Piin päivä 14.3.
Nautitaan omakustanteiset aamujuomat uudistetussa Postellissa klo 9.30-10.30 ja toivotetaan hyvää nimipäivää Pii Ronginjalalle ja muille Pii-nimisille henkilöille ja saadaan virtuaalinen matkamuisto.
Tässä kohden on hyvä kysyä, onko Pii Ronginjalka ystävineen tuttu entuudestaan? Minäpä kerron:
Antiikki alalla työskentelevä ja antiikinhakumatkoillaan geokätköilevä Pii Ronginjalka seurustelee Arvo Piirongin kanssa. Yhtenä vuonna he lähtivät kuuntelemaan paikallista tangolaulajaa ja juhlistamaan samalla Piin nimipäivää. Ahti Saari oli laulajan nimi, kaikkihan hänet tuntevat, legenda jo eläissään, on ollut voittamatta tangokuningastitteliä jo vuosien ajan, vaikka yrittämättömyydestä ei voi syyttää.
Odoteltiin, että tupa tulee täyteen porukkaa, joten Alma Nakka myi ovella lippuja ja narikassa vahtivat järjestysmiehet Kauko Partio ja Aate Toveri. Molemmat toivoivat, että Riita Pukari ymmärtäisi kerrankin pysyä kotonaan eikä "Kova-Luu" eli Luu Mäkikään ollut portsareiden vieraslistan suosikkinimiä. Ainakaan heitä kumpaakaan ei ollut kutsuttu, kuten Pii, joka oli kaikkien tuttu ja rakastama persoona.
Paikan omistaja Hymy Kuoppa oli yhtä hymyä. Lippuja oli myyty etukäteen pilvin pimein. Hymy oli laittanut keittiön täyteen valmiuteen. Paikan kokki Muna Koiso ei ollut innoissaan. Tavallisen arki-illan hiljaiset hetket eivät koskisi tätä päivää, vaan töitä pitäisi tehdä kuuman hellan äärellä hiki hatussa. Onneksi oli apulaisia. Meri Ahven teki kaikki kalaruuat ja jälkiruuista vastasi Kulta Lusikka. Listalla olikin tänään vain kalaa ja kasviksia sekä tietysti suussa sulavia jälkiruokia.
Heti ovelta nähtiin, että mukana menossa oli tietysti sisarukset Satu ja Pilvi Linna. Mikään ei voi estää heitä tulemasta paikalle, kun Ahti on lavalla, ja siellä lavan edessä he jo seisoskelivat unelmoivasti odotellen laulaisiko Ahti tällä kertaa Satulinnan vai Liljankukan alkukappaleeksi.
Myös kaksoset Meri ja Suvi Tuuli olivat tulleet paikalle. He istuivat nurkkapöydässä Kari Luodon ja Valo Virran kanssa, kun Pii ja Arvo ehtivät paikalle. Onneksi pöydässä oli tilaa. Pöytä oli hyvällä paikalla niin, että pieni tanssilattia oli hyvin näkyvissä ja tietenkin myös toisin päin. Kaikki näkivät nimipäiväsankarin, jonka paidan rintamuksessa oli paljon numeroita 3.14......
Ahti aloitteli tällä kertaa Liljankukalla ja lukion kiinankielen opettajan ainoa tytär Lil-Jan Kukka suorastaan liiti parketille Toimi Valtaa mukanaan vetäen. Siinä vasta tanssipari! Oli tangotaivutusta ja liitelyä nurkasta nurkkaan Lil-Janin kirkkaankeltaisen tanssihameen helman heilahdellessa tunnelmallisesti kaikkine strutsinhöyhenineen päivineen.
Parketti täyttyi nopeasti. Tunnetut artesaanit Vappu Hattu ja Tina Koru siirtyivät myös tanssimaan Poika Kullan ja Mies Sakin kanssa. Taiga Hyttynen katseli lavan reunalta tangolaulajaa kuin lehmä uutta porttia.
Taisto Kenttä hyräili Vilja Vainion korvaan tangoa, mutta Vilja haikaili vain ökyrikkaan poikaystävänsä perään. Ei ollut raukka nähnyt häntä sitten viimekesäisen rosvoilupäivän (huom! tunnette kai sen ihanan kirjasarjan), mutta onneksi on videopuhelut...
Paikallislehden toimittajat Aamu Uutinen ja Jymy Paukkukin näkyivät olevan bileissä mukana. Jymyllä oli kamera käden ulottuvilla. Tiedä sitä millaisia kuvia saataisiinkaan juorupalstalle. Kuuluisuuden nimipäivä oli aina uutiskuvan väärti, mutta mistä sitä tietää mitä tapahtuu, kun paikalla on näin paljon väkeä.
Samassa toimittajat pääsivät työn alkuun. Sisään alkoi tulla kulttuuripersoonia. Ensimmäisenä paikalle tuli kirjastonhoitaja Laina Kirja, joka sai pian seurakseen musiikkiopiston psalttarisoiton opettaja Sulo Soinnun. Kelpasi se tangomusiikki näemmä klassisemmillekin soittajille. Laina itse soitti munniharppua paikallisessa perinnesoitinyhtyeessä. Laina kävi suosittelemassa Piille uutuuskirjaa, Murha Veneskosken kesäteatterissa. Sen on kirjoittanut Kauno Kirjoitus niminen paikallinen kirjailija. Nimen arvellaan olevan taiteilija nimi, sillä sen nimistä miestä ei kaupungissa asu.
Kilpa-autoilija Taito Ajo tuli mukaan kartturinsa Ilma Jousen kanssa. Kun ei oltu kilpa-ajomatkoilla, he julkaisivat valokuvapitoisia matkakirjoja matkojensa maisemista. Nytkin he toivat Piille uusimman kirjan Pariisi-Dakar -rallin maisemista. Senegal oli kuulemma ollut mahtava paikka. Pii kertoi hakeneensa sieltä myymäläänsä vanhoja puuveistoksia 1,5 vuotta sitten itsekin Aina Vihannan kanssa ja myönsi maisemien tehneen vaikutuksen. Aina oli kyllä todennut, että vihantaa olisi voinut olla siellä hieman enemmänkin. Samalla tietysti vähän geokätköiltiinkin. Erityisesti oli jäänyt mieleen kätkö Afrique de l'Ouest.
Myös Runo Suoni toi Piille uuden kirjansa Piironki ullakolla. Se oli omistettu hänen sydänystävälleen, joka sai aina runosuonen pulppuamaan ja sydämen hehkumaan öistä valoaan. Hehku Lamppu punasteli vieressä kainosti noista kehuista. "Runoilija tarvitsee muusansa", hän vain totesi.
Erityisesti lumiveistoksiin erikoistunut paikallinen kuvanveistäjä Lumi Aura aurasi tullessaan tiensä suoraan baaritiskille. Häntä seurasi kuin hai laivaa akvarellitaiteilija Sini Kello ja puukaiverruksiin erikoistunut Tammi Lankku. Heillä oli kova väittely siitä, oliko joku aika sitten lehdessä esitelty laivojen tammilankuista tehty vartiomiesryhmä taideteos vai pelkkä merenrantapuutarhan koriste, kun sen suunnittelijakin oli "vain" puutarhuri. Tammi pohti, että olisi pitänyt ottaa Laina Kirveen avuksi tähän keskusteluun, mutta Laina ei ollut kiinnostunut tangosta vaan oli enemmänkin hiphoppari. ITE-taiteilija Arvo Romu oli keskustelussa vahvasti taiteen puolella. "Sama kuka teoksen teki, kunhan siinä oli ideaa ja yleisö kiinnostui." Sillä aikaa kun muut väittelivät, kävi Lumi onnittelemassa nimipäiväsankaria ja valitteli miten huono lumivuosi tämä onkaan ollut lumiveistosten tekijälle. Oli pitänyt siirtyä veistelemään puu-ukkoja. Ehkä kesällä onnistaisi paremmin hiekkalinnojen kanssa, mutta Lumi epäili, että sade pilaa hiekkalinnasesonginkin.
Seuraavaksi Piitä tuli tervehtimään räppäri Juan Koski, joka antoi tapansa mukaan käsisuudelman ja säteilevimmän hymynsä. Siinä vasta herrasmies. Hänen seurassaan oli Adrian Meri, jonka silmien sini hurmaa aina kaikki läsnäolijat. Se oli kuin taikuutta!
Ja taikuudesta puhuakseni. Kohta olikin tulossa väliaika. Sen aikana esiintyi sirkustaiteilija Taika Sauva, jonka avustajana toimii nykyään Jukka Palmu. Yhtenä taikatemppuna Taika sahasi herra Palmun kahtia, mutta onneksi se oli vain taikuutta. Palmusta ei tullut polttopuuta, vaan se sai jäädä kasvamaan ja vanhentumaan arvokkaasti tämänkin illan jälkeen kuten kaikki muutkin.
Loppu ilta sujui mukavissa tunnelmissa ja niin nimipäiväsankari kuin paikan omistajakin olivat kotiin lähdön koittaessa pelkkää hymyä.
Oli siinä nimipäiväjuhlaa kerrakseen....
... mutta tällä kertaa otamme maltillisemmin ilman esiintyjiä ja luultavasti pienemmällä porukallakin. Pääasiahan suomalaisissa juhlissa on, että on kahvia tarjolla.
* * * * *
PS. tässä tarinassa oli totta vain tammilaivojen hylyistä tehty taideteos, jonka sijaintipaikkaa kätköttäjä ei enää muista, sekä senegalilainen tradi, jolla allekirjoittanut eikä sen puoleen tuskin Piikään ole käynyt, mutta sen loggauksissa on eri-hienoja kuvia!