Tytyrin avolouhos
Älä missään nimessä mene aidan toiselle puolelle louhoksen alueelle! Se ei ole tarpeellista eikä sallittua!
Tehtävät
Tutki kallion alaosaa hylätyn räjähdysainevaraston takana. Eli ei louhosta.
1) Löydätkö täysin puhdasta marmoria kalliosta? Kuinka merkittävä osuus puhdasta marmoria on?
2) Mitä värejä marmorin epäpuhtauksista löydät?
3) Vapaaehtoinen: Ota kuva itsestäsi tai henkilökohtaisesta esiineestäsi kallion luona tai vaikka louhos taustalla ja liitä se loggaukseeksi kuitenkin vastauksia paljastamatta.
Voit logata kätkön lähetettyäsi vastaukset profiilisivun kautta omistajalle. Logit ilman vastauksia tullaan poistamaan varoituksetta.
Paikalta
Lohjan keskustan tuntumassa sijaitsee Tytyrin avolouhos, josta on louhittu kalkkikiveä vuoteen 1956 saakka. Nykyään louhostoiminta on siirtynyt maan alle kaivokseksi, mutta louhos on edelleen nähtävillä vaikuttavan syvänä kanjonina ja sitä reunustaa jylhät kalkkikivikalliojyrkänteet. Kaivos on nykyään suosittu matkailukohde ja alueella toimii myös kaivosmuseo, jossa vierailijat voivat tutustua louhoksen historiaan sekä kaivostoimintaan.
Maakätkön koordinaatit osoittaa louhoksen viereiselle pienelle kallionseinämälle, jonka edessä on entinen räjähdysainevarasto. Sitä käytettiin, kun avolouhoksesta louhittiin kiveä.
Varaston takana on pieni kallioseinämä, joka koostuu sekä marmorista että pegmatiitista eli hyvin karkearakeisesta graniitista. Kallion yläosa on pegmatiittia ja alaosa on kokonaan marmoria. Seinämässä ei ole kuitenkaan puhdasta marmoria paljoakaan, vaan suurin osa siitä on marmorin epäpuhtauksia.
Seinämässä voi havaita kahden suuntaista rakoilua. Pegmatiitti ja marmori halkeilevat eri tavalla, koska marmori on pegmatiittia pehmeämpi kivilaji.
Tytyrin avolouhos
Louhos alkoi muodostua, kun särkisalolainen merikapteeni perusti alueelle kalkinpolttamon vuonna 1897. Kaivuualueita perustettiin ympäri Lohjaa, mutta merkittävin niistä oli Tytyrin louhos. Kaivuutoiminta hiipui 20-luvun jälkeen, ja louhos oli osan ajasta suljettu ja toiminta siirretty läheiselle Ojamon kaivokselle. Vuonna 1946 alueelle rakennettiin uusi modernimpi kalkkitehdas ja toiminta avolouhoksessa jatkui, vaikka kaivostoimintaa alettiin jo siirtämään maan alle. Avolouhos oli käytössä vielä pitkään vuoteen 1956 saakka.
Tytyrin kaivos on nykyään Suomen kolmanneksi merkittävin kalkkikivikaivos louhintamäärän perusteella ja Lohja onkin Suomen merkittävimpiä kalkkikivialueita. Nykyään Tytyrin kaivoksessa louhitaan yli 350 metrin syvyydessä. Kaivoksen käytävät risteilevät yli 300 metriä Lohjanjärven ja kaupungin alla. Käytäväverkoston kokonaispituus noin 60 kilometriä ja sitä laajennetaan kokoajan. Kalkkiesiintymä riittänee arviolta seuraavaksi 100 vuodeksi.
Louhittu kiviaines kuljetetaan maanalaisia käytäviä pitkin esimurskattavaksi, minkä jälkeen se nostetaan maanpinnalle nostolaitteen avulla. Maan pinnalla kivet seulotaan, murskataan ja lajitellaan.
Marmori
Tytyrin louhittu kiviaines on geologisesti marmoria, ei kalkkikiveä. Louhinta kohdistuu kivessä olevaan kalsiumkarbonaattiin eli kalsiittiin, ja louhittu kivi voi olla joko puhdasta marmoria, tai hieman epäpuhtaampaa. Louhittu aines on nimellisesti kalkkikiveä, mutta alueen kivi on kokenut aikanaan metamorfoosin eli uudelleenkiteytymisen. Kaikki metamorfoosin kokema kalkkikivi lasketaan marmoriksi, vaikka se ei olisikaan koristekiveksi käytetty hieno ja puhdas marmori.
Marmori (kreik marmaros, "loistava kivi") on alunperin kalkkikiveä, joka on kokenut metamorfoosin. Metamorfoosissa marmoriksi muuttuessa kalkkikiven fossiili ja hiekkarakenteet tuhoutuvat. Kalkkikivestä muuttuu siis tasaisella koostumuksella varustettu marmori. Suomessa marmoria ja kalkkikiveä on vähän, vaikka sitä louhitaan useasta paikasta.
Metamorfoosi on prosessi, jossa kivi muuttuu toisenlaiseksi kiveksi lämpötilan, paineen ja kemiallisten aineiden vaikutuksesta. Prosessi tapahtuu yleensä syvällä maankuoren sisällä. Metamorfoosi perustuu siihen, että kivilaji altistuu synnyinoloistaan poikkeaviin olosuhteisiin, jolloin kivi ei kestä sitä ja muuttuu. Marmorin kohdalla kalsiitti- ja dolomiittikiteet kasvavat uudelleen, jolloin kiveen syntyy tyypillinen täysin kiinteä ja usein tasaisen kiiltävä rakenne.
Marmori on suhteellisen pehmeää, Mohsin asteikolla 3, mikä tekee siitä helpon työstää ja veistää. Koostumukseltaan se on tiheä ja painava verrattuna sedimenttikiviin, mutta pehmeämpi kuin syväkivet kuten graniitit. Se koostuu pääosin mineraalista nimeltä kalsiitti, joka muodostaa ainoana mineraalina myös kalkkikiven. Marmori voi myös joskus koostua muista mineraaleista kuten dolomiitista.
Marmori tunnetaan kauneudestaan ja sitä käytetään monipuolisesti rakentamisessa ja taiteessa. Suomessa marmoria ei suositella käytettäväksi ulkona, koska Suomen säänvaihteluita kestää vain jokunen marmorilajike. Silti esimerkiksi Finlandia-talo on rakennettu tunnetun kauniista Carraran marmorista.
Puhdas marmori on väriltään valkoista, jolloin se koostuu kokonaan kalsiitista. Marmorissa esiintyy kuitenkin paljon epäpuhtauksia, jolloin siihen sekoittuu erilaisia värejä. Epäpuhtaudet eli tietyt mineraalit ovat joko sekoittuneet marmoriin ennen metamorfoosia tai sen aikana. Mitä valkoisempaa marmori on, sitä vähemmän epäpuhtautta yleensä on.
Yleisiä marmorin epäpuhtauksia ovat:
-
Grafiitti → tasaisen harmaa tai musta sävy; voi muodostaa hienojakoisia juovia tai pilkkuja.
-
Rautaoksidit (hematitti, goethiitti) → punertavia, ruskeita tai kellertäviä sävyjä.
-
Savi- ja savimineraalit → vihertäviä tai ruskeita värejä; voivat aiheuttaa laikkuja tai raitoja.
-
Kupari- tai kobolttimineraalit → vihreitä tai sinisiä sävyjä, harvinaisempia.
-
Kvartsi tai muut piipitoiset mineraalit → voivat lisätä marmorin kiteisyyttä ja luoda kirkkaampia tai läpikuultavia laikkuja.
-
Kalsium- ja magnesiumyhdisteet → Beige väri > yleensä suoraan puhtaan marmorin pinnassa.
Tytyri Open-pit quarry
Under no circumstances should you cross to the other side of the fence into the quarry area! It is neither necessary nor permitted!
Tasks
-
Can you find completely pure marble in the rock face? How significant is the proportion of pure marble?
-
What colours from marble impurities can you spot? Examine the lower part of the rock.
-
(Optional) Take a photo of yourself or a personal item near the rock face, or with the quarry in the background, and attach it to your log without revealing any answers.
You can log the cache and send your answers to the owner via profile page. Logs without answers will be removed without warning.
On Site
Located near the centre of Lohja, the Tytyri open-pit quarry was used to extract limestone until 1956. Today, quarrying has moved underground, but the open pit remains visible as an impressive deep canyon bordered by steep limestone cliffs. The mine is now a popular tourist attraction because the area hosts a mining museum where visitors can learn about the quarry’s history and mining operations.
The gz point to a rock face next to the quarry, near a former explosives storage building. This building was used when stone was extracted from the open pit.
Behind the storage building is a rock face composed of both marble and pegmatite, a very coarse-grained granite. The upper part of the wall is pegmatite, and the lower part consists entirely of marble. However, there is not much pure marble in the wall; most of it contains impurities.
The rock face shows fracturing in two different directions. Pegmatite and marble crack differently because marble is softer than pegmatite.
Tytyri Open-Pit Quarry
The quarry began to take shape when a sea captain from Särkisalo founded a lime kiln in the area in 1897. There were excavation sites all over Lohja, but the most significant was the Tytyri quarry. Quarrying activity declined after the 1920s, and for a time the quarry was closed and operations moved to the nearby Ojamo mine. In 1946, a new, more modern lime factory was built in the area, and open-pit quarrying continued even as operations were being moved underground. The open pit remained in use until 1956.
Today, Tytyri Mine is Finland’s third most significant limestone quarry in terms of extraction volume, and Lohja is one of the country’s most important limestone deposits. Mining in Tytyri now takes place at depths of over 350 metres. The mine’s tunnels extend more than 300 metres beneath Lake Lohjanjärvi and the town. The tunnel network is about 60 kilometres long and is still expanding. The limestone deposit is expected to last for the next 100 years.
The extracted rock is transported through underground tunnels for primary crushing, after which it is lifted to the surface by a hoisting machine. On the surface, the stone is screened, crushed, and sorted.
Marble
Geologically speaking, the stone extracted at Tytyri is marble, not limestone. Quarrying targets the calcium carbonate (calcite) in the rock, and the extracted material can be either pure marble or slightly impure. Nominally, the material is called limestone, but the rock from Tytyri has undergone metamorphism, a process of recrystallisation. All limestone that has undergone metamorphism is classified as marble, even if it is not the fine decorative marble used in construction.
Marble (from the Greek marmaros, “shining stone”) originates as limestone, which undergoes metamorphism. During this process, any fossils or sedimentary structures in the limestone are destroyed, leaving a rock with a uniform texture.
Metamorphism is the process in which rock changes into a different type of rock under the influence of heat, pressure, and chemical agents. It usually takes place deep within the Earth’s crust. It occurs when a rock is subjected to conditions different from those in which it formed, causing it to transform. In marble, calcite and dolomite crystals grow again, creating the typical dense and often evenly glossy texture.
Marble is relatively soft, 3 on the Mohs scale, which makes it easy to work and carve. Compared to sedimentary rocks, it is dense and heavy, but it is softer than intrusive igneous rocks such as granite. It consists mainly of calcite, the same mineral that forms limestone. Sometimes marble can also be composed of other minerals such as dolomite.
Marble is known for its beauty and is widely used in construction and art. In Finland, marble is generally not recommended for outdoor use, as only a few types withstand the country’s weather fluctuations. However, for example, the Finlandia Hall in Helsinki is built from the famous Carrara marble.
Pure marble is white in colour, consisting entirely of calcite. However, marble often contains many impurities, which give it different colours depending on their type. These impurities, certain minerals, may have mixed into the marble before or during metamorphism. The whiter the surface, the fewer the impurities.
Common marble impurities include:
-
Graphite → gives a uniform grey or black colour; may form fine streaks or spots.
-
Iron oxides (hematite, goethite) → reddish, brown, or yellowish tones.
-
Clay and clay minerals → greenish or brown tones; may cause patches or streaks.
-
Copper or cobalt minerals → green or blue shades, rarer.
-
Quartz or other silica-rich minerals → may increase the marble’s crystalline texture and produce bright or translucent patches.
-
Calcium and magnesium compounds → beige tones, usually right on the surface of pure marble.
Lähde / Source: Lohjan kivikierros