7. LUKU
Helmikuu 2025
Rouva halasi minua pitkään ja hartaasti. Kun hän lopetti, puin kaasunaamarin ja siirryin ilmalukkoon. Laitteiston toimittua avasin ulomman oven ja nousin autotalliin. Ulkona oli liki puoli metriä lunta ja uusi lumipyry oli jo alkanut. Pihalla oli ainoastaan eläinten jälkiä. Kävelin talolle ja siellä kaikki ovet ja ikkunat olivat ehjiä. Avasin ulko-ovien lukot. Jos tulevat ryöstelemään, eivät ehkä riko paikkoja.
Lähin talo oli tyhjä. Kahdesta seuraavasta löysin asukkaat kuolleina. Virukseen kuolleina, mitään merkkejä väkivallasta ei ollut. Jälkimmäisessä vanha pariskunta makasi vierekkäin sängyllä pitäen toisiaan kädestä. Etenin pikkuhiljaa metsiä pitkin, vaikka missään ei näkynytkään jälkiä. Useimmat talot olivat tyhjiä, muutamista löytyi ruumiita.
Lähestyessäni Kylänmäkeä näin liikettä. Valonvahvistimen avulla havaitsin kolme ihmistä penkomassa talon ulkorakennuksia ja taloa. Kaikilla oli kiväärit selässä. Kesti hetken, ennen kuin tajusin mikä tässä kuvassa on oikein vikana. Kenelläkään ei ollut kaasunaamaria, eikä mitään muutakaan hengityssuojainta. Jos virusta olisi vielä ilmassa, heidän pitäisi olla kuolleita. Taistelin hetken pelkoni kanssa, mutta riisuin sitten naamarin. Ette usko miten hyvältä tuntui raikas ulkoilma näiden kuukausien jälkeen!...
…Palattuani noustiin ulos kaikki kolme tuntikausiksi ja nautittiin vain siitä, että saimme hengittää. Hetken tuntui siltä, ettei mitään olisi tapahtunutkaan.
