Uiton jäänteitä
Enossa on runsaasti jäänteitä uiton ajoilta. Eniten löytyy patoja ja tammia, joiden tehtävänä oli koota tulvavesiä, jotta puut soljuivat alavesiin nopeasti ja ongelmitta. Yleensä patoja rakennettiin järvien ja lampien alapuolelle. Kun uitto loppui, oli yhtiöiden ennallistettava joet ja poistettava tarpeettomiksi tulleet uittolaitteet. Kivestä tehdyt tammet ovat säilyneet parhaiten, ja ne ovat nyt merkittäviä kulttuurijäänteitä metsien keskellä. Kuusjärvestä alkavan Kuusojan kivisen tammen rakensi Perkaus Oy 1910- luvulla. Se on ammattitaidolla ja huolella tehty. Tammi on jäänyt vesakoiden peittoon. Samanlainen on Pirttivaaran Mäntypurossa. Sen tehtävänä oli nostaa keväällä hetkittäisesti Uramon järven korkeutta ja mahdollistaa uitto kohti Pielisjokea. Mäntypurossa on edelleenkin kolmiaukkoinen patosilta. Yksi sillan aukko antoi vettä pärehöylälle, toinen myllylle ja kolmas oli uittoa varten. Marpanpurolla on säilynyt vielä alkuperäinen kymmenmetrinen puinen uittoränni. Kivinen ja laakeapohjainen ränni on mm. Paasikoskella. Kuusjärven hävitetyn myllyn kivipadosta on osa jäljellä. Uiton rännejä rakennettiin putousten ohella kivisiin ja mutkaisiin puroihin kokoamaan ja ohjaamaan vettä. Kivinen ohjain eli suiste on mm. Aittovaaran kylässä Yli-Paasilammen yläpuolella. Erityisen hienoa kivityötä on tehty Marpanpuron alapäässä, jossa lohkokiviä on asetettu reunoiksi ja määrämittaisia puusalkoja pohjaksi. Työn pituus on useita kymmeniä metrejä.