Naulamänty (myös tunnettu jossain päin ristimäntynä), on rauhoitettuna tuossa vieressä.
Aikanaan oli uskomus, että vainajan henki vaeltaa kuoleman jälkeen ja pyrkii takaisin kotiin. Niinpä sen tien varteen, mistä vainaja vietiin kirkkomaalle haudattavaksi, tehtiin sovittuun puuhun ristinmerkki tai iskettiin naula, ja uskottiin, ettei henki vaeltaisi siitä ohi ja alkaisi kummittelemaan kotona. Tällainen uskomus oli vallalla vielä 1800-luvun alkupuolella häviten vähitellen.
Jokaisella kylällä oli tällainen puu, tai muutamalla kylällä yhteinen. Tämä vielä pystyssä oleva naulamänty on ollut Virolahden saarikylien yhteinen. Kyseiset saaret jäivät sotien jälkeen silloiselle Neuvostoliitolle ollen nyt täysin asumattomat. Saaret ovat: Martinsaari, Paatio ja Pitkäpaasi.
Harvoja ristimänty- tai naulapuita enää on säilynyt tiedossa eikä varsinkaan kasvamassa. Maan, jossa mänty kasvaa, omisti aikoinaan eerikkäläläinen mv Reino Savolainen, joka oli sanonut, ettei hän kaada koskaan puuta ja toivoo, ettei sitä koskaan kaadettaisi vaan annettaisiin kasvaa esi-isien uskomusten muistomerkkinä siihen asti, kunnes se itsestään kuolee.
(Lähteenä Eino Raunio: Virolahden maastokohteita 1971)