Tämä kätkö kertoo Länsi-Käpylän suunnittelusta 1900-luvun alussa, arkkitehtuurista ja tästä kalliosta, Rauninkalliosta.
Länsi-Käpylän suunnitteluun vaikutti 1910-luvulla virinnyt puutarhakaupunkiaate: ajatus siitä, että olisi viisasta rakentaa alueita, jotka ovat jotakin kaupungin ja maaseudun väliltä. Samaan aikaan Helsingissä oli tarve rakentaa työväenasuntoja.
Ensimmäinen kaupungin hahmotelma Länsi-Käpylästä valmistui 1921.
Näet alueen idean, kun katsot tältä kalliolta alas kohti Rauninkujaa ja Ilmattarentietä:
- Kapeat tontit ovat syviä kohti korttelien keskiosaa: näin asukkaiden hedelmäpuille, marjapensaille ja kasvimaille jäi tilaa.
- Kortteleiden sisäosat muodostavat yhtenäisiä vihervyöhykkeitä.
- Kadut ovat kapeita ja kadun reunassa luonnonkivisiä pengermuureja.
- Talojen ja kadun väliin piti jättää muutaman metrin etupiha estämään tulipalojen leviämistä.
- Ikkunoihin ja kuisteihin otettiin mallia klassismista, ja taloissa on alun perin tavallisimmin 4- tai 6-ruutuiset ikkunat.
- Pihoille jätettiin metsäpuita, etenkin kuusia ja -mäntyjä. Suuret pihapuut ovat siis noin satavuotiaita.
Kaupungin rakentajille antamissa suunnitelmissa talojen värit olivat tummia ja maanläheisiä. Rakentamaan ryhtyneet eivät noudattaneet ohjeita, ja Länsi-Käpylästä tuli jo rakennusvaiheessa kirjava.
Sitten pieni tarina tästä kalliosta!
1920-luvun suunnitelmien karttakuvissa tällä kalliolla on paikka kookkaalle julkiselle rakennukselle, koululle. Käpylän kansakoulu sai kuitenkin rakennuksen Väinölänkadulle 1929, ja vuoden 1937 asemakaavassa koulun paikka poistettiin tältä kalliolta. Kallio jätettiin rakentamatta: puistoihanteeksi oli noussut metsäluonto, joka oli muodissa myös Tukholman uusilla esikaupunkialueilla. Siksi kallio on edelleen olemassa ja rakentamaton.
Ja kuka oli Rauni?
Viereinen kuja oli alun perin nimeltään Raunikuja, ja Rauni puolestaan viittaa skandinaaviseen satoisuuden jumalaan Freyriin. 1950-luvulla kadun ja kallion nimeen lisättiin yksi n.
Kätkijän toive on, että tämä ja muut tekemäni kätköt saavat etenkin alueen lapset ja perheet innostumaan kätköilystä - ja ehkä myös Helsingin lähihistoriasta.
Tekstin lähteet:
https://www.hel.fi/hel2/ksv/liitteet/2014_hankepalvelu/0816_1_ymparistohistoriaselvitys.pdf
https://www.hel.fi/static/tieke/digitoidut_asiakirjat/helsingin_kadunnimien_historia/pdf/Helsingin_kadunnimet_1.pdf
***
In English for our travelling visitors:
This geocache tells the story of the planning and architecture of Länsi-Käpylä, as well as this small hill, Rauninkallio.
The planning of Länsi-Käpylä was influenced by the garden city ideology that emerged in the 1910s — the idea that it would be wise to build areas that were something in between the city and the countryside. At the same time, there was a need to build working-class housing in Helsinki.
The first official city planning proposal, in which Länsi-Käpylä appears as more than just a sketch, was completed in 1921.
You can see the idea of the area when you look down from this hill towards Rauninkuja and Ilmattarentie:
The narrow plots are deep toward the center of the blocks — this left space for residents to grow fruit trees and vegetables.
The inner parts of the blocks form continuous green zones.
The streets are narrow and bordered with natural stone walls.
The yard plans included a front yard of a few meters between the house and the street, likely to improve fire safety.
Residents were required to build a fence or plant a hawthorn hedge along the street side of their plots, and lilac hedges between houses.
The houses have tall natural stone foundations.
Windows and porches were inspired by classicism.
During construction, some of the natural trees — spruces and pines — were left in the yards.
In the plans the city gave to builders, the recommended house colors were dark and earthy — browns and greens. However, those who built the homes did not follow the instructions, and Länsi-Käpylä became colorful.
In the map illustrations of the 1920s plans, this hill was designated for a large public building, likely a school. However, Käpylä Elementary School was eventually built in Väinölänkatu in 1929, and in the 1937 zoning plan, the school site was removed from this hill. The decision was made to leave the hill undeveloped: the new park ideal had become maintained natural forest, a trend that was also popular in the newly planned suburban areas of Stockholm at the time.
And who was Rauni?
The lane below was originally named Raunikuja, and Rauni refers to the Scandinavian god of fertility, Freyr. In the 1950s, an additional “n” was added to the names of both the street and the hill.