Kesken: Katovuas-gourmeeta

Katovuodet 1600-luvun lopussa kohtelivat kansaa kovasti.. Ylä-Satakunta kuului koko maan ankarimpiin alueisiin.  Kuitenkin ilmeisesti apuviljan saanti ja muut toimet auttoivat Ikaalisissa, koska se eräistä pahemmin kolhituista naapureistaan poiketen menetti ”vain” noin 31 % väestöstään.

Mittakaavaa antaa että  pahana katovuonna 1697 kastettiin 27  lasta ja siunattiin 901 vainajaa mutta seuraavana, tavallisena vuonna 1698 syntyneitä: 42 lasta, 3 vainajaa.

Katovuosina kansa söi lähes mitä vaan, olkia, sammalta, akanoita, eläinten ruokaa - mitä vain, jopa pilaantunutta. Varsin hurja koetus suolistolle, varsinkaan jos voimat eivät riittäneet käsitellä raaka-aineita kunnolla.

Monelle tutuin hätäleipä on pettuleipä, jossa männyt jälsi- ja nilakerros irrotetaan, kuumennetaan myrkyllisten aineiden poistamiseksi, jauhetaan rukiin joukkoon ja leivotaan leiväksi. Jso ruista ei ole lainkaan on se silkkoa. Ravintoaineita tässä ei juuri ole, mutta parempaa se oli kuin jäkälä, joka saattoi olla jopa myrkyllistä.

Nykyään ei Kovelahdesa enää laiteta pataan petäjäistä (mäntyä)!