Sarvikuonokas!
Sarvikuonokas (Oryctes nasicornis) on suurikokoinen kovakuoriaislaji. Se kuuluu Euroopan kookkaimpiin kovakuoriaisiin.
Sarvikuonokas on varsin helposti tunnistettava kovakuoriainen. Sekä koiras että naaras ovat kiiltäviä, tumman kastanjanruskeita. Selkäpuoli on voimakkaan kupera ja keskiruumiin kilpi nousee molemmilla sukupuolilla pään tasolta jyrkästi selän korkeudelle. Koiraan päälaelta kasvaa näyttävä, ylöspäin suuntautunut sarvi. Naaraan päälaella on vaatimaton kohouma. Selkäpanssarien alapuolella kyljissä kasvaa pitkää punaruskeaa karvaa. Aikuinen kuoriainen on noin 30–50 mm pitkä.
🪵 Sarvikuonokkaan vartioima kätkö
Kauan sitten, ennen kuin polut halkoivat Pienen Neulamäen metsää, kasvoi siellä yksi erityinen haapa — Vartijapuu. Sen latvassa, korkealla sumun yläpuolella, asui olento, jota kutsuttiin nimellä Sarvikas. Ei ollut kyse tavallisesta sarvikuonokkaasta, vaan muinaisesta metsänvartijasta, jonka kuori oli kuin panssaroitu pronssi ja silmät hehkuivat kuin syksyn viimeinen aurinko.
Sarvikas oli asetettu vartioimaan Kätköpurkkia, joka sisälsi salaisuuden, jota ei saanut avata ilman lupaa. Tarinan mukaan purkkiin oli kätketty metsän muistin siru — pieni esine, joka paljastaa unohtuneet polut, kadonneet kätköt ja muinaiset riimut, jotka johdattavat kulkijan metsän todelliseen karttaan.
🧥 Kaksi kulkijaa
Eräänä usvaisena aamuna kaksi hahmoa saapui Vartijapuun juurelle. Toinen kantoi keltaista köyttä, toinen vain katsoi ylös — ehkä toivoen, että Sarvikas ei ollut kotona. Mutta Sarvikas oli aina kotona. Se liikkui hitaasti, mutta sen katse läpäisi sumun ja sydämen.
Köysi kierrettiin puun ympärille, merkiksi siitä, että haaste oli hyväksytty. Mutta vain se, joka osaa tulkita Sarvikkaan riimut, voi kiivetä latvaan ja kohdata vartijan ilman että metsä hylkää hänet.

