EPILOGI
Toukokuu 2035
Auringonnousu kimmelsi kasteisessa heinikossa metsäaukion laidalla. Heinät erkanivat ja niiden välistä kurkisti kissan pää. Helekatti nuuski ilmaa ja tiesi olevansa jo lähellä. Se lähti hiipimään aukion poikki kohti tiheää kuusikkoa pysähtyen aina välillä kuuntelemaan. Kuusien juurella se kyyristyi ja sen lihaksikas ruumis jännittyi iskuun. Se säntäsi kuusikkoon ja kohta kuului vingahdus ja rusahdus. Se palasi aukiolle roikottaen jäniksenpoikaa terävissä hampaissaan…
…Helekatti nousi tutulle kummulle ja pudotti jäniksenpojan miehen jäänteiden viereen. Se äännähti vienosti ja hetken päästä kummulle kiipesi kaksi harmaanmustaa pentua ja niiden perässä pienikokoinen musta emäkissa. Kissaperhe aterioi kaikessa rauhassa kevätauringon lämmittäessä. Pennut leikkivät ja yrittivät huonolla menestyksellä pyydystää sitruunaperhosia. Ne väsyivät nopeasti ja nukahtivat kylki kyljessä sammalikkoon. Emäkissa kävi niiden viereen nukahtaen myös. Helekatti teki pienen kierroksen kummun ympäri varmistaen alueen turvallisuuden. Se kävi makuulle ja laski päänsä miehen käden päälle, niin kuin aina. Kohta sekin oli unessa…
…Illan hämärtyessä kissat heräilivät ja venyttelivät puutuneita jäseniään. Emä ja pennut lähtivät laskeutumaan kummulta. Helekatti seurasi niitä, mutta pysähtyi ja kääntyi katsomaan taakseen. Nähdään vuoden päästä rakkaat, se ajatteli ja kiiruhti sitten perheensä perään.
4.2.2025 -ratakim-