Huom! Tehtävän suorittaminen Pirunpesän ollessa auki yleisölle on huomattavasti helpompaa. Havainnointi onnistunee myös Pirunpesän ollessa suljettuna ja ilman, että vierailee aidatulla alueella, jonne pääsy on maksullinen.

Rapaumaonkalot

Rapaumaonkalot ovat kallioon syntyneitä onkaloita tai rotkoja, jotka syntyvät rapautumisen seurauksena. Rapautuminen on kiven hajoamista pienemmiksi osiksi ilman, että kivi liikkuu kauas paikaltaan. Sitä tapahtuu kaikkialla, missä kivi on alttiina sään, veden, jään ja lämpötilan vaihteluiden vaikutuksille.

Vaihe 1: Halkeaman synty

Kaikki alkaa usein diaklaasista, eli luonnollisesta kallion halkeamasta. Halkeamia voi syntyä esimerkiksi maankuoren jännitystilojen muutoksissa tai kiven jäähtyessä magmasta.

Vaihe 2: Veden ja jään työ

Kun halkeamaan pääsee vettä, se voi jäätyä ja laajentua. Tämä pakkasrapautuminen työntää halkeaman reunoja kauemmas toisistaan. Jääkauden aikana sulamisvedet virtasivat suurina virtoina, kuljettaen kiviä ja hiekkaa, jotka hioivat halkeaman pintoja.

Vaihe 3: Onkalon laajeneminen

Ajan myötä halkeama voi kasvaa rapaumaonkaloksi, jossa näkyy jyrkkiä seinämiä ja kiven mineraalirakenteita. Kovat mineraalit kestävät paremmin, kun taas pehmeämmät osat kuluvat nopeammin, muodostaen epätasaisen pinnan.

Lopputulos

Lopulta tuloksena voi olla syvä, kapea onkalo, joka kertoo tarinaa kallioperän rakenteesta ja alueen ilmastohistoriasta tuhansien tai jopa miljoonien vuosien ajalta.

Pirunpesä

Etelä-Pohjanmaalla Kurikassa sijaitsee Suomessa uniikki valtava rapaumaonkalo. Tämä luonnonmuodostelma, tunnettu nimellä Pirunpesä, on yksi Suomen vaikuttavimmista rapaumaonkalon ja rotkon yhdistelmistä. Se on noin 23 metriä syvä ja 14 metriä halkaisijaltaan. Pirunpesää on aloitettu tyhjentämään 1980-luvulla. Sitä on luultu hiidenkirnuksi, mutta uusimman tiedon mukaan se on rapautumisonkalo.

Paikan nimi kumpuaa kansanperinteestä. Ennen aikaan jyrkkiä ja selittämättömiä kalliohalkeamia pidettiin usein paholaisen tai muiden yliluonnollisten olentojen kotina. Syvä, varjoisa kuilu sai mielikuvituksen laukkaamaan, ja siitä tuli “pirun pesä”. Nykyään tiedämme, että kyseessä on merkittävä geologinen muodostuma, joka on syntynyt pitkien aikojen kuluessa luonnonvoimien muovaamana – ei minkään yliluonnollisen olennon työnä.

Pirunpesälle pääsee autolla perille asti.

Onkalon pohjalle on rakennettu portaat ja se on aidattu; aidan sisäpuolella käynnistä peritään pieni pääsymaksu. Muualla alueella vierailu on ilmaista.

Tehtävät

1. Mistä voit päätellä, ettei kyseessä ole hiidenkirnu vaan rapaumaonkalo?

2. Kerro havaintojesi perusteella miten rapautuminen tapahtuu Pirunpesässä vielä tänäkin päivänä?

3. Ota kuva itsestäsi tai jostakin sinulle kuuluvasta niin, että Pirunpesä näkyy kuvassa taustalla ja liitä se loggaukseesi. Alla esimerkkikuva

 🇬🇧 English description

Note! Completing this task is much easier when Pirunpesä is open to the public. However, observations can still be made when Pirunpesä is closed, without entering the fenced area where an admission fee is required.

Weathering Cavities

Weathering cavities are hollows or gorges in rock, formed as a result of weathering. Weathering is the breakdown of rock into smaller pieces without the rock being transported far from its original place. It occurs everywhere that rock is exposed to the effects of weather, water, ice, and temperature fluctuations.

Stage 1: Formation of a crack

It often begins with a diaclase, a natural crack in the bedrock. Cracks can form due to changes in stress within the Earth’s crust or as igneous rock cools from magma.

Stage 2: The work of water and ice

When water enters a crack, it can freeze and expand. This frost weathering forces the sides of the crack apart. During the Ice Age, meltwater flowed through such cracks in great torrents, carrying stones and sand that polished the rock surfaces.

Stage 3: Enlargement of the cavity

Over time, the crack can grow into a weathering cavity with steep walls and visible mineral structures. Harder minerals resist erosion better, while softer minerals wear away more quickly, creating an uneven surface.

The result

The result can be a deep, narrow hollow that tells the story of the bedrock’s structure and the region’s climate history over thousands or even millions of years.

Pirunpesä

In Kurikka, South Ostrobothnia, there is a unique and enormous weathering cavity in Finland. This natural formation, known as Pirunpesä, is one of the most impressive combinations of a weathering cavity and gorge in the country. It is about 23 meters deep and 14 meters in diameter. In the 1980s, excavation work began to clear out debris from the cavity. It was once thought to be a giant’s kettle (glacial pothole), but more recent studies have shown it to be a weathering cavity.

The name comes from Finnish folklore. In earlier times, steep and inexplicable rock fissures were often believed to be the homes of the devil or other supernatural beings. A deep, shadowy chasm sparked the imagination, and thus it became the “Devil’s Nest.” Today, we know it to be a significant geological formation shaped over long periods by natural forces – not the work of any supernatural creature.

Pirunpesä is accessible by car.

Stairs have been built down to the bottom, and the cavity is fenced; entry inside the fenced area requires a small admission fee. Visiting other parts of the area is free of charge.

Tasks

1. From your observations, what indicates that this is not a glacial pothole but a weathering cavity?

2. From your observations, how do you think the weathering happens in the devil's nest?

3. Take a photo of yourself or something you own with Pirunpesä visible in the background and attach it to your log. Example photo above.