Kallaveden ulapalla makaa Rönö, saari joka muistaa ajan, kun täällä kasvoi viljaa ja tanssilavan lattia notkui nuorison alla.
Nykyään jäljellä on vain hiljaisuus, katajat ja kallio, joka tuntuu hengittävän.
Saaren rinteellä kallio halkeaa kuin vanha suu. Halkeamat ovat syviä, kosteita ja täynnä tarinoita, joita ei kerrota ääneen. Jotkut sanovat, että kun tuuli puhaltaa oikeasta suunnasta, kallion uumenista kuuluu matalaa laulua – vanhaa tanssimusiikkia, joka jäi soimaan, kun lava hiljeni lopullisesti.
Kätkö on piilossa siellä, missä kallio pitää parhaiten salaisuutensa, missä valo ja varjo vuorollaan tanssivat.
Kallio muistaa nimesi pidempään kuin sinä itse.
Älä jätä jälkeesi mitään, mitä et halua muistettavan.
Nanokätkö, joten oma kynä mukaan.