Muumitarinoiden hattivatit vaeltavat joukkoina, kuin etsien jotakin saavuttamatonta. Kerran vuodessa juhannuksen aikaan hattivatit kokoontuvat Yksinäiselle saarelle palvomaan salosta riippuvaa ilmapuntaria. Kukaan ei tiedä tarkkaa syytä, mutta ne palaavat sinne joka vuosi. Kun hattivatit löytävät uuden saaren, ne jättävät pienen tuohikäärön sen korkeimmalle kohdalle.
Vaikka hattivatit saattavat vaikuttaa pelottavilta, ne ovat yleensä vaarattomia. Paitsi ukkosella ja vastakasvaneina hattivatteja kannattaa varoa, koska niistä voi saada sähköiskun! Ukkosella ne hakeutuvat myrskypilvien alle satapäisinä joukkoina ja varastoivat itseensä sähköä. Hattivatit kasvavat pienistä valkoisista siemenistä, kun ne kylvetään juhannusiltana. Ne kasvavat heti ja ovat vastakasvaneina erityisen sähköisiä.
"Aurinko oli laskemassa, mutta se lämmitti vieläkin ja hattivatit alkoivat itää. Siellä täällä alkoi hyvin leikatusta nurmesta pistää esiin pieniä valkeita pallukoita, kuin peltoherkkusieniä." (Vaarallinen juhannus)
Hattivatit esiintyvät Tove Janssonin tarinoissa usein. Niistä kerrotaan jo Toven ensimmäisessä teoksessa "Muumit ja suuri tuhotulva". Kätkökuvausta kirjoitettaessa on hyödynnetty mm. kirjaa "Tove Janssonin Muumilaakson maailma (2025)".