Ylämaan spektroliiti / spektrolit 🌍 EarthCache

Tämä on maakohde, earthcache. Maakohteessa ei ole kätköpurkkia. Voit kirjata käynnin, kun olet tutustunut kohteen geologiseen opetukseen ja suorittanut kätkökuvauksen tehtävät. Vastauksesi lähetät helpoiten viestikeskuksen kautta. Kun olet vastannut kysymyksiin, voit merkitä kohteen löydetyksi. Kätkön omistaja on yhteydessä jos vastauksien kanssa on ongelmia.  Ellet ehdi heti lähettämään vastauksiasi, voit kirjata ”noten”.  Lokit jotka eivät täytä vaatimuksia poistetaan.

Tehtävät ja kysymykset:

1. Mien spektroliitti muodostuu? Onko kyseessä nopea tai hidas prosessi?
2. Katso spektroliittiä tarkemmin ja siirry hieman ees ja taas. Mitä tapahtuu? Miten selität ilmiön?
3. Ota kivi mielestäsi kauneimmasta spektroliitistä, niin että kätköilynimimerkkisi näkyy, ja liitä kuvat lokiisi. 
4. Vapaaehtoinen tehtävä: Etsi spektroliitti Salpalinjasta ja liitä kuva siitä lokiisi. 

Mitä täältä löytyy?

Salpalinja, viralliselta nimeltään Suomen Salpa, oli talvisodan jälkeen vuosina 1940–1941 ja 1944 Suomen itärajan läheisyyteen Virolahdelta Savukoskelle rakennettu puolustuslinja. 1200 km pitkä Salpalinja on yksi vahvimmista ja parhaiten säilyneistä toisen maailmasodan aikaisista linnoitusketjuista Euroopassa. Salpalinjan rakentamistyö pääsi käyntiin huhtikussa 1940 Virolahdella.

Kiviesteitä oli yli 200 kilometriä, jossa oli noin 350 000 kappaletta keskimäärin kolme tonnia painavia kiviä.

Ylämaan spektroliitin löysi vänrikki Pekka Laitakari vuonna 1940, Ylämaalla kun Salpalinjan panssariestekiviä louhittiin. Ylämaan spektroliitti on saanut kansainvälistä kuuluisuutta kauniin, monivärisen värileikkinsä ansiosta. Kiven pinnassa voi nähdä sinistä, vihreää, keltaista sekä oranssin ja punaisen eri sävyjä. On sanottu, että värit kuvaavat Suomen luontoa: sininen syntyy tuhansien järvien kimmellyksestä, vihreä taas maamme humisevista metsistä. Keltainen, punainen sekä oranssi ovat kuin ruska-aikaa parhaimmillaan. Spektroliitin eräs viehättävimpiä ominaisuuksia on värisävyjen vaihtuminen, kun valon tulosuunta muuttuu.

Ylämaan labradoriitissa värit ovat poikkeuksellisen voimakkaat, minkä vuoksi kivelle on annettu oma nimi. Spektroliitin väriä pidetään kauneimpana kaikista labradoriiteista sen vuoksi, että siinä esiintyvät lähes kaikki spektrin värit, toisin kuin esimerkiksi Kanadassa tai Madagaskarilla löytyvissä labradoriitteissa. Spektroliitti on sekä määrältään että liikevaihdoltaan merkittävin Suomessa louhittava korukivi 

Tämä kätkö vie sinut museoalueelle, jossa spektroliittiä on esillä. Salpalinjan kivissäkin spektroliittiä on nähtävissä. 

Museoalueille on sisäänpääsymaksu niiden aukioloaikoina. Muina aikoina alueilla voi liikkua vapaasti.

Labradoriitin on arvioitu syntyneen n. 1650-1625 miljoonaa vuotta sitten syvällä maankuoressa kun magmakivet ovat kiteytyneet kivisulista aivan peruskalliomme kehityksen loppuvaiheessa. Labradoriitti on kalsium-natriummaasälpä (plagioklaasi), joka kiteytyy trikliinisessä muodossa. Mineraali on olennainen osa magmakivilajeja. Mineraali on kiinteä liuos, jonka koostumus on 50–30 prosenttia albiittia ja 50–70 prosenttia anortiittia. Se tunnistettiin ensimmäisen kerran Labradorissa, Kanadassa, ja sillä voi olla irisoiva vaikutus.. 

Kuten kaikilla plagioklaaseilla, kidejärjestelmä on trikliininen. Siinä on kolme jakautumissuuntaa, joista kaksi on lähes suorassa kulmassa ja ovat selvempiä ja laadultaan hyviä tai erinomaisia, kun taas kolmas suunta on heikko.

Lamelinerotaatio tapahtuu vain tietyn koostumuksen plagioklaaseissa, kalkkipitoisessa labradoriitissa (50–70 prosenttia anortiittia) ja bytowniitissa (anortiittipitoisuus noin 70–90 prosenttia). Toinen lamellierotuksen vaatimus on plagioklaasia sisältävän kiven erittäin hidas jäähdytys. Hidas jäähdytys on tarpeen, jotta Ca-, Na-, Si- ja Al-ionit voivat diffundoitua plagioklaasin läpi ja aiheuttaa lamelliertymisen. Siksi kaikki labradoriitit eivät esiinny labradoresenssina (niillä ei välttämättä ole oikeaa koostumusta, ne on jäähdytetty liian nopeasti tai molempia), eivätkä kaikki labradoresenssia osoittavat plagioklaasit ole labradoriitteja (ne voivat olla bytowniittia).

Irisointi eli iridisointi on optinen ilmiö, jossa pinnan näkyvä väri vaihtelee katselukulmasta riippuen, jolloin pinta näyttää loistavan sateenkaaren väreissä. Irisointia esiintyy luonnossa hyvin monenlaisilla pinnoilla mineraaleista ja nesteistä kovakuoriaisten kuoriin, perhosten siipiin ja lintujen höyheniin. Mineraalien tai nesteiden pintojen irisointi puolestaan johtuu valon interferenssistä, joka syntyy valon taittuessa eri aineiden välillä.
Monasti sanotaan, että spektroliitti näyttää samalta kuin öljyläiskä vedessä, mikä on itseasiassa totta. Molemmat väriläiskät, vedessä ja kivessä, syntyvät valoaaltojen interferenssistä, johon vaikuttaa kerrosten paksuus, valon tulokulma ja kiven taitekerroin. Mikäli tulokulma ja taitekerroin pysyvät muuttumattomina, niin spektroliitin kerrosten paksuuden kasvaessa interferenssivärit muuttuvat spektrin värien järjestyksessä sinisestä punaiseen.

Labradoresenssi on labradoriittikivessä esiintyvä ilmiö, jossa kivi välkehtii ja kimaltelee eri väreissä valon osuessa siihen. Tämä johtuu valon taittumisesta ja heijastumisesta kiven sisäisissä rakenteissa olevista mikroskooppisista kerroksista. Ilmiö on eräänlainen iridesenssi, ja se saa labradoriitin näyttämään sinisen, vihreän, kullan ja muiden värien kirjolta, kun sitä kääntelee valossa.

Labradoresenssin syynä ovat labradoriitin sisällä olevat pienet, toistuvat rakenteet, jotka ovat samanpaksuisia kuin valon aallonpituudet. Nämä rakenteet saavat valon heijastumaan ja taittumaan eri tavoin, mikä synnyttää värikkään kimalteen.

Labradoriitti, jossa on voimakas labradoresenssi, tunnetaan joskus nimellä spektroliitti. Suomessa Ylämaalla on esiintynyt erityisen korkealaatuista spektroliittia. Myös Kanadan Labradorin alueella ja Madagaskarilla on löydetty kauniita labradoriitteja

Joitakin labradoriitin jalokivilajikkeita, joilla on korkea labradoresenssi, kutsutaan spektroliiteiksi.

Detta är en Earth-cache. Det finns ingen fysisk gömma på platsen. Du kan logga ditt besök när du har bekantat dig med den geologiska beskrivningen och genomfört uppgifterna i beskrivningen. Det enklaste sättet att skicka dina svar är via message center. När du har svarat på frågorna kan du logga eart-cachen. Cache ägaren kontaktar dig, om det är problem med svarena. Om du inte har tid att skicka dina svar direkt kan du skriva en "note". Loggar som inte uppfyller kraven kommer att raderas.

För att logga cachen måste följande frågor besvaras och villkor uppfyllas:

1. Hur bildas spektrolit? Är det en snabb eller långsam process?

2. Titta närmare på spektroliten och rör dig lite framåt och bakåt. Vad händer? Hur förklarar du fenomenet?

3. Ta en bild på den spektrolit som du tycker är vackrast, så att ditt geocachingnamn syns, och bifoga bilderna till din logg.

4. Frivillig uppgift: Hitta en spektrolit i Salpalinja och bifoga en bild av den i din logg.

Vad hittar du här?

Salpalinja, officiellt Suomen Salpa, "Finlands lås" , var en försvarslinje som byggdes efter vinterkriget. nära Finlands östra gräns.Den 1200 km långa Salpalinjen är en av Europas starkaste och bäst bevarade kedja av befästningar från andra världskriget Den gick från Virolahti till Savukoski och byggdes under åren 1940–1941 och 1944. Byggandet av Salpalinja påbörjades i april 1940 i Virolahti.

Det fanns över 200 kilometer med stenbarriärer, med cirka 350 000 stenblock som vägde tre ton i genomsnitt.

Ylämaa-spektroliten upptäcktes av löjtnant Pekka Laitakari år 1940 i Ylämaa, när Salpalinjas pansarhiderstenar bröts. Ylämaa-spektroliten är  internationellt känd tack vare sitt vackra, mångfärgade färgspel. Man kan  se olika nyanser av blått, grönt, gult och orange och rött på stenens yta. Det har sagts att färgerna beskriver Finlands natur: blått kommer från skimrandet av tusentals sjöar, grönt från vårt lands brusande skogar. Gult, rött och orange är som ”ruskan” eller höstglöden när den är som bäst. En av de mest attraktiva egenskaperna hos spektrolit är förändringen av färgtoner när ljusets riktning ändras.

Färgerna på labradoriten i Ylämaa är exceptionellt starka, vilket är anledningen till att stenen har fått sitt eget namn. Spektrolitens färg anses vara den vackraste av alla labradoriter eftersom den innehåller nästan alla spektrumets färger, till skillnad från labradoriter som finns i exempelvis Kanada eller Madagaskar. Spektrolit är den viktigaste ädelstenen som utvinns i Finland både vad gäller kvantitet och omsättning.Denna cache tar dig till museiområdet, där spektrolit visas. Spektrolit kan också ses i stenarna i Salpalinja.

Museområdena har inträdesavgift under sina öppettider. Andra tider kan man röra sig fritt på områdena.

Labradorit uppskattas ha bildats för cirka 1650–1625 miljoner år sedan djupt nere i jordskorpan, när magmatiska bergarter kristalliserades från smält stenmassa i slutskedet av vår urbergsutveckling. Labradorit är ett kalcium-natriumfältspat (plagioklas) som kristalliseras i triklinisk form. Mineralet är en viktig beståndsdel i magmatiska bergarter. Det är en fast lösning med en sammansättning av 50–30 procent albit och 50–70 procent anortit. Det identifierades första gången i Labrador, Kanada, och kan uppvisa en iriserande effekt.

Precis som alla plagioklaser har labradorit ett trikliniskt kristallsystem. Den har tre klyvningsriktningar, varav två är nästan vinkelräta och tydliga med god till utmärkt kvalitet, medan den tredje är svag.

Lamellseparation sker endast i plagioklaser med viss sammansättning, såsom kalciumrik labradorit (50–70 procent anortit) och bytownit (cirka 70–90 procent anortit). Ett annat krav för lamellseparation är mycket långsam avkylning av bergarten som innehåller plagioklas. Den långsamma avkylningen är nödvändig för att Ca-, Na-, Si- och Al-joner ska kunna diffundera genom plagioklasen och orsaka lamellbildning. Därför uppvisar inte alla labradoriter labradorescens (de kan ha fel sammansättning, ha kylts för snabbt eller båda), och inte alla plagioklaser som uppvisar labradorescens är labradoriter (de kan vara bytownit).

Irisering, eller iridescens är ett optiskt fenomen där den synliga färgen på en yta varierar beroende på betraktelsevinkel, vilket gör att ytan ser ut att lysa i regnbågens färger. Irisering förekommer i naturen på många olika ytor – från mineraler och vätskor till skal hos skalbaggar, fjärilsvingar och fågelfjädrar. Hos mineraler och vätskor beror iriseringen på ljusinterferens som uppstår när ljus bryts mellan olika material.

Det sägs ofta att spektrolit ser ut som en oljefläck i vatten, vilket faktiskt är sant. Båda färgeffekterna – i vatten och i sten – uppstår genom interferens av ljusvågor, vilket påverkas av skiktens tjocklek, ljusets infallsvinkel och stenens brytningsindex. Om infallsvinkeln och brytningsindexet förblir oförändrade, förändras interferensfärgerna i spektroliten från blått till rött i spektrums färgordning när skiktens tjocklek ökar.

Labradorescens är ett fenomen som förekommer i labradoritsten, där stenen glittrar och skimrar i olika färger när ljus träffar den. Detta beror på ljusets brytning och reflektion i mikroskopiska skikt inom stenens inre strukturer. Fenomenet är en form av iridescens och får labradoriten att visa ett spektrum av färger som blått, grönt, guld och andra nyanser när stenen vrids i ljuset.

Orsaken till labradorescens är små, upprepade strukturer inuti labradoriten som har samma tjocklek som ljusets våglängder. Dessa strukturer får ljuset att reflekteras och brytas på olika sätt, vilket skapar det färgglada skimret.

Labradorit med stark labradorescens kallas ibland spektrolit. I Finland, särskilt i Ylämaa, har man hittat spektrolit av särskilt hög kvalitet. Vackra labradoriter har också hittats i Labradorregionen i Kanada samt på Madagaskar.

Vissa ädelstensvarianter av labradorit med hög labradorescens kallas spektroliter.

Lähteet/Källor:
Wikipedia
www.geologinenseura.fi
https://www.kiviseppa.fi/