NMR Spektroskopia – kytkennät
1H NMR (proton nuclear magnetic resonance) spektroskopia on tehokas keino selvittää tuntemattoman orgaanisen yhdisteen rakenne. NMR spektroskopia perustuu magneettisesti aktiivisten ydinten, kuten 1H, resonanssiin voimakkaassa magneettikentässä. NMR spektroskopiassa mitataan yleensä kolmea suuretta, joiden avulla rakenne voidaan tunnistaa: 1) kemiallinen siirtymä, 2) siirtymän piikkien lukumäärä (kytkeytymiset) ja 3) siirtymän integraali (”tilavuus”). Kemiallinen siirtymä kuvastaa mitatun ytimen ympärillä olevan elektroniverhon tiheyttä, joka puolestaan johtuu mm. rakenteessa lähellä olevista elektronegatiivisista atomeista. Piikkien lukumäärä puolestaan johtuu naapurissa olevien magneettisesti aktiivisten ydinten määrästä, joista yleisin on 1H l. protoni kiinnittyneenä hiileen. Yleensä vain lähimpien hiilien sisältämät protonit kytkeytyvät tutkittavaan siirtymään ja ns. heteroatomeihin (esim. happi) sitoutuneet protonit eivät aiheuta kytkentää. Yksinkertaistetusti, jos naapurissa on yksi protoni jakautuu siirtymä dubletiksi, jos kaksi tripletiksi, jne. Integraali puolestaan kuvastaa samanlaisten atomien määrää kussakin kemiallisessa siirtymässä.
Kun alla olevasta yhdisteestä mitattiin 1H NMR spektri, kuinka moneen piikkiin jakautuivat protonit, jotka olivat kiinnittyneinä hiiliin A-N
N AB° CD.EFG
E 0HI° JK.LMN
