Rivieran silokallio / Rivierans rundhäll 🌍 EarthCache

Tämä on maakohde, earthcache. Maakohteessa ei ole kätköpurkkia. Voit kirjata käynnin, kun olet tutustunut kohteen geologiseen opetukseen ja suorittanut kätkökuvauksen tehtävät. Vastauksesi lähetät helpoiten viestikeskuksen kautta. Kun olet vastannut kysymyksiin, voit merkitä kohteen löydetyksi. Kätkön omistaja on yhteydessä jos vastauksien kanssa on ongelmia.  Ellet ehdi heti lähettämään vastauksiasi, voit kirjata ”noten”.  Lokit jotka eivät täytä vaatimuksia poistetaan.

Tehtävät ja kysymykset:

1. Kuvaile silokaliota: Miten raidat kulkevat (suoraan, aaltoilevasti, tiukasti poimuttuen jne.)? Mihin ilmansuuntaan juovat kulkevat? Onko raitoje leveys aina sama vai erilainen? Pystytkö erottamaan leukosomin, melanosomin ja paleosomin? Ovatko ne yhtä laajasti levittäytyneet? Mitä eri värejä löydät kivestä? Katso tarkasti!
2. Onko tämä sinusta aitoa migmatiittia vai onko kivessä selvä juoni? Onko poimuttuminen vaaleaa vai tummaa massaa? Viittaisiko se siihen, että sillä oli korkea vai matala sulamispiste muodostumisensa aikana?
3. Etsi kalliosta kuvattava poimu (esimerkkikuva alla). Mitä se muistuttaa?
4. Ota kuva niin että esimerkkikuvassa näkyvä kuvio sekä henkilökohtainen esine näkyy kuvassa. Liitä kuva lokiisi

Mitä täältä löytyy?

Maskun Riviera on ainutlaatuinen virkistysalue, joka sijaitsee Maskun kunnan kaakkoisosassa. Alue on syntynyt entisten hiekkakuoppien täyttyessä kirkasvetisiksi lammiksi, ja se tarjoaa kävijöille mahdollisuuden nauttia luonnon rauhasta, uimisesta ja ulkoilusta. Mutta Rivieran vetovoima ei rajoitu pelkästään veteen ja maisemiin – alueella paljastuu myös harvinaisen kauniita geologisia muodostumia.

Rivieran rannoilla ja kallioilla voi ihailla upeasti esiin tulleita migmatiitteja, eli seoskiviä, jotka ovat syntyneet syvällä muinaisen vuoriston sisällä. Maskun migmatiitit ovat poimuttuneet kauniisti ja hiertyneet esiin vuosimiljoonien aikana tapahtuneiden geologisten prosessien seurauksena. Näissä kivissä alkuperäisen kiven, eli protoliitin, piirteet ovat hävinneet lähes kokonaan voimakkaan muokkautumisen ja metamorfismin myötä. Tuloksena on visuaalisesti vaikuttava kivimaisema, jossa voi nähdä kiven sulautumisen ja uudelleen järjestäytymisen jälkiä – kuin luonnon oma taideteos.

Maskun Riviera tarjoaa näin paitsi virkistystä myös mahdollisuuden tutustua Suomen geologiseen historiaan aivan lähietäisyydeltä. Alueen ainutlaatuinen yhdistelmä vettä, metsää ja kalliota tekee siitä erinomaisen kohteen niin luonnonystäville, geologiasta kiinnostuneille kuin koko perheelle.

Migmatiitti
Kahden mannerlaatan törmätessä, törmäysvyöhykkeisiin syntyy poimuvuoristoja. Mannerlaatan kuori paksuuntuu törmäysvyöhykkeellä, koska laatat ikään kuin lyhenevät ja painuvat kasaan. Tämän seurauksena kivet deformoituvat ja vuorijonoja alkaa kohota. Heti kun vuori alkaa nousta, eroosiovoimat iskevät: rapautuminen ja lämpötilavaihtelut, sateet ja virtaava vesi, sortumat ja maanvyörymät sekä korkeammilla korkeuksilla jäätiköt, vaikuttavat vuoren topografiaan. Korkeiden vuorien kuluessa jäljelle jää korkeassa lämpötilassa ja paineessa syntyneitä metamorfisia kivilajeja. 

1. Maankuori 2. Litosfääri 3. Astenosfääri
4. Vanhaa merenpohjaa 5. Vuorijono 6. Ylänkö

Noin 1,8 miljardia vuotta sitten Suomessa kohosi Himalajan kaltainen, mannertörmäyksessä syntynyt, poimuvuoristo. Sen uumeniin (jopa ~20 km syvyydelle, paine 600 MPa) poimuttuneet sedimentti- ja vulkaaniset kivet alkoivat altistua korkeille lämpötiloille (jopa 800 celsiusastetta). Se oli monille kivilajeille liikaa ja ne alkoivat sulaa.

Tällaisia osin sulasta ja osin tummasta sulamattomasta jäännöksestä muodostuneita kiviä kutsutaan migmatiiteiksi eli seoskiviksi.

Migmatiitti on johdettu kreikan kielen sanasta μῖγμα (mígma), joka tarkoittaa seosta.

Migmatiitti on metamorfinen kivi, joka muodostuu joko a) kun vanhemman kiven (yleensä gneissi) osittaisen sulamisen (anateksisin) kautta erottunut nuorempaa kiveä (yleensä graniittia) tai b) kun  vanhempaan kiveen tunkeutuu magmana tai liuoksina nuorempaa kiveä.

"Aidot" migmatiitit muodostuvat paikallisen sulamisen seurauksena, mutta on siis myös migmatiitteja, jotka muodostuvat muualla kuoressa muodostuvan sulan kiveen tunkeutumisen seurauksena.

Migmatiitti on usein raitainen kivi, josta voi paljain silmin erottaa vaalean, yleensä graniittisen, osan (leukosomi) ja tumman gneissimäisen osan (paleosomi).

Paleosomi on siis migmatiitin vanhin osa eli gneissin (alkuperäisen kiven) sulamatta tai muuttumatta jäänyt osa

Leukosomi taas on migmatiitin nuorin osa, eli gneissin (alkuperäisen kiven) sulaessa osittain, syntynyt vaalea osa.

Leukosomin ja paleosomin lisäksi kivestä voi erottaa ohuen tumman raidan, melanosomin, joka näkyy näiden välissä.

Leukosomia ja melanosomia kutsutaan yhteisnimellä neosomi.

Kuva: Wikipedia
1) leukosomi, 2) melanosomi 3) paleosomi.

Happamilla (piidioksidipitoisilla graniittisilla) magmakivilajeilla on melko alhainen sulamislämpötila, noin 700 ºC, verrattuna emäksisiin kivilajeihin (usein tummia). Täydellistä sulamista ei kuitenkaan usein tapahdu, vaan kvartsi ja maasälpä, jotka sulavat helpoimmin, muodostavat kallioon vaaleita juovia jähmettyessään uudelleen lämpötilan laskiessa.

Suomalainen geologi Jakob Johannes Sederholm (1863–1934) oli migmatiittien tutkija ja määritteli vuonna 1907 migmatiitti-termin, sekä monet migmatiitteihin liittyvät termit.

Detta är en Earth-cche. Det finns ingen fysisk gömma på platsen. Du kan logga ditt besök när du har bekantat dig med den geologiska beskrivningen och genomfört uppgifterna i beskrivningen. Det enklaste sättet att skicka dina svar är via message center. När du har svarat på frågorna kan du logga eart-cachen. Cache ägaren kontaktar dig, om det är problem med svarena. Om du inte har tid att skicka dina svar direkt kan du skriva en "note". Loggar som inte uppfyller kraven kommer att raderas.

För att logga cachen måste följande frågor besvaras och villkor uppfyllas:

1. Beskriv rundhällen: Hur löper ränderna (raka, vågiga, tätt vikta, etc.)? Är ränderna alltid lika breda eller olika? Åt vilket vädersträck går ränderna? Kan du skilja mellan leukosom, melanosom och paleosom? Är de utbredda jämt? Vilkaa olika färger kan du hitta i berget? Titta noga! 

2. Tror du att detta är äkta migmatit eller finns det en tydlig ådra i berget? Är vecken av ljus eller mörk massa? Skulle det tyda på att den hade en hög eller låg smältpunkt under sin bildning?

3. Hitta veckningen som skall fotas (exempelbild nedan). Vad liknar det?

4. Ta en bild så att mönstret som visas i exempelbilden och ett  personligt föremål, så att båda syns i bilden. Bifoga bilden i din logg

Vad hittar du här?

Masku Riviera är ett unikt rekreationsområde beläget i den sydöstra delen av Masku kommun. Området skapades när tidigare sandgropar fylldes till klarvattendammar, och det erbjuder besökare möjligheten att njuta av naturens lugn, bad och utomhusaktiviteter. Men Rivierans dragningskraft är inte begränsad till vatten och landskap – området avslöjar också sällsynta och vackra geologiska formationer.

På Rivierans stränder och klippor kan du beundra de magnifikt exponerade migmatiterna, eller blandade bergarter, som bildades djupt inne i forntida berg. Masku-migmatiterna har vackert veckats och eroderats till följd av geologiska processer som har skett under miljontals år. I dessa bergarter har egenskaperna hos den ursprungliga bergarten, eller protoliten, nästan helt försvunnit på grund av intensiv modifiering och metamorfos. Resultatet är ett visuellt imponerande klipplandskap där du kan se spåren av bergets sammansmältning och omorganisation – som naturens eget konstverk.

Masku Riviera erbjuder inte bara rekreation utan också möjligheten att utforska Finlands geologiska historia på nära håll. Områdets unika kombination av vatten, skog och klippor gör det till ett utmärkt resmål för naturälskare, geologiintresserade och hela familjen.

Migmatit

När två kontinentalplattor kolliderar skapas veckberg i kollisionszonen. Skorpan tjocknar i kollisionszonen, eftersom plattorna så att säga förkortas och trycks ihop. Som ett resultat deformeras stenar och bergskedjor börjar resa sig. Så fort en bergskedja börjat höja sig, sätter erosionens krafter in: vittring och frostsprängning, nederbörd och rinnande vatten, ras och skred, samt glaciärer, på högre höjder, bidrar till att mejsla ut bergskedjans topografi.

När höga berg slits är det som återstår metamorfa bergarter som skapats vid hög temperatur och högt tryck.

1. Jordskorpan 2. Litosfären 3. Astenosfären
4. Gammalt havsbotten 5. Bergskedja 6. Högplatå

För ungefär 1,8 miljarder år sedan reste sig en Himalaya-liknande bergskedja, bildad då två kontinentplattor kolliderade, i Finland. De sedimentära och vulkaniska bergarterna som veckats in i dess kärna (upp till ~20 km djup, tryck 600 MPa) började utsättas för höga temperaturer (upp till 800 grader Celsius). Det var för mycket för många bergarter och de började smälta.

Bergarter, som delvis är smälta och delvis mörka osmälta rester, kallas migmatiter, eller blandade bergarter.

Migmatit härstammar från det grekiska ordet μῖγμα (mígma), vilket betyder blandning.

Migmatit är en metamorf bergart som bildas antingen a) genom anatexis (partiell smältning) av en äldre bergart (vanligtvis gnejs) till en yngre bergart (vanligtvis granit) eller b) när en yngre bergart tränger in i den äldre bergarten som magma eller lösningar.

"Äkta" migmatiter bildas genom lokal smältning, men det finns alltså också migmatiter som bildas genom injektion av smälta, som bildas någon annanstans i skorpan.

Migmatit är ofta en randig bergart, från vilken en ljus, vanligtvis granitisk, del (leukosom) och en mörk gnejsliknande del (paleosom) kan urskiljas med blotta ögat.

Paleosomen är alltså den äldre delen av migmatiten, d.v.s. den del av gnejsen (ursprunglig bergart) som inte har smultit eller förändrats.

Leukosomen är den yngsta delen av migmatiten, d.v.s. den ljusa del som skapats när gnejsen (ursprunglig bergart) delvis smultit.

Förutom leukosomen och paleosomen kan en tunn mörk rand, melanosomen, urskiljas från bergarten, den är synlig mellan leukosomen och paleosomen.

Leukosomer och melanosomer kallas gemensamt för neosomer.

Foto: Wikipedia
1) leukosom, 2) melanosom 3) paleosom

Sura (kiselrika granitiska) magmatiska bergarter har rätt låg smälttemperatur, runt 700 ºC, jämfört med basiska bergarter (ofta mörka i färgen). Ofta sker inte en fullständig uppsmältning, utan kvarts och fältspat som lättast smälter upp bildar ljusa ådror i bergarten efter att de stelnat på nytt när temperaturen gått ner.

Den finske geologen Jakob Johannes Sederholm (1863–1934) var en forskare inom migmatit och definierade termen migmatit år 1907, liksom många termer relaterade till migmatiter.

Lähteet/ Källor:
tulivuoret.net
wikipedia.com
Tieteen termipankki
kaiva.net