Tämä on maakohde, earthcache. Maakohteessa ei ole kätköpurkkia. Voit kirjata käynnin, kun olet tutustunut kohteen geologiseen opetukseen ja suorittanut kätkökuvauksen tehtävät. Vastauksesi lähetät helpoiten viestikeskuksen kautta. Kun olet vastannut kysymyksiin, voit merkitä kohteen löydetyksi. Kätkön omistaja on yhteydessä jos vastauksien kanssa on ongelmia. Ellet ehdi heti lähettämään vastauksiasi, voit kirjata ”noten”. Lokit jotka eivät täytä vaatimuksia poistetaan.
Tehtävät ja kysymykset:
- Nollapisteestä löydät dyynin. Minkä muotoinen se on? Mistä suunnasta tuuli on tullut, vai onko se tullut monesta suunnasta? Mihin suuntaan dyyni on liikkumassa? Onko kyseessä kuollut vai elävä dyyni? Käytä tarvittaessa avuksesi alla olevaa kuvausta.
- Järven rannalla/pohjalla näet hiekkaa. Millä menetelmällä luulet hiekan siirtyneen dyyniin.
- Mikä on syynä Spitaalijärven happamuuteen?
- Ota kuva kuvauspisteellä niin että nimierkkisi ja järvi sekä laituri näkyvät kuvassa. Liitä kuva lokiisi.
Mitä täältä löytyy?
Lauhanvuoren kansallispuiston sydämessä lepää pieni, mutta tarinoiltaan suuri Spitaalijärvi. Vain 6,5 hehtaarin kokoinen ja vaivaiset pari metriä syvä, tämä järvi kätkee sisäänsä harvinaista geologiaa ja kiehtovaa kansanperinnettä.
Järven rannalla kohoaa sisämaan dyyni – harvinainen näky Suomessa. Dyynin hiekka ja järven tumma vesi muodostavat maiseman, joka tuntuu lähes unenomaiselta.
Spitaalijärven nimi juontaa juurensa vanhoista uskomuksista: sen vedellä uskottiin olevan parantavia voimia. Tarinan mukaan vettä vietiin jopa Venäjän ruhtinaille sairauksien hoitoon. Ehkä salaisuus piilee veden pH-arvossa, joka on lähellä ihmisihoa – noin 4,7.
Mutta Spitaalijärvi ei ole vain tarinoiden järvi. Sen pohjasedimenttejä on käytetty arvioimaan jääkauden jälkeisen maannousun nopeutta, mikä tekee siitä myös geologisesti arvokkaan tutkimuskohteen.
Kesäisin Spitaalijärvi kutsuu myös uimaan. Matala ja rauhallinen järvi tarjoaa virkistävän pulahduksen luonnon keskellä – ja ehkä ripauksen mystiikkaa veden mukana. Uinti dyynimaisemassa on elämys, jota et helposti unohda.
Tule kokemaan Spitaalijärven rauha, mystiikka ja luonnon monimuotoisuus. Kävely dyynin laella, hiljaisuus järven rannalla ja tarinat veden parantavasta voimasta tekevät vierailusta unohtumattoman.
Lauhanvuoren kansallispuisto tarjoaa monipuolisia reittejä ja palveluita kaikenikäisille ja -tasoisille luonnossa liikkujille
Retkeilyreitit: Puistossa kulkee useita ympyräreittejä, jotka soveltuvat päiväretkeilyyn ja pidempiin vaelluksiin.
Maastopyöräily: Alueella on 35 km pitkä maastopyöräreitistö, josta voi valita 8 tai 16 km pituisia ympyräreittejä. Uusi Geobike-reitti tarjoaa elämyksiä myös geologian ystäville.
Talviaktiviteetit: Talvisin puistossa voi hiihtää ja lumikenkäillä hyvin hoidetuilla laduilla.
Esteettömyys: Puistossa on esteettömiä reittejä ja taukopaikkoja
Tulentekopaikat ja leiriytyminen: Tulenteko on sallittua merkityillä paikoilla, ja leiriytyminen onnistuu karttaan merkityillä alueilla. Muistathan tarkistaa voimassa olevan maastopalovaroituksen ennen tulentekoa.
Dyynit
Dyyni on tuulen ja/tai aallokon kasaamaa hiekkaa, joka painovoiman vaikutuksesta asettuu mäkeä tai harjannetta muistuttavaan muotoon. Dyynejä esiintyy aavikoilla, rannoilla ja eroosion kuluttamilla alueilla. Niiden korkeus vaihtelee matalista kummuista jopa satoihin metreihin. Hiekkamuodostelmien kokoon ja muotoon vaikuttavat tuuli ja pinnanmuodot sekä hiekan koko ja koostumus. Tuuli tuo dyyneihin jatkuvasti uutta hiekkaa ja kuljettaa vanhaa pois, minkä seurauksena ne vähitellen siirtyvät ja muuttavat muotoaan.
Kuten vesi, tuuli kuljettaa hiekanjyviä yhdellä kolmesta menetelmästä:
1) tuuli nostaa jyvät ja kuljettaa ne mukanaan
2) saltaatio eli hyppelehtiminen: hiekanjyvät, jotka nostetaan ylös, siirretään lyhyen matkan ja putoavat takaisin alas pomppien
3) törmäysvirumisena: hiekanjyvät, joita pomppivat jyvät työntävät eteenpäin
Vain pienimmät ja siten kevyimmät jyvät voivat leijua ilmassa, kun taas raskaammat jyvät siirtyvät joko saltaation avulla tai siirtyvät törmäysvirumisen avulla.
Wikipedia
Dyyni muodostuu, kun hiekkaa alkaa kertyä harjanteiksi. Hiekka ja muut hiukkaset liikkuvat dyynin tuulenpuolta ylöspäin. Kun hiekka nousee dyynin huipulle liian jyrkästi, harjanne romahtaa. Kulmaa, jossa hiekka alkaa liukua, kutsutaan lepokulmaksi. Ajan myötä tämä prosessi siirtää dyyniä hitaasti tuulen suuntaan.
Wikipedia
Sademäärän vaihtelun vuoksi dyynien peitoksi voi toisinaan kasvaa kasvillisuuden kerros, jolloin dyynistä muodostuu pysyvä eikä se enää liiku. Tällaiset dyynit sijaitsevat alueilla, joissa muinoin satoi nykyistä vähemmän. Näkyvimpiä dyynejä on rannikkoseuduilla, mutta sisämaassa on monia vaikeasti havaittavia kasvillisuuden peittämiä niin sanottuja "kuolleita" dyynejä. Liikkuvaa, aktiivista, dyyniä kutustaan eläväksi.
Kuunsirpin muotoisia barkaanidyynejä esiintyy alueilla, joilla tuuli puhaltaa pääasiassa yhdestä suunnasta. Sirppimäinen muoto johtuu tuulen nopeuden alueellisesta vaihtelusta. Dyynien säännöllinen muoto ja välimatka kertovat tuulen säännöllisestä käyttäytymisestä. Barkaanit ovat yleisiä sekä maapallolla että Marsissa.
Pitkittäiset dyynit kulkevat usein vallitsevan tuulen suuntaisesti, ja ne voivat olla jopa kymmeniä kilometriä pitkiä. Tällaisia dyynejä syntyy alueilla, joissa on riittävästi irtonaista hiekkaa sekä kausittain tai vuorokaudenajan mukaan vaihtuvaa tuulta. Niiden harjanne on usein terävä, mikä takia niitä kutsutaan toisinaan arabialaisen miekan mukaan nimellä saif.
Tähtidyyneillä on keskushuippu, josta erkanee kolme tai useampi sakara, joissa jokaisessa on jyrkkärinteinen harjanne. Tähtidyynit voivat olla jopa 150–300 metriä korkeita ja 1–2 kilometriä leveitä. Niitä esiintyy alueilla, joissa tuuli puhaltaa monesta eri suunnasta
Suomen sisämaan hiekkadyynialueet ovat alun perin jääkautisen kylmän, kuivan ilmaston synnyttämiä. Jääkautisia dyynejä sanotaan periglasiaalisiksi eli "jäätikön ääreisiksi", ja niiden syntyessä tuuli puhalsi yleensä jäätiköltä päin. Jäätikön ääreiset dyynit syntyivät alueille, joilla oli tarjolla sopivaa hiekkaa, kuten muinaisten harjujen, jokisuistojen ja erilaisten rantakerrostumien lähelle. Monet jäätikön ääreiset dyynit syntyivät jääjärvien tyhjennyttyä paljastuneesta hiekkapohjasta.
Lauhanvuoren dyynit ovat syntyneet jäätikön sulamisen jälkeen noin 8000–10 000 vuotta sitten vallinneissa olosuhteissa, jolloin jäätikön tai jääjärven alta paljastunut maa joutui alttiiksi jäätiköltä puhaltaneille voimakkaille tuulille
Spitaalijärvi sijaitsee 175,4 m merenpinnan yläpuolella. Se kuuluu Geopark-alueen korkeimmalla sijaitseviin järviin. Se syntyi 10 100 vuotta sitten, kun se kuroutui erilleen mannerjäätikön syleilystä vapautunutta aluetta peittäneestä Yoldiamerestä. Järven pohjasedimenttien iänmääritystä on hyödynnetty Suomen jääkauden jälkeisen maannousun nopeuden arviointiin.
Lauhavuoren rinteet koostuvat hiekkakiven päällä lepäävästä moreenista sekä sora- ja hiekkapatjasta. Sora ja hiekka johtavat ja varastoivat vettä hyvin. Veden kulkeutumista syvemmälle rajoittaa tiivis moreeni ja hiekkakivipatja. Hiekkakivi johtaa vettä, mutta hiekkaa huonommin. Hiekkakiven alla on graniittinen peruskallio. Pohjavesikerrosta, joka rajoittuu vettä eristävään kerrokseen, eli akviduktiin, kutsutaan orsivedeksi. Spitaalijärveen kertyvä vesi on rinteiden sisällä virtaavaa orsivettä joka purkautuu, kun se tulee lähelle maan pintaa.
Spitaalijärven vesi on hapanta, sen pH on 4,6. Tämä johtuu piihapporikkaasta maaperästä ja järven osittaisesta suorantaisuudesta: soilla vedet ovat luontaisesti happamia. Osa Spitaalijärven vedestä on peräisin lähteistä.
Detta är en Earth-cache. Det finns ingen fysisk gömma på platsen. Du kan logga ditt besök när du har bekantat dig med den geologiska beskrivningen och genomfört uppgifterna i beskrivningen. Det enklaste sättet att skicka dina svar är via message center. När du har svarat på frågorna kan du logga eart-cachen. Cache ägaren kontaktar dig, om det är problem med svarena. Om du inte har tid att skicka dina svar direkt kan du skriva en "note". Loggar som inte uppfyller kraven kommer att raderas.
För att logga cachen måste följande frågor besvaras och villkor uppfyllas:
- Vid nollpunkten hittar du en sanddyn. Vilken form har den? Från vilket håll kom vinden, eller kom den från många olika håll? I vilket håll rör sig dynen? Är det en död eller levande dyn? Använd beskrivningen nedan som hjälp vid behov.
- Du kan se sand på sjöns strand/botten. Med vilken metod tror du att sanden överfördes till dynen?
- Vad är orsaken till Spitaalisjöns surhet?
- Ta en bild vid fotopunkten, så att sjön samt bryggan och ditt geocaching namn syns i bilden
Vad hittar du här?
I hjärtat av Lauhanvuori nationalpark ligger den lilla men sägenomspunna Spitaalijärvi (Spätelskesjön). Med en yta på bara 6,5 hektar och knappt ett par meter djup, döljer denna sjö sällsynt geologi och fascinerande folklore.
En inlandsdyn reser sig vid sjöns strand – en sällsynt syn i Finland. Sanddynens sand och sjöns mörka vatten skapar ett landskap som känns nästan drömlikt.
Namnet Spitaalijärvi kommer från gamla föreställningar: man trodde att vattnet hade helande krafter. Enligt legenden togs vattnet till och med till ryska furstar för att behandla sjukdomar. Kanske ligger hemligheten i vattnets pH-värde, som ligger nära mänsklig huds – cirka 4,7.
Men Spitaalijärvi är inte bara en sjö av berättelser. Dess bottensediment har använts för att uppskatta hastigheten på landhöjningen efter glacial tid, vilket också gör den till en geologiskt värdefull forskningsplats.
På sommaren inbjuder även Spitaalijärvi till bad. Den grunda och lugna sjön erbjuder ett uppfriskande dopp mitt i naturen – och kanske en touch av mystik tillsammans med vattnet. Att simma i sanddynlandskapet är en upplevelse du sent kommer att glömma.
Kom och upplev lugnet, mystiken och den biologiska mångfalden i Spitaalijärvi. En promenad på sanddynens topp, tystnaden vid sjön och berättelser om vattnets helande kraft kommer att göra ditt besök oförglömligt.
Lauhanvuori nationalpark erbjuder en mängd olika leder och tjänster för naturälskare i alla åldrar och nivåer.
Vandringsleder: Parken har flera leder som passar för dagsvandringar och längre vandringar.
Mountainbike: Området har en 35 km lång mountainbikeled, från vilken du kan välja mellan 8 och 16 km långa leder. Den nya Geobike-leden erbjuder även upplevelser för geologiälskare.
Vinteraktiviteter: På vintern kan du åka skidor och gå med snöskor i parken på väl underhållna leder.
Tillgänglighet: Parken har tillgängliga leder och rastplatser
Campingplatser och camping: Lägereldar är tillåtna på markerade platser, och camping är möjlig i områden som är markerade på kartan. Kom ihåg att kontrollera den aktuella skogsbrandsvarningen innan du tänder en eld.
Dyner
En dyn är en sandmassa som håvats upp av vind och/eller vågor, och som under tyngdkraftens inverkan bildar en form som liknar en kulle eller ås. Dyner förekommer i öknar, på stränder och områden som eroderats. Dynernas höjd varierar från låga kullar till hundratals meter. Storleken och formen på sandformationer påverkas av vind och landskapets form, såväl som sandkornens storlek och sandens sammansättning. Vinden för ständigt med sig ny sand till dynerna och bär bort gammal sand, vilket leder till att de gradvis förskjuts och ändrar form.
Liksom vågorna transporterar också vinden sandkorn på en av tre sätt:
1) suspension: sandkorn plockas upp av vinden och förs med den
2) saltation: sandkorn som plockas upp, flyttas en kort sträcka och sedan faller tillbaka ner, studsande
3) krypning genom stötar: sandkorn som knuffas framåt av studsande korn
Endast de minsta och därmed lättaste kornen kan sväva i luften, medan de tyngre kornen antingen salteras eller flyttas av krypning genom stötar.
Wikipedia
En dyn bildas när sand börjar byggas upp i åsar. Sand och andra partiklar rör sig uppför dynens vindsida. När sanden stiger för brant till toppen av dynen kollapsar åsen. Vinkeln vid vilken sanden börjar glida kallas vilovinkeln. Med tiden flyttar denna process långsamt dynen mot vinden.
Wikipedia
På grund av variationer i nederbörd kan ibland ett lager av vegetation växa över sanddynerna, vilket gör dem permanenta och inte längre rörliga. Sådana sanddyner finns i områden där nederbörden var lägre förr än den är idag. De mest synliga sanddynerna finns i kustområden, men inåt landet finns många så kallade "döda" sanddyner som är svåra att se och täckta av vegetation. En rörlig, aktiv sanddyn kallas för levande.
Halvmåneformade barchandyner förekommer i områden där vinden huvudsakligen blåser från en riktning. Halvmåneformen beror på regionala variationer i vindhastighet. Den regelbundna formen och avståndet mellan dynerna indikerar regelbundet vindbeteende. Barchaner är vanliga på både jorden och Mars.
Längsgående sanddyner löper ofta i den rådande vindens riktning och kan vara tiotals kilometer långa. Sådana sanddyner bildas i områden med tillräckligt med lös sand och säsongsbetonade eller dagliga vindar. Deras toppar är ofta vassa, vilket är anledningen till att de ibland kallas saif, efter det arabiska svärdet.
Stjärndyner har en central topp från vilken tre eller fler grenar förgrenar sig, var och en med en brant ås. Stjärndyner kan vara upp till 150–300 meter höga och 1–2 kilometer breda. De förekommer i områden där vinden blåser från många olika riktningar.
Sanddynområdena i Finlands inland skapades ursprungligen av istidens kalla, torra klimat. Istidsdyner kallas periglaciala, och när de skapades blåste vinden vanligtvis från glaciären. Periglaciala dyner skapades i områden där lämplig sand fanns tillgänglig, såsom nära gamla åsar, flodmynningar och olika kustavlagringar. Många periglaciala dyner skapades från den exponerade sandbotten efter att glaciärsjöar torrlagts.
Lauhanvuoris sanddyner skapades efter att glaciären smälte för cirka 8 000–10 000 år sedan, när marken som exponerades under glaciären eller glaciärsjön utsattes för starka vindar som blåste från glaciären.
Spitaalijärvi ligger 175,4 m över havet. Det är en av de högst belägna sjöarna i geoparkområdet. Den bildades för 10 100 år sedan, när den separerades från Yoldiahavet, som täckte det område som hade befriats från den kontinentala glaciärens omfamning. Åldern på sjöns bottensediment har använts för att uppskatta takten för landhöjningen efter istiden i Finland.
Lauhavuoris sluttningar består av morän som vilar på sandsten och en grus- och sandbädd. Grus och sand leder och lagrar vatten väl. Vattnets rörelse djupare begränsas av den täta morän- och sandstensbädden. Sandsten leder vatten, men sämre än sand. Under sandstenen finns granitisk berggrund. Grundvattenlagret, som gränsar till det vattenisolerande lagret, akvedukten, kallas hängande grundvatten. Vattnet som ansamlas i Spitaalijärvi är hängande grundvatten som rinner inuti sluttningarna och bryter ut när det kommer nära jordytan.
Vattnet i Spitaalijärvi är surt, med ett pH på 4,6. Detta beror på den kiselsyrarika jorden och sjöns delvis platta strandlinje: vattnet i myrar är naturligt surt. En del av vattnet i Spitaalijärvi kommer från källor.
Photo: Yle
This is an EarthCache. There is no physical cache to be found here. You can log your visit once you have completed the tasks in the description. The easiest way to send your answers is via the message center. After answering the questions, you can log the EarthCache. The cache owner will contact you, if there is a problem. If you do not have time to send your answers directly, you can write a note. Logs that do not meet the requirements will be deleted.
To log the cache, the following questions must be answered and the conditions must be met:
-
At groun zero you will find a dune. What shape is it? From which direction did the wind come, or did it come from many directions? In which direction is the dune moving? Is it a dead or living dune? Use the description below to help you if necessary.
-
You can see sand on the shore/bottom of the lake. By what method do you think the sand was transferred to the dune.
-
What is the reason for the acidity of Lake Spitaali?
-
Take a picture of the example sign so that the lake, pier and your geocaching nick are visible.
What do you find here?
In the heart of Lauhanvuori National Park lies the small but storied Spitaalijärvi Lake (“Leprosy lake”) . Only 6.5 hectares in size and barely a couple of meters deep, this lake hides rare geology and fascinating folklore.
An inland dune rises on the shore of the lake – a rare sight in Finland. The sand of the dune and the dark water of the lake create a landscape that feels almost dreamlike.
The name of Spitaalijärvi stems from old beliefs: its water was believed to have healing powers. According to legend, the water was even taken to Russian princes to treat illnesses. Perhaps the secret lies in the pH value of the water, which is close to that of human skin – about 4.7.
But Spitaalijärvi is not just a lake of stories. Its bottom sediments have been used to estimate the speed of post-glacial land rise, which also makes it a geologically valuable research site.
In summer, Spitaalijärvi also invites you to swim. The shallow and calm lake offers a refreshing dip in the middle of nature – and perhaps a touch of mysticism along with the water. Swimming in the dune landscape is an experience you won’t easily forget.
Come and experience the peace, mysticism and biodiversity of Spitaalijärvi. A walk on the dune top, the silence by the lake and stories about the healing power of water will make your visit unforgettable.
Lauhanvuori National Park offers a variety of trails and services for nature lovers of all ages and levels.
Hiking trails: The park has several trails suitable for day hikes and longer hikes.
Mountain biking: The area has a 35 km long mountain bike trail, from which you can choose between 8 and 16 km long trails. The new Geobike trail also offers experiences for geology lovers.
Winter activities: In winter, you can ski and snowshoe in the park on well-maintained trails.
Accessibility: The park has accessible trails and picnic areas
Campsites and camping: Campfires are allowed in marked places, and camping is possible in areas marked on the map. Remember to check the current forest fire warning before lighting a fire.
Dunes
A dune is a mass of sand piled up by wind and/or waves, which, under the influence of gravity, settles into a shape resembling a hill or ridge. Dunes occur in deserts, on beaches and eroded areas. Their height varies from low mounds to hundreds of metres. The size and shape of sand formations are influenced by wind and landforms, as well as the size and composition of the sand. The wind constantly brings new sand to the dunes and carries away old sand, as a result of which they gradually shift and change shape.
Like water, wind transports grains by one of three methods:
1) suspension (picked up by the wind and carried along with it)
2) saltation (grains that are picked up, moved a short distance then fall back down, bouncing)
3) impact creep (grains that are nudged along by saltating grains)
Only the smallest and thus lightest grains can be suspended by air, while the heavier grains either saltate or are moved by impact creep.
Wikipedia
The dune forms as sand begins to accumulate in larger ridges. The ripples and other particles move up the windward side of the dune. When the sand builds up the top of the dune too steeply, the ridge collapses. The angle that the sand begins to slide is called the angle of repose. Over time this process slowly migrates the dune in the direction of the wind.
Wikipedia
Due to fluctuations in rainfall, a layer of vegetation can sometimes grow over the dunes, making them permanent and no longer moving. Such dunes are located in areas where rainfall was lower in the past than it is today. The most visible dunes are in coastal areas, but inland there are many so-called "dead" dunes that are difficult to see and covered with vegetation. A moving, active, dune is called a living one.
Crescent-shaped barchan dunes occur in areas where the wind blows mainly from one direction. The crescent shape is due to regional variations in wind speed. The regular shape and spacing of the dunes indicate regular wind behavior. Barchans are common on both Earth and Mars.
Longitudinal dunes often run in the direction of the prevailing wind and can be tens of kilometers long. Such dunes form in areas with sufficient loose sand and seasonal or diurnal winds. Their crests are often sharp, which is why they are sometimes called saif, after the Arabic sword.
Star dunes have a central peak from which three or more branches branch, each with a steep ridge. Star dunes can be up to 150–300 meters high and 1–2 kilometers wide. They occur in areas where the wind blows from many different directions.
The sand dune areas of Finland's interior were originally created by the cold, dry climate of the Ice Age. Ice age dunes are called periglacial and when they were created, the wind usually blew from the glacier. Periglacial dunes were created in areas where suitable sand was available, such as near ancient ridges, river estuaries and various coastal deposits. Many periglacial dunes were created from the exposed sandy bottom after glacial lakes drained.
The dunes of Lauhanvuori were created after the glacier melted about 8,000–10,000 years ago, when the land exposed under the glacier or glacial lake was exposed to strong winds blowing from the glacier.
Spitaalijärvi lake ("The Leprosy lake") is located 175.4 m above sea level. It belongs to the highest lakes in the Geopark area. It was formed 10,100 years ago, when it broke away from the Yoldia Sea, which covered the area freed from the embrace of the continental glacier. The age determination of the bottom sediments of the lake has been used to evaluate the rate of uplift in Finland after the ice age.
The slopes of Lauhavuori consist of moraine resting on sandstone and a gravel and sand bed. Gravel and sand conduct and store water well. The movement of water deeper is limited by the dense moraine and sandstone bed. Sandstone conducts water, but less well than sand. Beneath the sandstone is granitic bedrock. The groundwater layer, which borders the water-insulating layer, the aqueduct, is called perched groundwater. The water that accumulates in Spitaalijärvi is a perched groundwater flowing inside the slopes and erupting when it comes close to the surface of the earth.
The water in Spitaalijärvi is acidic, its pH is 4.6. This is due to the silicic acid-rich soil and a raised bog partly surrounding the lake. The waters in bogs are naturally acidic. Part of Spitaalijärvi's water comes from springs.
photo: Yle
Katja Vainionpää Geodiversiteetin alueellinen mallintaminen Lauhanvuoren kansallispuistossa
https://lhgeopark.fi/
wikipedia.com