Seurantalon tontti on lohkottu Vesamäen tilasta vuonna 1949 ja talo rakennettu 1960.
Nykyisin talolla pelataan lentopalloa ja pingistä. Pitempi tarina historiasta alla.
KATAJAMÄEN NUORISOSEURA RY
Nuorisoseuraliikkeen varhaisin laajenemisvaihe saavutti Pielaveden ja Katajamäenkin 1900-luvun alussa. Seuratoiminnan aloituksen vahvistavassa ensimmäinen kirjallisessa asiakirjassa on teksti ”Pöytäkirja on tehty Katajamäen nuorisoseuran perustavassa kokouksessa A. Pennasen talossa sunnuntaina 27 pnä Helmikuuta 1910. Saapuvilla oli lukuisasti paikkakunnan nuoria ja vanhoja”. Tuossa kokouksessa seuran esimieheksi valittiin pehtoori Otto Kukkonen, varaesimieheksi Abel Kumpulainen, sihteeriksi Uljas Blom, varasihteeriksi A. Ryynänen, rahastonhoitajaksi Eliel Kasurinen ja varajäseniksi neidit Hilja Pasanen ja Helmi Blom. Katajamäen Nuoriseura aloitti toiminnan nimellä ”Kanto” 13.3.1910.
Virallinen perustamiskokous ja rekisteröinti lykkääntyi kuitenkin niin, että niihin päästiin uudelleen vasta 23.10.1919 kokouksessa. Sen jälkeen yhdistys ilmoitettiin rekisteriin 9.12.1919 ja yhdistysrekisteriin Katajamäen Nuoriseura Kanto merkittiin lopulta 16.2.1920. Nyt seuran hallitukseen nimettiin esimieheksi valittu Antti Korhonen Löytynmäestä, varaesimies Saimi Korhonen Katajamäestä, kirjuri Hanna Kasurinen sekä jäsenet August Ryynänen, Pekka Kasurinen, Antti Väänänen, Abel Kumpulainen, Olga Tolonen ja Anni Korhonen. Pöytäkirjaotteen todistivat oikeaksi allekirjoituksillaan Juho Tikkanen ja Taavetti Rissanen. Myöhemmin asiakirjoista on yliviivattu seuran nimi Kanto ja nimen käytöstä luovuttiin.
Seuran tarkoitukseksi kirjattiin ”herättää ja vireillä pitää nuorisossa isänmaallisen hengen elähyttämää ja kristillissiveellisen elämänkatsomuksen kanssa sopusointuista harrastusta kansalaissivistykseen ja itsekasvatukseen.” Alkuperäisten sääntöjen mukaan seura oli Pohjois-Savon Nuorisoseurain Liiton haaraosasto, jonka toiminta-aluetta on Katajamäen kylä ja sen läheinen ympäristö. Keinoina kasvattamalla nuorisoa yleiseen ja kansalliseen sivistykseen, veljeyteen, isänmaallisuuteen ja tasa-arvoisuuteen sekä kunnon ihmisiksi ja kansalaisiksi olivat hyvä kirjallisuus, keskustelukokoukset ja esitelmät (mm. tupakoinnista, tanssista, kaskeamisesta, metsänhoidosta, osuustoiminnasta…) jalostavat perhe- ja yleiset iltamat ja juhlat. Tätä varten seuralla oli oikeus perustaa raittius-, puhuja- ja urheiluosastoja, laulu- ja soittokuntia ja vastaavia. Seuran jäsenyyden ikäraja oli 16 vuotta. Toiminnan alussa jäsenmaksu oli vähintään 50 penniä vuodessa. Seura aloitti oman lehden julkaisemisen vuonna 1911 ja vuotta myöhemmin aloitti seuran kirjasto ”…jäsenistön lukuhalun tyydyttämistä varten”.
Vuonna 1925 seura osti Katajamäki nimisen tilan ja aloitti viljelyn. Kiinteistöön kuului hirsitalo, viljeltyä 14 ja metsää n. 30 ha. Kylvöt ja sadon korjaaminen tehtiin talkoilla ja perunoita myytiin Kuopion torillakin. Toimitaloon rakennettiin näyttämö ja seurassa toimi näytelmä-, kuoro- ja lausuntaryhmät. Naapuriseurojen kanssa järjestettiin kilpailuja hiihdosta lausuntaan. Vuonna 1933 seuran toiminta siirtyi tilakauppojen jälkeen Vesanotko nimiselle tilalle.
Lupa iltamien järjestämiseen anottiin Pielaveden nimismieheltä. Marraskuun kolmantena v. 1935 pidetyissä iltamissa ohjelmassa oli Pentti Jääskeläisen tervehdyspuhe, Tyyne Lappalaisen lausuntaa, Kaarina Savisen kertomus, Aarne Woutilaisen puhe ja Hilkka Korhosen lausuntaa. Lupahakemuksen mukaan ohjelmassa oli myös ilveilyä, jota järjestivät useat, näytelmä ”Ruvetkaa mylleroimaan” sekä yksi tunti tanssiaisia. Järjestystä valvoivat Osmo Kasurinen ja Kalevi Walta. Aina huvien pitäminen ei sujunut virkavallan edellyttämien säädösten mukaan ja mm. vuonna 1946 seura sai nimismieheltä kuukauden huvien järjestämiskiellon sekä velvollisuuden rakentaa pidätyskopin.
Valtio lunasti v. 1947 seurantalon ja palautti sen aiemmalle omistajalle, työväenyhdistykselle. Kokoukset ja muu seuratoiminta siirtyivät kyläkoululle, kylän taloihin ja naapuriseurojen taloihin. Uuden talon suunnittelu alkoi vuonna 1949, kun
seura päätti ostaa Heikki ja Silja Väänäseltä tontin omalle toimitalolleen. Seuran toiminnassa olivat tuolloin puheenjohtajana Tilda Korhonen ja mukana muun muassa Olga Räsänen, Osmo Kasurinen, Sylvester Räsänen, Vilho Tissari, Hilkka Korhonen, Saimi Korhonen, Maire Korhonen, Pekka Väänänen, Martti Tissari, Heikki Väänänen, Kauko Korte ja Eetu Kasurinen. Kaupassa nuorisoseuran omistukseen tuli 1,25 hehtaarin kokoinen tontti ns. Hyttilän hakamaata, ilman rakennuksia ja irtaimistoa. Kauppasumma oli 62 500 markkaa. Rajoiksi kauppakirjassa sovittiin ”Uuno Lappalaisen asuntopalstan rajapaalu N: 2 ja sitä rajaa rajaojapaaluun N: 1, tästä paalusta poikkiraja Lappalaisen poikkirajan suunnassa, paalusta N:2 Pielavesi–Iisalmi maantien suunnassa 125 m, josta läntinen raja suoralla kulmalla paalusta N: 1 tulevaan rajaan.” Uuden talon rakennuspiirustukset ja rakennusurakan valvonta tilattiin Emil Ikäheimolta v. 1954. Rakennuspuut, niiden kaato ja ajo tehtiin talkoilla. Rakentamiseen tarvittavan puutavaran sahauksen tekivät Jaakko Ulmanen ja Antti Kumpulainen. Rakennus saavutti harjakorkeutensa parissa vuodessa ja seurantalon tupaantulijaisiin päästiin v. 1960.
Uudella talolla toiminta oli heti alkuvuosista alkaen vilkasta seuran omien ryhmien toiminnan sekä tanssien ja elokuvaesitysten järjestämisen muodossa. Tanssiväelle tahtia antoi usein mm. Taisto Hapon yhtye ja elokuvaesityksissä valkokankaalta ihmeteltiin niin Pekka Puupään kuin Zorron seikkailuja.
Seurantalon valmistuminen ja vilkas käyttö vauhditti myös kiinteistön omistuksen vahvistavien toimenpiteiden toteutusta. Vesala I -niminen tila Pielaveden kunnan Lampaanjärven kylässä muodostettiin v. 1961 lohkomalla Vesamäki-tilasta R N:o 17⊃1;. Sen teki maanmittausinsinööri Ilmari Muhonen. Nuorisoseuran tila merkittiin maarekisteriin Kuopion läänin maanmittauskonttorissa 16.3.1962.Lainhuuto uudelle tilalle saatiin samana vuonna. Vuoden 1949 verotusasiakirjat oli poltettu, joten vt. verojohtaja Viljo Leskinen arvioi erillisellä todistuksella verotussumman olleen sopimukseen merkityn kauppasumman suuruinen.
Seura päätti jatkaa seurantalon rakentamista (ulkovuoraus) ja sitä varten päätettiin ottaa Pielaveden Osuuskassasta kuudentuhannen markan laina, jonka vakuudeksi kiinnitettiin seuran omistama Vesala I -tila. Asiaa käsiteltiin myös 3.8.1964, jolloin paikalla oli yksitoista jäsentä. Velkakirjan allekirjoittivat osuuskassanjohtaja Matti Pykäläinen ja silloinen puheenjohtaja Reino Kumpulainen ja sihteeri Aune Kasurinen. Nimenkirjoituksia todistivat opettaja Heikki Silonen ja opettaja Tilda Korhonen. 1960-luvulla seuran hallituksessa tai toiminnassa olivat asiakirjojen perusteella mukana myös Sylvia Korte, Erkki Vauronen, Onni Piironen, Martti Tissari, Pekka Tissari ja Aini Rytivaara.
”Rokotettuja ja rippikoulun käyneitä seuran toimihenkilöitä”. Seuran toimihenkilöiden valintaan tuli vahvasti virallisuutta jo 1950-luvulla, kun v. 1956 Katajamäessäkin v. uudistettiin seuran sääntöjä Nuorisoseurojen Liitto mallisäännön mukaan. Muutosilmoituksen oikeusministeriön ylläpitämään yhdistysrekisteriin allekirjoittivat silloiset puheenjohtaja Vilho Tissari ja sihteeri Anja Kasurinen. Uudeksi puheenjohtajaksi oli samalla valittu Reino Kumpulainen, varapuheenjohtajaksi Edvin Valta ja sihteeriksi Lauri Pekka Kasurinen. Rahastonhoitajana toimi Eetu Kasurinen. Hallituksen jäsenten vaihdosta varten piti esittää virkatodistus uusista luottamushenkilöistä yhdistysrekisteriä varten. Kirkkoherra Matti A. Castren todisti joulukuussa 1956, että uusi puheenjohtaja eli tilallinen Reino Kumpulainen, Lampaanjärvi N:o 18, tilallinen Edvin Valta, Löytynmäki N:o 1, ja talonpoika Lauri Pekka Kasurinen, Tuovilanlahti N:o 6, olivat Pielaveden evankelisluterilaisen seurakunnan jäseniä ja että he olivat ”rokotettuja, rippikoulun käyneitä, Herran pyhällä ehtoollisella käypiä ja nauttivat kansalaisluottamusta”.
1960-luvun lopulla yhteiskunta muuttui ja väki alkoi liikkua asioinnin, huvien sekä työmahdollisuuksien perässä entistä useammin ja laajemmin.
Kyläläisten mielenkiintoon ja sen kohteiden valintaan vaikuttivat uusina tekijöinä televisio, autoistuminen ja ehkä jopa poliittisen toiminnan voimistuminen ja kunnallisen edustuksellisen toiminnan kehittyminen. Osa maaseutukylien väestöstä löysi ajankäytölleen seurantalon sijasta aivan muita kohteita ja varsinkin nuorimmista ikäluokista väkeä muutti kokonaan pois seuran toiminta-alueelta. Seuran toimihenkilöiden riittävyys, jaksaminen ja jopa seuratoiminnan jatkuvuus oli ajoittain koetuksella 1970-luvun alussa. Tämän hiljaisemman vaiheen aikana merkittävintä toimintaa oli lentopallo ja lausuntaryhmä.
Noin kymmenen hiljaisemman seuratoimintavuoden jälkeen v. 1978 oli toiminnan elvytyskokous, jonka vetäjänä oli Pohjois-Savon nuorisoseuraliiton puheenjohtaja. Katajamäen nuorisoseuralle valittiin uusi ja nuorempi johtokunta. Keskeisiä toiminnan uusia avainhenkilöitä olivat kyläkoulun opettajat Anneli ja Markku Miettinen. Yksi toiminnan heräämisen todiste on seuran lippu, joka suunniteltiin, ommeltiin ja vihittiin v.1979. Lipun valmistuttua seura pystyi osallistumaan Kaatuneiden muistopävänä nuoriseurojojen perinteiseen kunniakäyntiin sankarihaudoilla. Lippu mukanaan seuran edustajat osallistuivat myös nuorisoseuraliikkeen 100-vuotisjuhlan kulkueeseen Helsingissä.
Varsinaisen seuratoiminnan ryhmiä olivat nyt mm. näytelmä- ja lausuntaryhmät, kuoro sekä lentopallo-, sähly- ja jalkapallokerhot. Lausuntaryhmä vetäjänä oli alkuvuosina Anneli Miettinen ja aloitusvuoden innoittajana seuran 70-vuotisjuhlaan valmisteltu ohjelma. Parin ensimmäisen vuoden jälkeen nuorisoseuran ryhmänä alkanut toiminta jatkui kansalaisopiston opintoryhmänä 2000-luvun alkuun saakka. Sinivalkoisiin esiintymisasuihin pukeutunut ryhmä esiintyi Pielaveden ja Keiteleen lisäksi mm. Kuopiossa, Iisalmessa, Kiuruvedellä, Hankasalmella ja Sulkavalla. Ryhmän ohjaajina olivat Miettisen jälkeen muun muassa Andrus Allikvee ja viimeisimpänä Anna-Veera Ylönen. Pitkäaikaisimpia jäseniä olivat Aino Ruotsalainen, Kaija Ruotsalainen, Aune Kasurinen ja Marjatta Väänänen. Mukana olivat myös Toini Katainen, Tuulikki Berg, Maija Taskinen, Marjatta Taskinen, Sisko Savolainen, Anne Kumpulainen, Kaija Tikkanen, Birgitta Nyman, Annikki Poikonen ja Kirsti Nurminen. Ryhmän ohjelmisto oli monipuolinen virolaisesta runoudesta kotimaisiin runoklassikkoihin.
Aktiivisen ryhmätoiminnan lisäksi seuraavien parin vuosikymmen aikana toteutui huomattava osallistuminen talkootyöpanoksena. Sen kohteena oli seurantalon kunnostaminen lattiasta kattoon. Seurantalon kunnostamisen lisäksi talkootyötä on tarvittu kylän uimarannan rakentamiseen ja ylläpitoon. Vaikka ryhmätoiminta on viimeisen vuosikymmen aikana supistunut mm. lentopalloon on tullut koko ajan uusia, nuoria osallistujia. Samaan aikaan on jatkettu myös talon peruskorjausta, viimeisimpänä ulkovuorauksen uusiminen.
Lähteet:
Katajamäen Nuorisoseuran asiakirjat
Historiikit 1980, 2010.