Pihlajasaaren paljastunut kallioperä tarjoaa hyvän paikan havainnoida Etelä-Suomen peruskalliota ja viime jääkauden jättämiä jälkiä. Kalliot koostuvat pääosin paleoproterotsooisesta graniitista ja gneissistä, jotka ovat olleet pinnalla jo yli 1,8 miljardia vuotta. Viimeisin jääkausi hiersi näitä kiviä jään ja siihen sitoutuneen soran, hiekan ja kivien avulla, jättäen kallion pintaan selviä uurteita ja kiillottuneita pintoja.
---
📚 Oppitunti jääkaudesta ja kivilajin tunnistamisesta
Pihlajasaaren kallio on kuin avoin sivu Suomen geologisessa historiassa. Viimeisin jääkausi, joka päättyi noin 11 700 vuotta sitten, peitti alueen jopa parin kilometrin paksuisen mannerjään alle. Kun jää liikkui hitaasti, sen pohjaan juuttuneet kivet, sora ja hiekka hioivat ja uurteistivat paljastunutta kallioperää kuin jättimäinen hiomakone. Tämä synnytti:
Uurteita (striatiot), jotka kertovat jään liikesuunnan
Sileitä ja kiiltäviä pintoja, jään tekemää luonnon kiillotusta
Pyöristyneitä kallion muotoja, kun jään voima tasoitti teräviä kulmia
🔍 Kivilajin tunnistaminen:
Graniitti: karkearakeinen, ei selkeää kerroksellisuutta, mineraalit erottuvat paljain silmin (kvartsi harmaa/lasimainen, maasälpä vaalea/punertava, kiille musta).
Gneissi: selvästi juovainen tai kerroksellinen ulkonäkö, vaaleiden ja tummien mineraalivyöhykkeiden vuorottelu.
💡 Vinkki jään jälkien havaitsemiseen:
Uurteet näkyvät parhaiten viistossa valossa.
Kiillotettu pinta heijastaa auringossa.
Karhea, mattapintainen kallio on usein myöhemmin rapautunut.
----
Tehtävät
1. Kivilajin tunnistus: Onko kyseessä graniitti vai gneissi? Kerro 1–2 havaintoa, jotka tukevat päätelmääsi (esim. kerroksellisuus, rakeisuus).
2. Jään liikesuunta: Etsi kallion pinnasta uurteita ja arvioi niiden suunta.
3. Hionnan aste: Tuntuuko kallion pinta sileältä vai karhealta? Arvioi, onko pinta jään kiillottama vai myöhemmin rapautunut. Perustele havaintosi.
---
Loggausohjeet
Vastaa kysymyksiin 1–3 ja lähetä ne viestillä ylläpitäjälle.
Lisää valokuva(jos haluat).
Noudata turvallisuutta: älä mene lähelle liukkaita reunoja, erityisesti märällä säällä.