Tervetuloa Huvinimen tanssilavalle
Tanssilavojen rakentaminen aloitettiin Suomessa 1800-luvun loppupuolella ja ensimmäiset lavat olivat vielä avolavoja. Sota-aika kielsi tanssimisen, mutta tanssinhaluiset nuoret järjestivät ladoissa nurkkatansseja, joita poliisi parhaansa mukaan ratsasi. Lavatanssien alkamista malttamattomasti odottavalle väkijoukolle merkittävä päivä oli 30. joulukuuta 1944, jolloin sisäasianministeriö vapautti yleiset huvit tanssikiellosta.
Kulta-aika suomalaisille lavatansseille oli 1950–60-luvuilla ja Suomessa oli jopa 3 000 tanssilavaa. Avolavoillakin tanssittiin vielä 50-luvulla, mutta vähitellen yleistyi romanttinen ja perisuomalaiseksi mielletty kahdeksankulmainen katettu lava tai paviljonki, jonka keskellä oli suuri pylväs kannattelemassa kattoa, ja tunnelmatekijäksi oli usein ripustettu värivaloja. Lavojen vetovoimatekijöistä oli sijaintipaikalla tanssiyleisölle tuolloin suuri merkitys, sillä yleisesti arvostettiin kaunista ympäristöä ja maisemaa. Lavat pyrittiinkin rakentamaan metsäisen luonnon läheisyyteen, veden äärelle tai kukkuloille, mistä voi tanssien lomassa ihailla upeita näköaloja. Suurlavoiksi nimettyjä tanssipaikkoja ryhdyttiin rakentamaan 1950-luvun lopussa, ja ne sijoitettiin pääväylien ja suurten teiden varsille. Tanssilavaympäristön maisemallisilla arvoilla ei ollut suurlavoilla enää entisen kaltaista merkitystä, sillä autojen pysäköintimahdollisuus alkoi olla välttämättömyys. Lavatanssien menestyksen aika kattoi vielä 1960-luvun, mutta sitä seuranneista kahdesta vuosikymmenestä puhutaan jopa lavojen alennustilana ja rappiokautena.
Tohmajärven Huviniemen lavalla on aikoinaan esiintynyt monia kuuluisuuksia. Kätkön etsimisen lomassa otahan itsekin muutama tanssiaskel, kuvittele orkesterin sävelet, istu hetkeksi penkille odottamaan, että tulisko partneri sinua tanssiin kutsumaan.
Talvella kätkölle pääsy vaatii lumikengät tai sukset, koska tietä paikalle ei ole aurattu.