6. LUKU
Kesäkuu 2019
Maaliskuussa muutettiin pääkaupunkiseudulta Iittiin. Muutto maaseudulle oli molemmille unelmien täyttymys. Jästirouva on maatilalta kotoisin ja minä vietin maalla kaikki lapsuuteni kesät. Se tunne, kun avaat ulko-oven ja edessäsi aukeaa avara luonto! Kevät meni vain fiilistellessä ja tutustuessa paikkoihin.
Hidastempoisen sunnuntaiaamun päätteeksi pakattiin koriin eväät ja huopa ja lähdettiin tutkimaan metsää, missä ei oltu vielä käyty. Rouva ihmetteli mustikan- ja puolukanvarpujen määrää. ”Tästä tulee ämpäritolkulla marjaa ihan läheltä kotia!”
Noustiin pienellä aukiolla olevalle kummulle, missä kasvoi niittykukkia. ”Jäädään tähän syömään.” pyysi rouva. Evästauon jälkeen makoiltiin huovalla kylki kyljessä. Suljin silmäni, mutta avasin ne uudestaan kun kuulin rouvan nyyhkyttävän. Hänellä oli kyyneleet silmissään ja kysyin ”Mikä hätänä?” ”Ei mikään! Päinvastoin! Tämä kaikki on niin täydellistä! Vielä kun saadaan se sun autopalatsi rakennettua, että saadaan varastotilaa.” Rouva oli ristinyt suunnittelemani autokatos ja -tallirakennuksen palatsiksi sen tavallista isomman koon takia. Sen verran minussa on pelimiestä, että tajusin iskupaikan tulleen: ”Siitä palatsista…” ”Niin?” kysyi rouva. ”Mä olen vähän ajatellut, että siitä tulisi muutakin kuin talli…”
