Juna jyskyttää
Helpohko perinteinen kätkö, johon myös julkiset tuovat lähelle. Lähin bussipysäkki löytyy n. 0,5 km päästä ja rautatieasema n. 2 km päästä. Otathan oman kynän mukaan! 
(C) Sharanna, 2019. Pennalan tasoristeys
''Katson taaksepäin ja kiskot sinne jää. Juna jyskyttää, enkä ystävää nyt mä nää. Mulla kauas menolippu on.''
Rautatiet ovat olleet kautta historian tärkeitä liikenneyhteyksiä niin liikkumisen, tavaroidenkin logistiikan kuin sodankäynninkin kannalta. Riihimäki-Pietari eli Pietarin rata on ollut jo yli sadan vuoden ajan yksi Villähteen kylän maisemaa halkova elementti, johon liittyy paljon historiaa ja kyläläisten muistoja.
Pietarin radan historiaa
Pietarin rata on valmistunut vuonna 1870. Sen alkuperäinen pituus oli 371 km, mutta se on ajan saatossa kasvanut pituutta 385 kilometriin. Pietarin rata oli järjestyksessään toinen leveäraiteinen rautatie Suomessa.
Alunperin itä-länsisuunnassa kulkevaa rautatietä suunniteltiin jo 1850-luvulla, mutta hanke kariutui useampaan kertaan Suomen heikon taloudellisen tilanteen ja mitä ilmeisimmin rautatien linjauksesta johtuvien ristiriitojen takia. Suomen suurruhtinas Aleksanteri I tavoitteena oli rakentaa rautatie, millä olisi yhteys Päijänteen vesistöön, eteläiseen Suomeen sekä Pietariin. Radan toinen kannatusta saanut linjaus olisi kulkenut Hämeenlinnasta Asikkalan Anianpeltoon Vääksyn kanavalle. Lopulta Pietarin rata päätettiin sijoittaa halkomaan juuri Villähteen kylää, sillä se oli riittävällä, noin 100 km etäisyydellä rannikosta, jotta englantilainen sotalaivasto ei voisi sabotoida sitä.
Rautatie on tunnettu myös Nälkäratana sekä Luuratana, koska sitä on rakennettu valtion hätäaputöinä Suurten nälkävuosien aikana. Nälkävuosille sattuneen radanrakennushankkeen aikana radanvarsipaikkakunnille muutettiin laajasti eri puolilta Suomea töihin, mikä lisäsi radikaalisti kulkutautien mm. lavantaudin leviämistä, epäjärjestystä ja -siveyttä sekä muita erilaisia sosiaalisia ongelmia. Myös kuolleisuus oli suurta ja pelkästään Hollolassa vuoden 1868 aikana noin 15% väestöstä menehtyi sekä 400 lasta jäi orvoksi. Radan lähistöltä löytyy niin idän kuin lännen suuntaan maa- ja muistomerkkejä liittyen nälkävuosiin sekä radanrakentamiseen. Pietarin rata otettiin käyttöön ilman suurempia juhlallisuuksia 11.9.1870. Ensimmäisiä radalla kulkeneita junia vetivät englantilaisvalmisteiset höyryveturit. Junissa oli keisarillisia-, makuu- ja päivävaunuja. Keisarillisia vaunuja voi käydä ihailemassa Suomen rautatiemuseossa Hyvinkäällä.
Pietarin radan tarjoamat logistiset mahdollisuudet ovat kasvattaneet Lahdesta sekä muista radan varrella olevista kaupungeista sekä paikkakunnista monipuolisia teollisuuspaikkakuntia, mikä on puolestaan luonut alueille hyvän taloudellisen tilanteen, kasvun mahdollisuudet, työpaikkoja sekä hyvinvointia. Pietarin rautatien varrelta löytyy niin metsä-, metalli-, muovi-, kaivos- kuin puunjalostusteollisuuttakin.
Pietarin rata myös avasi henkilöliikenteelle jos ei koko maailmaa niin itäisen maailman sekä kulttuurit, sillä jo historiansa alusta asti junia liikennöi Viipuriin sekä Pietariin. Vuonna 2010 radalla alkoi liikennöidä suurnopeusjuna Allegro, millä pääsi Helsingistä Pietariin vähän reilussa kolmessa tunnissa. Allegro lopetti liikennöinnin rataosuudella maaliskuussa 2022. Radalla myös kulki Tolstoi-pikajuna, millä pääsi aina Helsingistä Moskovaan asti. Tolstoin viimeinen matka Pietarin radalla taittui 18.3.2020 koronapandemian aiheuttamien rajoitusten takia. Kulkipa myös tavaratkin radalla vuodesta 2017 aina vuoteen 2022 asti jopa Kiinaan asti. Tällä hetkellä Villähteen läpi kiitävillä junilla pääsee matkailemaan mutkattomasti ympäri Suomea. Junien huippunopeudet Villähteen kohdalla kieppuvat 200 km/h vauhdeissa.
Elämää Villähteellä Pietarin radan varrella
Pietarin rata on ollut aina hieman pelottava ja suuri, mutta yhtä aikaa hirvittävän jännittävä ja mahdollisuuksia tarjoava. Lapsuuteni kesinä, helteiden aikaan, ratapölkkyjen kreosiinin tuoksu oli päätä huimaava. Muistan sen yhä kuin eilisen päivän. Kesäöisin kodin avoimesta ikkunasta saattoi kuulla ajolankojen kiristyspyörien betonipainojen kalskeen.
Kotkan meripäivien aikaan radalla kulkivat höyryjunat, jotka kuljettivat juhlakansaa meripäiville. Olimme niitä vastassa radanvarrella joka kesä. Veturit soittivat meille torvea ja ihmiset tervehtivät ikkunoista iloisesti vilkuttaen. Seisoimme myös monesti kavereideni kanssa radanvarressa laskemassa säiliöjunien vaunujen lukumääriä.
Tunsin jokaisen junan äänen. Kiskot soivat eri tavalla riippuen siitä, mikä juna oli tulossa. En herännyt öisin, enkä päivisinkään häiriintynyt junien äänistä. Päinvastoin havahduin hiljaisuuteen, jos jokin säännöllisesti kulkeva juna ei kulkenutkaan aikataulussaan tai lainkaan. Erityisesti öisin heräsin, jos vähän jälkeen klo 3 kulkenut tavarajuna jätti vuoronsa väliin.
Tiesin, että rautatien pohjoispuolella läheiset talot tärisivät junan lähestyessä ja niiden äänet kuuluivat sinne paremmin. Radan eteläpuolella junasta kuului vain pihahdus. Mummolani kristallikruunun väreilystä näki jo ennen kuin junan ääni kuului, että se oli tulossa kauempana. Rautatien eteläpuolella radalla ohikulkevasta junasta kuului vain pihahdus. Kerran jokin juna toi kylällemme erikoisen kaalikasvin lastinsa mukana – sen siemen oli tipahtanut ratapenkkaan ja myöhemmin ystäväni äiti löysi kasvin. Mietimme yhdessä, mikä laji se mahtoi olla ja tutkiskelimme sitä tarkasti. Kasvi oli peräisin Kaakkois-Aasiasta.
Rautatie oli myös pelottava. Vielä 2000-luvun alussa rata ylitettiin puomillisen tasoristeyksen kautta Lankilantiellä. Kerran lapsena olin ylittämässä tasoristeystä, kun puomit laskivat yhtäkkiä. Järkytyin siitä syvästi, enkä sen jälkeen vuosiin suostunut kävelemään itse tasoristeyksen yli – isovanhempani ja vanhempani kantoivat minut sylissään kouluikään asti radan toiselle puolelle. Pelkoni huvitti pappaani, joka oli ollut VR:llä töissä. Ekaluokkalaisena jouduin rohkaistumaan ja ylittämään radan itse. Katsoin oikealle ja vasemmalle useaan otteeseen, kuuntelin tarkasti kiskojen ääniä – sillä puomeihin ei aina voi täysin luottaa. Junien ja rautateiden kanssa varovaisuus kannattaa aina. Myöhemmin kouluaikanani Lankilantie linjattiin uudelleen ja osa siitä muuttui Lähdetieksi. Silloin siihen rakennettiin Pietarin radan alittava alikulku, mikä korvasi tasoristeyksen.
Olen kuullut Pietarin radasta ja sen varrella asumisesta valtavasti tarinoita – ne ovat osa villähteeläistä paikallishistoriaa ja radanvarren asukkaiden elämäntarinoita. Ennen syntymääni radalla kulkivat toisinaan niin sanotut Atomijunat, jotka kuljettivat ydinjätettä Loviisan ydinvoimalasta Neuvostoliittoon. Näitä junia seurasivat helikopterit ja tasoristeyksissä oli erillinen turvallisuusvartiointi. Äitini on noussut aikanaan lättähattujunaan Lankilan seisakkeelta perheensä kanssa kesälomareissuille, jotka suuntautuivat Pohjois-Karjalaan, Pohjois-Pohjanmaalle ja Pääkaupunkiseudulle. Silloin elämä oli leppoisaa ja julkisilla reissattiin paljon. Junan melkein sai pysähtymään kättä heilauttamalla – aivan kuten nykyään bussin. Jo edesmennyt pappani oli kova Pietarin radan käyttäjä, sillä hän teki matkoja Viipuriin ja Pietariin lähes joka kesä. Kerran sain tuliaisiksi puisen hyrrän, joka on yhä edelleenkin tallessa.
Radanvarteen liittyy myös mielenkiintoisia kylälegendoja, mutta ne saat selvittää itse. 
Kylää halkova rautatie on myös ollut tietynlainen rajan symboli, sillä lapsuudessa radan toinen puoli oli hirveän kaukana, eikä sinne välttämättä saanut mennä omin päin. Myös kulttuurillisesti rata kulkee idän ja lännen välissä sekä radan kautta on yhteydessä valtakuntamme rajaan.
Pietarin rata avasi minulle lapsuudessa valtavan kiinnostuksen kulttuureihin, ulkomaihin, matkustamiseen ja erityisesti Pietariin. Myöhemmällä iällä olen noussut junaan lukuisia kertoja Villähteen asemalta, kulkenut tämän kätköpaikan ohi junalla, reissannut Pietarissa ja kerran radan päätepisteeseen, Kiinaan – tosin lentäen. Radanvarren asukkaana sitä tuppaa olemaan melko liikkuvaista sorttia, sillä onhan junat ja naiset luotuja kulkemaan.
Lankilan seisake ja tasoristeys
O. Lehtonen, v. Lankilan seisake. 22.09.1964. Suomen Rautatiemuseon kuvakokoelma.
Villähteen rautatieasema on otettu käyttöön vuonna 1888. Se sijaitsee 10 km Lahdesta ja Lankilan seisakkeesta noin 2 km itään päin. Villähteen asema on Erstan kartanon sekä nykyisen Ritomäen teollisuusalueen läheisyydessä. Villähteen aseman matkustajamäärät olivat hyvin pienet vuoden 1945 jälkeen, sillä Pietarin radan varrella oli lähempänä asutuskeskuksia Haravakylän ja Lankilan seisakkeet. Matkustajaliikenne loppui Villähteen asemalla 1970. Lopullisesti Villähteen asemalta purettiin vaihteet ja se lakkautettiin vuonna 1995, kunnes asemanseutu alkoi elää uudelleen vuonna 2009 raiteenvaihtopaikkana sekä vuotta myöhemmin avautui asema myös uudelleen matkustajaliikenteelle 40 vuoden tauon jälkeen. Nykyään Villähteen asemalta pääsee niin Kouvolaan ja Kotkaan kuin Lahteen ja Helsinkiin suorilla lähijunilla - toki pidemmälle voi matkustaa vaihtoyhteyksien avulla.
Tällä kätköpaikalla voit tuntea hetken historian havinaa ja omana aikanaan hyvin merkittävän matkustuspaikan tuntua. Katsoessasi itään päin asfaltin muuttuessa hiekkatieksi voi nähdä muutaman kymmenen metrin päässä sijainneen Lankilantien tasoristeyksen, mikä on nykyisin vain muisto ja kasvillisuuden peitossa. Lankilantien tasoristeyksestä hieman länteen päin sijaitsi aikanaan Lankilan seisake. Kätkö on sijoitettu lähelle entistä Lankilan seisakkeen paikkaa. Paikka sijaitsee silmiesi edessä, kun katsot rautatiehen päin. Tällä paikalla voit kuulla junan jyskytyksen ja korvissa pauhaavan raiteiden laulun. Voit myös laskea ohimenevän junan vaunujen lukumääriä tai vain ihmetellä radanvarren omalaatuisen suloista elämää.
BYOP, Ota oma kynä mukaan! GPS voi hieman heitellä, kun rautatie sitä häiritsee, mutta älä tuskastu. Kätköllä on jästivaara, sillä kahden talon ikkunoista siihen voipi nähdä, mutta sopivasti lähestymällä kätköä jästien katseilta voi piiloutua.
HUOM! KÄTKÖ EI OLE RAUTATIELLÄ TAI RATAPENKEREESSÄ, EIKÄ KOVIN LÄHELLÄ EDES RATAPENGERTÄ/RAUTATIETÄ ELI ÄLÄ MENE EDES LÄHELLE SITÄ. RAUTATIELLE MENEMINEN ON EHDOTTOMASTI KIELLETTY JA HENGENVAARALLISTA!!!