande grus eller "moro".

Rapakivi-granit kännetecknas av runda, rödaktiga alkaliska fältspatkorn med en diameter på 2-5 cm, d.v.s. äggformade, omgivna av en blek (grå eller vit) ring av plagioklasfältspat, ovoider . Detta kallas rapakivi-struktur.

Rapakivi-struktur

Rapakivi-graniter har också en massliknande struktur, det vill säga det faktum att de inte har en trend (gnejsliknande) på grund av orogena händelser (d.v.s. bildandet av bergskedjor).

Om rapakivistrukturen är väl utvecklad kallas rapakivigraniten viborgit. Viborgit är den vanligare typen av rapakivi-granit i vårt land. Men inte alla graniter som klassificeras som rapakivi-graniter innehåller alkaliska fältspatovioider Om plagioklas-ringarna saknas, helt eller mestadels, runt ovioiderna kallas stenen för pyterlit. Pyterlit förekommer jämnare än viborgiten i hela Finland.

Utöver viborgit och pyterlit omfattar rapakivi-graniter flera porfyr- och plattkorniga graniter som kan kännas igen som rapakivi-graniter, t.ex. Tirilit är en mörk rapakivi-granit, som är uppkallad efter byn Tirilä i Lappeeranta, där den förekommer. Väkkärä graniten är jämnkornig.

Tämä on maakohde, EarthCache. Maakohteessa ei ole kätköpurkkia. Voit kirjata käynnin, kun olet tutustunut kohteen geologiseen opetukseen ja suorittanut kätkökuvauksen tehtävät. Vastauksesi lähetät helpoiten viestikeskuksen kautta. Kun olet vastannut kysymyksiin, voit merkitä kohteen löydetyksi. Kätkön omistaja on yhteydessä jos vastauksien kanssa on ongelmia.  Ellet ehdi heti lähettämään vastauksiasi, voit kirjata ”noten”.  Lokit jotka eivät täytä vaatimuksia poistetaan.

Tehtävät ja kysymykset:

1. Onko rapakivigraniitti täällä viborgiittia, pyterliittiä, Väkkärän graniittia vai tiriliittiä? Perustele vastauksesi

2. Kun katsot seinien kiviä, ovatko ne yhtenäisiä vai eroavatko ne toisistaan? (Rakenne, väri jne.)

3. Löydätkö moroa seinän läheisyydestä?

4.  Ota kuva WP 2ssa niin, että käyttäjätunnuksesi ja kirkko näkyvät kuvassa. Katso esimerkkikuva. Lisää kuva lokiisi.

Mitä täältä löytyy?

Sankt Olofsin kirkko on rakennettu paikallisesta punaisesta rapakivi graniitista ja kalkkikiviestä ja siinä on paanukatto.

Rapakivi on suhteellisen harvinaista, kirkon seinät on tehty paikallisesta ahvenanmaalaisesta rapakivestä. Kirkon seinissä on mahdollista tarkastella rakenteita lähemmin. 

Pyhän Olofin kirkko Jomalassa rakennettiin kalkkikivirikkaalle Jomalaslättenille (Jomalan tasangolle) välittömästi pitäjän suurimman rautakauden hautausmaan viereen.

Kirkon on yleisesti katsottu kuuluvan Ahvenanmaan ja myös koko Suomen vanhimpiin säilyneisiin kivikirkoihin. Sitä ei ole vielä täysin tutkittu, mutta tornin dendrokronologinen analyysi yhdessä laastin AMS 14C -analyysin kanssa ajoittaa kirkon 1280-luvulle. On paljon todisteita siitä, että kirkon vanhin osa olisi tornia vanhempi.

Ahvenanmaan batoliitti muodostaa pääosan Ahvenanmaan saariston kallioperästä. Se koostuu rapakivityyppisestä punaisesta ja ruskeasta graniitista, joka on 1 576–1 568 miljoonaa vuotta vanha. Ahvenanmaan rapakivibatoliitti koostuu useista eri graniittilajeista.

Batoliitti

Batoliitti (kreikan sanasta βάθος ("bathos") = syvä ja λίθος (líthos)= kallio) on vähintään 100 neliökilometrin suuruinen magmainen kivimassa, joka on tunkeutunut syvältä ympäröivään suurempaan kallioalueeseen. Maan pinnan alle jäähtynyt magma ulottuu alaspäin tuntemattomiin syvyyksiin.

Merkittävät intruusiotyypit:

1. Lakkoliitti 2. Käytävä 3. Batoliitti 4. Käytävä 5. Kerrosjuoni 6. Magmatulppa7. Lopoliitti

Huom!: Kuvassa näkyy myös aktiivinen tulivuoren halkeama.
Nimet viittaavat täysin jäähtyneisiin ja yleensä miljoonia vuosia vanhoihin kivimuodostelmiin,
jotka ovat seurausta maanalaisesta magmaattisesta toiminnasta.

Rapakivi graniitti

Ahvenanmaan ympärillä, merenpohjasta löytyy valkoista jotnilaista hiekkakiveä.

Hiekkakiven ikä on todennäköisesti 1200 miljoonaa vuotta. Voimakkaan lämmön vaikutuksesta, joka syntyy lämpövuodosta joko vaipasta tai ytimestä tai suuren meteoriitin tai asteroidin putoamisesta kyseiselle paikalle, olemassa oleva jotnilainen hiekka tai jotnilainen hiekkakivi on voinut sulaa ja jäähtyessään muuttua Ahvenanmaan rapakivigraniitiksi. Ahvenanmaalla ei ole todisteita lämpövuodosta. Siksi on mahdollista että syntytapa on asteroidin törmäys. Lumparn-järvi Ahvenanmaalla on todistetusti astrobleemi.

Rapakivi on karkearakenteinen graniitin muunnelma. Rapakivi on melko epätavallinen graniittityyppi. Se on nuorin tunnetuista prekambrian graniiteista.

Rapakivigraniitit ovat kallioperämme graniiteista nuorimpia ja ne esiintyvät niitä vanhempien kivilajien keskellä eli ovat niitä ympäröiviä kiviä nuorempia.

Rapakiven mineraalit: alkalimaasälpä, plagioklaasi, kvartsi, biotiitti. Lisäksi sarvivälke, oliviini (fayaliitti), fluoriitti, topaasi, zirkoni, allaniitti, magnetiitti, apatiitti ja ilmeniitti.

Rapakivi on saunan lisäksi harvoja suomalaisia sanoja, jotka on lainattu sellaisenaan muihin kieliin. Rapakivi on saanut nimensä siitä, että plagioklaasikehän ja kalimaasälpäkeskuksen erilaisen lämpölaajenemisen seurauksena se rapautuu helposti murenevaksi soraksi eli moroksi.

Rapakivigraniitille luonteenomaisia ovat 2 – 5 cm:n läpimittaiset pyöreähköt, rusehtavat alkalimaasälpähajarakeet eli -ovoidit, joita ympäröi vaalea (harmaa tai valkoinen) plagioklaasimaasälvästä koostuva kehä. Tätä kutsutaan rapakivirakenteeksi.

Rapakivirakenne

Tyypillistä rapakivigraniiteille on myös massamainen rakenne eli se, että niissä ei ole orogeenisista tapahtumista (eli vuorijononmuodostuksesta) johtuvaa suuntausta (gneissimäisyyttä).

Jos rapakivirakenne on hyvin kehittynyt, kutsutaan rapakivigraniittia viborgiitiksi. Viborgiitti on tavallisin rapakivityyppi maassamme. Kaikissa rapakivigraniiteiksi luettavissa graniiteissa ei alkalimaasälpäovoideja kuitenkaan ole. Mikäli ovoideista puuttuvat plagioklaasireunukset kokonaan tai suurimmaksi osaksi, on kyseessä pyterliitti. Pyterliittiä esiintyy tasaisesti ympäri Suomea.

Viborgiitin ja pyterliitin lisäksi rapakivigraniitteihin luetaan useita porfyyrisiä ja tasarakeisia graniitteja jotka voidaan tunnistaa rapakivigraniiteiksi esim. niiden pisaramaisen kvartsin perusteella. Tiriliitti on tumma rapakivigraniitti, joka on saanut nimensä esiintymisalueensa Lappeerannassa sijaitsevan Tirilän kylän mukaan. Väkkärän graniitti on tasarakeista.

This is an EarthCache. There is no physical cache to be found here. You can log your visit once you have completed the tasks in the description. The easiest way to send your answers is via the message center. After answering the questions, you can log the EarthCache. The cache owner will contact you, if there is a problem. If you do not have time to send your answers directly, you can write a note. Logs that do not meet the requirements will be deleted.

To log the cache, the following questions must be answered and the conditions must be met:

1. Is the rapakivi granite here viborgite, pyterlite, tirilite or Väkkärä granite? Justify your answer

2. When you look at the stones in the wall, are they uniform or are they different from each other? (Structure, color, etc.)

3. Can you find "moro" at GZ?

4. Take a picture at wp 2,  so that your username and the church are visible in the picture. See an example image. Add the image to your log.

What do you find here?

Sankt Olofs church is built of local red rapakivi granite with elements of limestone and the roof is of wood shingle 

Rapakivi granite is a rather unusual type of granite, the walls of the church are built with local, rapakivi graite of Åland. In the walls of the church, it is possible to take a closer look at the structures.

Saint Olof's church in Jomala was built on the limestone-rich Jomalasl'tten (Jomala plain) immediately next to the parish's largest Iron Age burial ground. 

The church has generally been considered to belong to the oldest preserved stone churches on Åland and also in the whole of Finland. It has not yet been fully investigated, but a dendrochronological analysis of the tower together with AMS 14C analysis of the mortar gives a convincing consensus dating to the 1280s. So far, there is much evidence that the church is older than the tower.

The Åland batholith forms the main part of the bedrock in the Åland archipelago. It consists of red and brown granite of the rapakivi type, which is 1,576–1,568 million years old. The rapakivi batholith of Åland consists of several different granite varieties.

Batholith

Batholith (from the Greek βάθος ("bathos")  = deep and λίθος (líthos)= rock) is an igneous rock mass of some extent, at least 100 square kilometers, which is injected from deep into the surrounding larger rock area. The magma, which has cooled below the earth's surface, extends downward to unknown depths.

Basic types of igneous intrusions:

1. Laccolith 2. Small dike 3. Batholith 4. Dike 5. Sil 6. Volcanic neck and pipe 7. Lopolith

Note: As a general rule, in contrast to the active volcanic vent in the figure,
these names refer to the fully cooled and usually millions-of-years-old rock formations,
which are the result of the underground magmatic activity shown.

Rapakivi granite

On the sea-floor around Åland there exist a white Jotnian sandstone.

The age of the sandstone is probably 1200 million years. By influence of intense heat, created by a thermal leak from the mantle or the core or by the fall of a large meteorite or asteroid at that site, the existing Jotnian sand or Jotnian sandstone can have been melted and during cooling transformed into Ålands rapakivi granite. At Åland there is no evidence for a thermal leak. It is therefore  possible that the impact of an asteroid produced enough heat. In fact it has been proven, that the large lake Lumparn is an astrobleme.

Rapakivi granite is a coarse-grained variant of granite. Rapakivi granite is a rather unusual type of granite, it is  the youngest known of the Precambrian granites

Rapakivi granites are the youngest of the granites in the Finnish bedrock and they occur between older rock types and are thus younger than these surrounding rocks.

Rapakivi granite contains the minerals: alkali feldspar, plagioclase, quartz, biotite. Also hornblende, olivine (fayalite), fluorite, topaz, zircon, allanite, magnetite, apatite and ilmenite.

The word is composed of the Finnish words "rapa" (literally "mud", "dirt") and kivi ("stone", "boulder") and in a transferred sense roughly means "weathered stone" or "weathered granite", because the different coefficients of thermal expansion of plagioclase ring and potash feldspar center that make up rapakivi granite make it crumbly. Some varieties easily weather to gravel or “moro”

Rapakivi granite is characterized by 2-5 cm diameter round, reddish alkali feldspar grains, i.e. ovoids, surrounded by a pale (gray or white) ring of plagioclase feldspar. This is called rapakivi structure.

Rapakivi structure

Rapakivi granites also have a mass-like structure, i.e. the fact that they do not have a trend (gneiss-like) due to orogenic events (i.e. the formation of mountain ranges).

If the rapakivi structure is well developed, the rapakivi granite is called wiborgite. Wiborgite is a much more common type of rapakivi granite in Finland. However, not all granites classified as rapakivi granites contain alkali feldspar ovoides. If plagioclase rings are completely or mostly missing from the ovoids, it is pyterlite. Pyterlite occurs more evenly throughout Finland.

In addition to wiborgite and pyterlite, rapakivi granites include several porphyry and flat-grained granites that can be recognized as rapakivi granites, e.g. based on their teardrop-like quartz. Tirilite is a dark rapakivi granite, which is named after the village of Tirilä in Lappeeranta, where it occurs. The Väkkärä granite is equigranular

Lähteet / Källor / Sources:

Carl Ehlers,Carl-Gustav Lindén, Henry Wiklund: Hundra år av malmdrömmar, K.H. Renlunds stiftelse 1915-2015
https://www.nrm.se/
https://kaiva.fi/geologia/kivilajit-ja-malmien-synty/kivilajien-jaottelu-ja-syntytavat/
www.wikipedia.fi
https://www.geologia.fi