Orimattilan kirkko / Kyrka / Church 🌍 EarthCache

Tämä on maakohde, EarthCache. Maakohteessa ei ole kätköpurkkia. Voit kirjata käynnin, kun olet tutustunut kohteen geologiseen opetukseen ja suorittanut kätkökuvauksen tehtävät. Vastauksesi lähetät helpoiten viestikeskuksen kautta. Kun olet vastannut kysymyksiin, voit merkitä kohteen löydetyksi. Kätkön omistaja on yhteydessä jos vastauksien kanssa on ongelmia.  Ellet ehdi heti lähettämään vastauksiasi, voit kirjata ”noten”.  Lokit jotka eivät täytä vaatimuksia poistetaan.

Tehtävät ja kysymykset:

1. Minkälainen kivilaji graniitti on? Onko jäähtyminen tapahtunut nopeasti vai hitaasti? Mistä päättelet näin?

2. Kivien väri vaihtelee, mistä tämä johtuu? 

3. Etsi kivistä juoni. Miten se eroaa ympäröivästä kivestä? 

4. Onko kyseessä emäksinen vai hapan kivilaji? Perustele

5. Ota kuva Kirvun kirkonkellosta niin että nimimerkkisi näkyy kuvassa. 

Mitä täältä löytyy?

Orimattilan kirkko on graniitista rakennettu ristikirkko, joka valmistui vuonna 1866. Kirkon seinäkivet louhittiin Niemenkylästä.

Ristikirkon vanhin osa on 1851 valmistunut kellotapuli, josta tehtiin kirkon rakentamisen yhteydessä kirkkoon liittyvä kellotorni. Kirkonkelloja on neljä, vanhin niistä vuodelta 1658. Neljäs kirkonkello on kellotapulin pohjakerroksen kattoon ripustettu Kirvun kirkonkello. Sitä soitetaan kirvulaissyntyistä vainajaa saatettaessa. Kirvu on Karjalankannaksen länsiosassa sijainnut entinen suomalainen kunta

Kirkon ulkoasua muutti arkkitehti Rafael Blomstedtin suunnittelema ja 1932 valmistunut korjaustyö, jossa mm. kellotorni korotettiin nykyiseen klassistiseen muotoonsa ja asuunsa. Talvisodassa Orimattilan kirkon kellotorni toimi Orimattilan kirkonkylän ilmavalvonta-asemana.

Graniitti on kestävää ja helppohoitoista, ja sitä on käytetty sekä rakennusten ulkopinnoissa että sisätiloissa.  

Graniitin värit vaihtelevat, samoin pintakuviointi voi vaihdella hyvinkin paljon kivien välillä. Paikoitellen graniitissa esiintyy juonia, joissa jotakin muuta kivilajia, joka elävöittää pintaa entisestään.

Orimattilan kellotapulin kivijalassa on, vaikka kivi on louhittu samalta alueelta, useita erivärisiä ja ulkonäöllisesti erilaista graniittia

Tässä maakätkössä tarkastellaan kellotapulin alaosan graniittia.

Graniitti

Graniitti on saanut nimensä latinan sanasta granum eli rae

Graniitti on rakeinen syväkivilaji, joka kuuluu magmakiviin. Se koostuu kvartsista, kiilteestä, maasälvästä  ja joskus myös sarvivälkkeestä, ja sen väri vaihtelee maasälvän mukaan tummanpunaruskeasta vaaleanharmaaseen.

Graniitti on ominaisuuksiltaan kovaa ja kestävää.

Magmakivet muodostuvat sulasta kiviaineksesta eli magmasta. Magma muodostuu syvällä maankuoren alaosissa tai kuoren alapuolisessa vaipassa. Sula kiviaines tunkeutuu kuoressa ylöspäin. Magman nousu voi kuitenkin loppua tietyssä syvyydessä, johon kertyvä sula muodostaa magmasäiliön. Magma luovuttaa lämpöenergiaa ympäristöönsä ja jäähtyy. Kun sen lämpötila laskee tarpeeksi matalaksi, magma alkaa kiteytyä mineraaleiksi, jolloin syntyy syväkiviä.

Graniitti on felsinen kivi (siinä esiintyy paljon kevyitä alkuaineita). Se on syntynyt intrusiivisesti hitaasti jäähtyvissä magmapesäkkeissä syvällä maan kuoressa. Hitaan jäähtymisen takia mineraalit ovat ehtineet järjestäytyä ja muodostaa suurehkoja, silmin havaittavia kiteitä.

Suomen graniiteista suuri osa on 1 800–1 900 miljoonaa vuotta vanhoja varsinkin maan pohjoisosissa. Etelässä ne ovat hieman myöhemmin jähmettyneitä.

Magman kemiallinen koostumus ja siitä kiteytyvän kiven koostumus riippuvat sulamistapahtumasta: Jos sulaminen tapahtuu vaipassa, syntyvä sula sisältää runsaammin magnesiumia ja rautaa ja vähemmän kevyitä alkuaineita, kuten piitä, alumiinia, kaliumia ja natriumia. Tällaisista sulista käytetään termiä emäksinen tai ultraemäksinen (sisältää vähän piitä) ja niistä syntyviä kivilajeja kutsutaan myös emäksisiksi-ultraemäksisiksi tai mafisiksi-ultramafisiksi  Jos sulaminen tapahtuu kuoren alaosissa, syntyvä sula sisältää runsaammin kevyitä alkuaineita, kuten piitä, alumiinia, kalsiumia ja natriumia, joita esiintyy runsaammin maapallon kuoressa. Tällöin puhutaan happamasta, paljon piitä sisältävästä sulasta ja vastaavasti happamista tai felsisistä (sisältävät runsaasti vaaleita mineraaleja) kivistä.

Graniitissa voi myös esiintyä juonia. Magman kiteytyessä kuoren rakoihin ja heikkousvyöhykkeisiin muodostuu laattamaisia kapeita intruusioita, jotka koostuvat juonikivistä.

Juoni on tasomainen, paksuudeltaan rajattu ja ympäröiviä kiviä leikkaavasti esiintyvä kivi, joko

1) intruusiona magmasäiliöstä lähemmäs maanpintaa tunkeutuneen kivisulan jäähtyessä hauraan deformaation synnyttämään rakoon tai

2) sedimentin kerrostuessa kallioperän rakoon tai halkeamaan

Magmaattinen juoni syntyy kivisulan jäähtyessä kallioperän raoissa nopeammin kuin syvemmällä magmasäiliöissä, mutta hitaammin kuin maanpinnalle asti purkautunut kivisula. Juonikivi on muodostunut kivisulasta noin satojen tai tuhansien vuosien jäähtymisen tuloksena.

Detta är en Earth-cache. Det finns ingen fysisk gömma på platsen. Du kan logga ditt besök när du har bekantat dig med den geologiska beskrivningen och genomfört uppgifterna i beskrivningen. Det enklaste sättet att skicka dina svar är via message center. När du har svarat på frågorna kan du logga eart-cachen. Cache ägaren kontaktar dig, om det är problem med svarena. Om du inte har tid att skicka dina svar direkt kan du skriva en "note". Loggar som inte uppfyller kraven kommer att raderas.

För att logga cachen måste följande frågor besvaras och villkor uppfyllas:

1. Vilken sorts sten är granit? Skedde avkylningen snabbt eller långsamt? Motivera ditt svar?

2. Stenarnas färg varierar. Vad beror det på? 

3. Hitta en gång i stenarna. Hur skiljer den sig från den omgivande stenen? 

4. Är detta en alkalisk eller sur stenart? Motivera. 

5. Ta en bild på kyrkklockan från Kirvus så att ditt geocaching namn syns i bilden. Lägg till bilden i din logg.

Vad hittar du här?

Orimattila kyrka är en korskyrka byggd i granit, som stod färdig 1866. Kyrkans murstenar bröts från Niemenkylä.

Den äldsta delen av korskyrkan är klockstapeln som stod färdig 1851. Klockstapeln förknippades med kyrkan under byggandet av kyrkan. Det finns fyra kyrkklockor, den äldsta av dem från 1658. Den fjärde kyrkklockan är Kirvus kyrkklocka, den hänger i taket i klockstapelns bottenvåning. Den klämtar vid jordfästningen av en person född i Kirvus. Kirvus är en före detta finsk kommun belägen i västra delen av Karelen

Kyrkans utseende förändrades under renoveringsarbetet 1932. Arkitekten Rafael Blomstedt planerade renoveringen, där bl.a. klocktornet höjdes till sin nuvarande höjd och fick sin klassiska form och utseende. Under vinterkriget fungerade klocktornet i Orimattila kyrka som en luftövervakningsstation för Orimattila kyrkby.

Granit är hållbart och lätt att underhålla, och har använts både i ytterväggar och i ytor inomhus.

Granitens färger varierar, och ytstrukturen kan också variera kraftigt mellan olika stenar. På sina ställen har graniten strimmor av en annan typ av sten, vilket ytterligare livar upp ytan.

Stenfoten till klocktornet i Orimattila innehåller flera graniter i olika färger och med olika utseende, trots att stenen bröts från samma område.

I denna earth cache tittar vi på graniten i den nedre delen av klockstapeln.

Granit

Granit har fått sitt namn från det latinska ordet granum, som betyder korn.
Granit är en granulär typ av djupbergart som tillhör de magmatiska bergarterna. Den består av kvarts, glimmer, fältspat och ibland hornblende, och dess färg varierar från mörkt rödbrun till ljusgrå, beroende på fältspaten.

Granit är hård och hållbar till sin natur.

Magmabergarter bildas av smält stenmassa, eller magma. Magma bildas djupt i de nedre delarna av jordskorpan eller i manteln under jordskorpan. Smält stenmassa tränger uppåt i skorpan. Magman kan stanna på ett visst djup, där den ackumulerade smältan bildar en magma-reservoar. Magma avger värmeenergi till sin omgivning och kyls ner. När dess temperatur sjunker tillräckligt lågt, börjar magman att kristalliseras till mineraler, vilket skapar magmatiska bergarter.

Granit är en felsisk bergart (den innehåller mycket lätta grundämnen). Den bildades påträngande i långsamt svalnande magmapooler djupt i jordskorpan. På grund av långsam avkylning har mineralerna hunnit organisera sig och bilda större, synliga kristaller.

En stor del av Finlands graniter är 1 800–1 900 miljoner år gamla, särskilt i de norra delarna av landet. I södra delarna av landet stelnade de lite senare.

Den kemiska sammansättningen av magma och sammansättningen av bergarten som kristalliseras ur den beror på smältningshändelsen: Om smältning inträffar i manteln innehåller den resulterande smältan mer magnesium och järn och mindre lätta grundämnen som kisel, aluminium, kalium och natrium. Sådana smältor benämns alkaliska eller ultraalkaliska (innehållande lite kisel) och de bergarter som bildas av dem kallas också alkaliska-ultraalkaliska eller mafisk-ultramafiska. Om smältning sker i de nedre delarna av jordskorpan, innehåller den resulterande smältan fler lätta grundämnen, såsom kisel, aluminium, kalcium och natrium, som är mer rikligt förekommande i jordskorpan. I det här fallet talar vi om en sur smälta som innehåller mycket kisel och på motsvarande sätt sura eller felsiska (innehållande mycket ljusa mineraler) bergarter.

Granit kan också innehålla gångar. När magma kristalliseras i sprickor och svaga zoner i jordskorpan bildas smala, plattaliknande intrusioner bestående av gångbergarter.

En gång är en platt sten med en definierad tjocklek som skär genom de omgivande stenarna antingen

1) som ett intrång när smält sten som trängt in från en magma-reservoar närmare marken svalnar till en spricka skapad av spröd deformation, eller

2) när sediment avsätts i en spricka eller spricka i berggrunden

En magmatisk gång skapas när smält stenmassa svalnar snabbare i sprickor i berggrunden än djupare i magma-reservoarer, men långsammare än smält massa som har brutit ut till ytan. En gångbergart bildas av smält bergart som ett resultat av avkylning under hundratals eller tusentals år.

This is an EarthCache. There is no physical cache to be found here. You can log your visit once you have completed the tasks in the description. The easiest way to send your answers is via the message center. After answering the questions, you can log the EarthCache. The cache owner will contact you, if there is a problem. If you do not have time to send your answers directly, you can write a note. Logs that do not meet the requirements will be deleted.

To log the cache, the following questions must be answered and the conditions must be met:

1. What kind of rock is granite? Did it cool quickly or slowly? Justify

2. The color of the stones varies, what causes this? 

3. Find a dike in the rocks. How does it differ from the surrounding rock? 

4. Is this an alkaline or acidic stone! Jutify

5. Take a picture of the Kirvu church bell with your nick in the picture and attach the picture to your log.

What do you find here?

Orimattila Church is a cruciform church built of granite, which was completed in 1866. The wall stones of the church were quarried in Niemenkylä.

The oldest part of the cruciform church is the belfry, completed in 1851, which was used to make a bell tower associated with the church when the church was built. There are four church bells, the oldest of which dates back to 1658. The fourth church bell is the Kirvu church bell, hung on the ceiling of the ground floor of the belfry. It is rung  at the funeral of a deceased born in Kirvu. Kirvu is a former Finnish municipality located in the western part of the Karelian Isthmus

The appearance of the church was changed by renovation work designed by architect Rafael Blomstedt and completed in 1932, in which, among other things, the bell tower was raised to its current classicist shape and design. During the Winter War, the bell tower of Orimattila Church served as an air surveillance station for the Orimattila church village.

Granite is durable and easy to maintain, and has been used on both the exterior and interior surfaces of buildings.

The colors of granite vary, and the surface texture can vary greatly between stones. In places, the granite has streaks of another type of stone, which enlivens the surface even more.

The stone base of the Orimattila belfry contains several granites of different colors and different appearances, even though the stone was quarried from the same area.

In this EarthCache, the granite in the lower part of the belfry is examined.

Granite

Granite gets its name from the Latin word granum, meaning grain. Granite is a granular type of igneous rock. It is composed of quartz, mica, feldspar, and sometimes hornblende, and its color varies from dark reddish brown to light gray, depending on the feldspar.

Granite is hard and durable.

Igneous rocks are formed from molten rock, or magma. Magma is formed deep in the lower parts of the Earth's crust or in the mantle below the crust. The molten rock intrudes upward in the crust. However, the rise of magma can stop at a certain depth, where the accumulated melt forms a magma reservoir. The magma releases thermal energy to its surroundings and cools off. When its temperature drops low enough, the magma begins to crystallize into minerals, forming deep rocks.

Granite is a felsic rock (it contains a lot of light elements). It was formed intrusively in slowly cooling magma pools deep in the Earth's crust. Due to the slow cooling, the minerals have had time to organize and form larger, visible crystals.

Most of Finland's granites are 1,800–1,900 million years old, especially in the northern parts of the country. In the south, they solidified somewhat later.

The chemical composition of the magma and the composition of the rock that crystallizes from it depend on the melting process: If the melting takes place in the mantle, the resulting melt contains more magnesium and iron and less light elements, such as silicon, aluminum, potassium and sodium. Such melts are called alkaline or ultraalkaline (containing little silicon) and the rock types that form from them are also called alkaline-ultraalkaline or mafic-ultramafic. If the melting takes place in the lower parts of the crust, the resulting melt contains more light elements, such as silicon, aluminum, calcium and sodium, which are more abundant in the Earth's crust. In this case, we speak of an acidic, silicon-rich melt and, accordingly, acidic or felsic (containing a lot of light minerals) rocks.

Granite can also have dikes. When magma crystallizes in cracks and weak zones in the crust, narrow, slab-like intrusions are formed, which consist of hypabyssal rock.

A dike is a flat rock with a defined thickness that cuts through the surrounding rocks, either

1) as an intrusion when molten rock that has intruded from a magma reservoir closer to the ground cools in a crack created by brittle deformation, or

2) when sediment is deposited in a crack or fissure in the bedrock

A magmatic dike is formed when molten rock cools in cracks in the bedrock faster than deeper in magma reservoirs, but slower than molten rock that has erupted to the surface. A hypabyssal rock is formed from molten rock as a result of cooling over hundreds or thousands of years.

Lähteet / Källor:

Wikipedia
https://www.orimattilanseurakunta.fi/
Kaiva.fi