Vilma-vuohi seisoi maatilan aitaa vasten ja tuijotti metsään. Hänen ystävänsä, Lumi-lammas, Kana-Kerttu, Ankka-Antti ja Kalle-kani, tulivat hänen luoksensa.
"Mikä hätänä?" Lumi kysyi.
"Olen utelias", Vilma sanoi. "Olemme nähneet aina vain tämän aidan. Mitä on tuolla metsän takana? Oletko koskaan miettinyt sitä?"
Muut eläimet vaikenivat. He olivat miettineet, mutta kukaan ei ollut uskaltanut sanoa sitä ääneen.
"Minäkin olen!" sanoi rohkea Kalle-kani.
"Meidän pitää lähteä tutkimaan!" ehdotti Vilma innostuneena.
Se kuulosti sekä pelottavalta että jännittävältä! Yhdessä he painoivat aitan oven auki ja lähtivät kävelemään kohti suurta, vihreää metsää.
Metsä oli täynnä uusia ääniä ja hajuja. Kana-Kerttu löysi kiiltäviä kiviä, Ankka-Antti uiskenteli lammikossa, ja Lumi-lammas ihaili outoja saniaisia. He kävelivät ja kävelivät, kunnes heidän jalkansa alkoivat väsyä.
"Olisipa meillä paikka missä levätä", Lumi huokasi väsyneesti.
Silloin Vilma näki jotakin. Metsän keskellä, pienen aukean laidalla, seisoi pieni ja viehättävä, punainen lato. Ovi oli raollaan, ja se näytti siltä, että kukaan ei ollut asunut siinä vähään aikaan.
"Katsokaa! Se on kuin pieni talo meille!" Vilma vuodatti.
Varovaisesti eläimet kurkistivat sisään. Ladossa haisi vanhalta heinältä, ja ikkunoissa oli pölyä. Mutta se oli lämmin, suojaava ja tyhjä.
"Tämä on täydellinen leikkimökki!" huudahti Kana-Kerttu.
"Ja täällä on tilaa meille kaikille!" lisäsi Ankka-Antti ilahtuneena.
He ryhtyivät heti tekemään siitä kodikkaan. Vilma ja Lumi siivosivat nurkat. Ankka-Antti löysi lähistöltä puron ja toi vettä. Kana-Kerttu etsi maasta jyväsiä, ja Kalle-kani keräsi kuivia lehtiä pehmeäksi pediksi.
Kun ilta hämärtyi, he makasivat ladossa lähekkäin pehmeällä heinäpatjalla. He kuuntelivat metsän ääniä ja näkivät tähtitaivaan pilkistävän katosta.
"Tänään olemme nähneet maailmaa", Vilma sanoi tyytyväisenä. "Mutta on ihan mukavaa löytää myös rauhallinen paikka, jossa on ystäviä ympärillä."
He olivat vähän väsyneitä, mutta enemmän he tunsivat ylpeyttä ja onnea suuresta seikkailustaan. He päättivät, että tämä olisi heidän salainen kerhotalonsa, johon he voisivat aina palata.
Ja niin he nukkuivat sikeään uneen, unissaan nähden uusia seikkailuja.