Tämä on maakohde, earthcache. Maakohteessa ei ole kätköpurkkia. Voit kirjata käynnin, kun olet tutustunut kohteen geologiseen opetukseen ja suorittanut kätkökuvauksen tehtävät. Vastauksesi lähetät helpoiten viestikeskuksen kautta. Kun olet vastannut kysymyksiin, voit merkitä kohteen löydetyksi. Kätkön omistaja on yhteydessä jos vastauksien kanssa on ongelmia. Ellet ehdi heti lähettämään vastauksiasi, voit kirjata ”noten”. Lokit jotka eivät täytä vaatimuksia poistetaan.
Tehtävät ja kysymykset:
- Boguspisteellä: mitä merkkejä näet maankohoamasta? Miten korkealla olet merenpinnasta? Jos maa on kohonnut n. 5 mm/vuosi, miten pitkästä ajasta puhumme?
- Boguspisteellä voi löytää simpukankuoria. Mikä värisiä ja kokoisia ne olisivat jos ne luokiteltaisiin kivennäismaalajiksi. Onko kyseessä kivennäismaalaji , eloperäisiin maalaji vai kemiallinen sedimentti?
- Ota kuva esimerkkikuva kyltistä niin että "Ramsösund" teksti ja kätköilynimimerkkisi näkyy.
Mitä täältä löytyy?
Suvisaaristossa, Bergön ja Ramsön välissä on aikoinaan ollut salmi, joka on kuroutunut umpeen maankohoamisen seurauksena.
Selvimpänä todisteena siitä, että tämä alue on joskus ollut merenrantaa, on simpukankuorikerrostuma. Normaalisti tällaiset, pääasiassa sinisimpukan (Mytilus edilus), kuorikasaumat häviävät jäljettömiin, kun maankohouman seurauksena matalassa vedessä oleva merenpohjavyöhyke paljastuu ja maatuu.
Tässä tapauksessa kuorikerros on säilynyt sen vuoksi, että se on ollut poikkeuksellisen paksu. Tosin pohjaveden liuottavan vaikutuksen vuoksi yksittäiset kuoret eivät enää juurikaan ole tunnistettavissa, vaan ne ovat hajonneet lähes muodottomaksi massaksi. Kerrostumaa luonnehtiva sinipunainen värisävy johtuu lähinnä simpukan kuorta koossapitävän piipitoisen tukiaineksen väristä.
Kivennäismaan sekaan on kerrostunut sinisimpukan rikkoutuneista kuorista kuorisoraa eli simpukkamaata, joka näkyy selvästi polun varrella noin 30 metriä Bergöntien länsipuolella. Suvisaariston esiintymä on Espoon paras paikka havaita erikoista vaalean violettia simpukkamaata.
Simpukkakerrosten vaikutus näkyy myös alueen kasvipeitteessä. Rinteiltä tulevien, simpukan kalkkikuorta liuottavien valumavesien vaikutuspiirissä kasvavat kalkkipitoisessa maassa viihtyviä kasveja.
Maankohoaminen
Maankohoaminen tarkoittaa maan hyvin hidasta kohoamista. Ilmiö esiintyy mannerjäätikön aikoinaan peittämillä alueilla muun muassa Pohjois-Euroopassa ja Kanadassa, ja se johtuu uusimmasta jääkaudesta, jolloin jäätikkö painoi maankuoren lommolleen. Jäätikön aiheuttama maankuoren lommolleen painuminen on havaittavissa nykyään Etelämantereen ja Grönlannin jäätiköistä. Kun jäätikkö on sulanut, lommo pyrkii hitaasti oikenemaan. Maankohoaminen on selvimmin havaittavissa rannikolla, joilla kuivaa maata ilmestyy, saaret laajenevat ja merestä ilmestyy uusia saaria.
Maankohoamista tapahtuu koko Fennoskandian alueella.
Koko Suomen pinta-ala kasvaa vuosittain noin seitsemällä neliökilometrillä maankohoamisen seurauksena.
Fennoskandiassa postglasiaalinen maannousu on suurimmillaan Oulun–Kemin alueella, noin 9 mm vuodessa merenpintaan nähden. Etelä-Suomessa maannousun suuruus on 3–5 mm vuodessa. Nopeinta maankohoaminen on Kanadassa Hudsoninlahden alueella, missä se on 13,1 mm vuodessa.
Simpukkamaa eli kuorimerkeli
Maaperä, on kallioperää peittävä, irtaimista maalajeista koostuva kerros.
Maalaji on geologisten prosessien tuloksena syntynyt maakerrostumatyyppi. Pääosa Suomen maalajeista on syntynyt jääkauden loppuvaiheessa tai sen jälkeen.
Maaperän paksuus Suomessa on useimmiten 3–4 metriä ja keskimäärin 8,6 metriä.
Geologit voivat erottaa tuhansia erilaisia maalajeja, ja niitä voidaan luokitella usealla eri tavalla esimerkiksi syntytavan, koostumuksen tai raekoon perusteella. Syntytapansa perusteella maalajit voidaan jakaa kivennäismaalajeihin (minerologisiin maalajeihin), eloperäisiin maalajeihin (organogeenisiin maalajeihin) ja kemiallisiin sedimentteihin.
Eloperäiset maalajit sisältävät kasvien tai eläinten jäännöksiä, tällaisia ovat mm. lieju ja turve.
Raekoon perusteella kivennäismaalajit ryhmitellään karkearakeisiin ja hienorakeisiin maalajeihin. Hiekka: raekoko on 0,2–2,0 mm. Sora:raekoko on 2–20 mm. Savi: raekoko on alle 0,002 mm
Lieju- ja mutamaat
Lieju sisältää kasvien ja eläinten jäännöksistä sekä kivennäisaineksesta järvien ja merien pohjaan syntyneitä kerrostumia. Liejut lajitellaan eloperäisiksi maalajeiksi muodostumisen perusteella, vaikka eloperäisen aineksen osuudeksi niissä riittää 6 painoprosenttia. Jos eloperäistä ainesta on 2–6 %, maalaji luokitellaan kivennäismaalajeihin. Kyseessä on tällöin liejuinen hieta, liejuhiesu tai liejusavi. Lieju on märkänä puuromaista ainetta, joka kutistuu ja halkeilee kuivuessaan.
Kalkkilieju on runsaasti kalkkiyhdisteitä sisältävää liejua. Kun tätä kellertävää tai vihertävää maalajia kostuttaa suolahapolla, poistuu siitä sihisten hiilidioksidia.
Simpukkamaa eli kuorimerkeli on muodostunut simpukoiden ja kotiloiden kuorista. Meren aallot ovat murskanneet kuoria ja kasanneet niitä sopivan kohoutuman juurelle. Suomen suurimmat simpukkamaaesiintymät ovat Nauvossa ja Hiittisissä.
Maaperän ylin osa sisältää suurimman osan maaperän kivennäisaineista eli kasvien hivenaineista. Maaperän pääosa koostuu kallioperästä peräisin olevista kiviaineksista, joita kutsutaan kivennäismaalajeiksi. Välistä maaperä sisältää vain kivennäismaalajeja, välistä taas melkein yksinomaan eläinten ja kasvien jäänteistä peräisin olevia eloperäisiä maalajeja. Useimmissa tapauksissa maaperä on kuitenkin sekä kivennäis- että eloperäisten aineiden sekoitus.
Detta är en Earth-cache. Det finns ingen fysisk gömma på platsen. Du kan logga ditt besök när du har bekantat dig med den geologiska beskrivningen och genomfört uppgifterna i beskrivningen. Det enklaste sättet att skicka dina svar är via message center. När du har svarat på frågorna kan du logga eart-cachen. Cache ägaren kontaktar dig, om det är problem med svarena. Om du inte har tid att skicka dina svar direkt kan du skriva en "note". Loggar som inte uppfyller kraven kommer att raderas.
För att logga cachen måste följande frågor besvaras och villkor uppfyllas:
-
Vid nollpunkten: vilka tecken ser du på landhöjning? Hur högt över havet är du? Om marken stiger ca. 5 mm/år, hur lång tid pratar vi om?
-
Du kan hitta snäckskal vid nollpunkten. Vilken färg och storlek skulle de ha om de klassificerades som mineraljord? Är det en mineraljord, en organisk jordtyp eller ett kemiskt sediment?
-
Ta ett foto av exempelskylten så att texten "Ramsösund" och ditt geocaching namn syns
Vad hittar du här?
På Sommaröarna, mellan Bergö och Ramsö, fanns en gång ett sund som har försvunnit till följd av landhöjningen.
Det tydligaste beviset på att detta område en gång varit en havsstrand är snäckskalsskiktena. Normalt försvinner sådana ansamlingar av snäckskal, främst av blåmusslor (Mytilus edilus), spårlöst när den grunda havsbottenzonen blottläggs och eroderas till följd av landhöjning.
I det här fallet har skallagret bevarats eftersom det varit exceptionellt tjock. På grund av grundvattnets upplösande effekt är dock de enskilda skalen inte längre igenkännbara, utan har sönderfallit till en nästan formlös massa. Den blåröda nyansen som kännetecknar fyndigheten beror främst på färgen på det kiselhaltiga stödmaterialet som håller ihop musselskalet.
Skalgrus, som bildas av trasiga musselskal, har lagts i lager bland mineraljorden, vilket syns tydligt längs stigen cirka 30 meter väster om Bergövägen. Sommarö-fyndigheten är den bästa platsen i Esbo för att observera en speciell ljuslila musseljord.
Effekten av snäckgruslagren syns även i områdets vegetation. Vattnet som rinner längs sluttningarna, innehåller rikligt med kalk som löst upp ur skalen. Växter som trivs i kalkrik jord växer rikligt i området.
Landhöjning
Landhöjning innebär en mycket långsam höjning av marken. Fenomenet inträffar i områden som en gång täcktes av den kontinentala glaciären, till exempel i norra Europa och Kanada, och det orsakas av den senaste istiden, då glaciären tryckte ner jordskorpan i sin fördjupning. Nedsänkningen av jordskorpan orsakad av glaciären kan idag ses i glaciärerna på Antarktis och Grönland. När glaciären har smält tenderar bucklan i jordskorpan att räta ut långsamt. Landhöjningen märks tydligast vid kusten, där torrt land uppstår, öar expanderar och nya öar uppstår från havet.
Landhöjning pågår i hela Fennoskandien.
Finlands areal ökar årligen med cirka sju kvadratkilometer till följd av landhöjningen.
I Fennoskandien är den postglaciala landhöjningen störst i Uleåborg–Kemi-regionen, cirka 9 mm per år i förhållande till havsnivån. I södra Finland är landhöjningen 3–5 mm per år. Den snabbaste landhöjningen är i Kanada i Hudson Bay-regionen, där den är 13,1 mm per år.
Snäckgrus eller skaljord
Jord är ett lager av jordarter som täcker berggrunden.
En jordart är en typ av jordlager som bildats till följd av geologiska processer. Majoriteten av de finska jordarterna uppstod under eller efter istidens slut.
Jordlagret i Finland är oftast 3–4 meter och i genomsnitt 8,6 meter.
Geologer kan urskilja tusentals olika typer av jord, och de kan klassificeras på många olika sätt, till exempel baserat på deras ursprung, sammansättning eller kornstorlek.
Baserat på deras ursprung kan jordar delas in i mineraljordar, organiska jordar (organogen jord) och kemiska sediment.
Organiska jordtyper innehåller rester av växter eller djur, såsom: lera och torv.
Baserat på kornstorlek grupperas mineraljordar i grovkorniga och finkorniga jordar. Sand: kornstorleken är 0,2–2,0 mm. Grus: kornstorleken är 2–20 mm. Lera: kornstorleken är mindre än 0,002 mm
Silt- och lerjordar
Lera innehåller avlagringar av växt- och djurrester och mineralämnen som bildats på botten av sjöar och hav. Silter klassificeras i organiska jordtyper baserat på deras bildning, även om andelen organiskt material i dem bara är 6% av vikten. Om det organiska materialet är 2–6 % klassificeras jordtypen som en mineraljordtyp. I det här fallet är det siltig sand, siltig lerjord eller siltig lera. När det är vått är lera en grötig substans som krymper och spricker när den torkar.
Kalkslam är lera rik på kalkföreningar. När denna gulaktiga eller grönaktiga jord fuktas med saltsyra frigörs koldioxid med ett väsande ljud.
Skalgrus, eller snäckgrus, bildas av skal från musslor och snäckor. Havets vågor har krossat snäckorna och samlat dem på hög. De största skalgrusfyndigheterna i Finland finns i Nagu och Hittis.
Det översta jordlagret innehåller de flesta av jordens mineraler, dvs. spårämnen från växter. Huvuddelen av jordmånen består av bergmaterial som härrör från berggrunden, vilka kallas mineraljordar. Ibland innehåller jorden endast mineraljordarter, medan den ibland innehåller nästan uteslutande organiska jordarter som härrör från rester av djur och växter. Men i de flesta fall är jorden en blandning av både mineral- och organiskt material.
This is an EarthCache. There is no physical cache to be found here. You can log your visit once you have completed the tasks in the description. The easiest way to send your answers is via the message center. After answering the questions, you can log the EarthCache. The cache owner will contact you, if there is a problem. If you do not have time to send your answers directly, you can write a note. Logs that do not meet the requirements will be deleted.
To log the cache, the following questions must be answered and the conditions must be met:
-
At GZ: what signs of land uplift do you see? How high are you above sea level? If the land has risen by about 5 mm/year, how many years are we talking about?
-
At GZ you can find seashells. What color and size would they be if they were classified as mineral soil? Is this mineral soil, organic soil or chemical sediment?
-
Take a picture of the example sign so that the text "Ramsösund" and your geocaching nick are visible.
What do you find here?
In the Suvisaaristo archipelago, between Bergö and Ramsö, there was once a strait that has been closed by land uplift.
The clearest evidence that this area was once a seaside is the shell deposit. Normally, such shell deposits, mainly of blue mussels (Mytilus edilus), disappear without a trace when the shallow seabed zone is exposed and eroded by land uplift.
In this case, the shell deposit has been preserved because it was exceptionally thick. However, due to the dissolving effect of the groundwater, the individual shells are hardly recognizable anymore, but have disintegrated into an almost shapeless mass. The bluish-red hue that characterizes the deposit is mainly due to the color of the siliceous support material that holds the shell together.
The mineral soil is interspersed with shell gravel, or mussel soil, made from broken mussel shells, which can be clearly seen along the path about 30 meters west of Bergöntie. The Suvisaariston deposit is the best place in Espoo to observe the special light purple mussel soil.
The effect of the mussel layers is also visible in the area's vegetation. Plants that thrive in calcareous soil grow in the area affected by runoff water from the slopes, which dissolves the mussel's lime shell.
Land uplift
Land uplift means a very slow rise of the land. The phenomenon occurs in areas once covered by the continental glacier, for example in Northern Europe and Canada. It is caused by the latest ice age, when the glacier dented the earth's crust. The depression of the earth's crust caused by the glacier can be seen today in the glaciers of Antarctica and Greenland. When the glacier has melted, the dent tends to straighten out slowly. Land uplift is most clearly noticeable on the coast, where dry land appears, islands expand and new islands appear from the sea.
Land uplift is taking place in the entire Fennoscandia region.
The area of Finland increases annually by about seven square kilometers as a result of land uplift.
In Fennoscandia, the postglacial land rise is greatest in the Oulun–Kemi region, about 9 mm per year relative to sea level. In southern Finland, the magnitude of land rise is 3–5 mm per year. The fastest land uplift is in Canada in the Hudson Bay region, where it is 13.1 mm per year.
Shell deposit or shell gravel
Soil is a layer of soil types covering the bedrock.
A soil type is a type of soil formation that has formed as a result of geological processes. The majority of Finnish soil types were formed during or after the end of the Ice Age.
The thickness of the soil in Finland is most often 3–4 meters and on average 8.6 meters.
Geologists can distinguish thousands of different soil types, and they can be classified in many different ways, for example based on their origin, composition or grain size. Based on their origin, soils can be divided into mineral soils (mineralogical soils), organic soils (organogenic soils) and chemical sediments.
Organic soils contain the remains of plants or animals, such as silt and peat.
Based on grain size, mineral soils are grouped into coarse-grained and fine-grained soils. sand: grain size is 0.2–2.0 mm. Gravel: grain size is 2–20 mm. Clay: grain size is less than 0.002
Silt and mud soils
Silt contains deposits of plant and animal remains and mineral matter formed on the bottom of lakes and seas. Silts are classified as organic soils based on their formation, although the proportion of organic matter in them is sufficient to be 6% by weight. If there is 2–6% organic matter, the soil is classified as mineral soils. In this case, it is silty sand, silty silt or silty clay. When wet, silt is a mushy substance that shrinks and cracks when it dries.
Lime silt is a mud rich in lime compounds. When this yellowish or greenish soil is moistened with hydrochloric acid, carbon dioxide is released with a hissing sound.
Shell soil, or shell marl, is formed from the shells of mussels and slugs. Sea waves have crushed the shells and piled them up at the base of a suitable elevation. The largest mussel soil deposits in Finland are in Nauvo and Hiittis.
The upper part of the soil contains most of the soil's minerals, i.e. plant trace elements. The main part of the soil consists of rock materials originating from bedrock, which are called mineral soils. Sometimes the soil contains only mineral soils, while sometimes it contains almost exclusively organic soils originating from the remains of animals and plants. However, in most cases the soil is a mixture of both mineral and organic substances.
Källor. / Lähteet / Sources:
www.espoo.fi
www.wikipedia.com
https://varsinais-suomi.fi/