Jostain syystä on muodostunut vahva traditio, että lodjukätköjen kuvaukset kirjoitetaan runomuodossa. Poeettista perinnettä kunnioittaen tässä sitten mennään.
I luku. Aloitussanat
Ei runolahjaa miulla ole,
silti runoilen kuin kone.
Sepittelin riimit nää,
Jotta löytäisit kätkön tää-
n.
II luku. Jätteiden lajittelusta*
Pois sä, saasta, tästä maasta,
hylky hirmun, hiien kuona!
Älä täytä metsän syliä,
älä sotke suon suloa,
yhteen kekoon kertymällä,
sekasotkunsa sikiämällä.
Eroan mä emon ravinnon,
erittelen elon jätteet:
Mene, mätä, multaseksi,
uuden nurmen nousevaksi!
Mene, muovi, muunnetuksi,
lasi, laita itses puhtaaksi,
pelti, peltojen varalta,
kiertoon kiidä, rauta raikas!
Tällä loitsulla luvalla,
tällä työllä taitavalla,
puhdistuupi piha ja pientare,
kirkastuupi kaislaranta.
Pysy kaukana, kalman kuorma,
katoa, jäte, kätköihimme –
vaine oikein ohjattuna,
hyödyksi hienoksi hiottuna!
III luku. Kätköä etsimässä
Jätä roskat asemalle,
itse käänny vasemmalle.
Ei kun hetki... toiselle vasemmalle!
Meinasin siis oikealle.
Älä mene sillan alle,
taas kerran käänny oikealle.
Siis niin, just sille oikealle.
Kas, polku nousee kukkulalle!
Valvoo umpikujamerkki,
ylämäkeen taittuu lenkki.
Tässä oleellinen vinkki:
kulman takana on purkki!
Tieltä tasan tusina
kätkölle on metriä,
mutta aidan kulmasta
runsaat kuusi kyynärtä**.
Huomasitko, sanoin "kuusi"?
Se voi olla pituusmitta,
mutta myöskin havupuusi,
var man gömda cachen hittar!***
IV luku. Eikö löydy?
Jos et saanut tolkkua
poeettisista ohjeista,
käytä aivotoimintaa –
koeta matematiikkaa!
Pohjoisille naateille
tasan sata ynnäile.
Sitten poista niistä kuusi.
Siellä onkin kätköpuusi!
V luku. Opetussana
Älä pölli leimasinta!
Sillä korkea on hinta.
_____________
Selityksiä
* II luvun kirjoittanut A. I. Lönnrotta.
** Kyynär – entisajan pituusmitta, noin 60 cm.
*** Tämä on ruotsia.