Tämä on maakohde, earthcache. Maakohteessa ei ole kätköpurkkia. Voit kirjata käynnin, kun olet tutustunut kohteen geologiseen opetukseen ja suorittanut kätkökuvauksen tehtävät. Vastauksesi lähetät helpoiten viestikeskuksen kautta. Kun olet vastannut kysymyksiin, voit merkitä kohteen löydetyksi. Kätkön omistaja on yhteydessä jos vastauksien kanssa on ongelmia. Ellet ehdi heti lähettämään vastauksiasi, voit kirjata ”noten”. Lokit jotka eivät täytä vaatimuksia poistetaan.
Tehtävät ja kysymykset:
-
Kun katsot luolaa ulkopuolelta, miten tämä on muodostunut? Perusta vastauksesi alla olevaan kuvaukseen.
-
Ota esimerkkikuvan mukainen kuva luolasta, niin että myös nimierkkisi näkyy kuvassa. Liitä kuva lokiisi.
Mitä täältä löytyy?
Akaan Viialan metsien kätköissä sijaitsee Pirunkellari, Varrasniemen luola, joka on yksi Etelä-Suomen kiehtovimmista luonnonmuodostelmista. Luola on muodoltaan L-kirjainta muistuttava ja siihen johtaa kaksi erikokoista sisäänkäyntiä, jotka houkuttelevat kulkijan tutkimaan sen hämärää sisätilaa. Pinta-alaltaan luola on useita kymmeniä neliömetrejä, ja sen seinämien lomasta avautuu pieniä sivukammioita.
Pirunkellarin synty liittyy jääkauden jälkeisiin geologisiin prosesseihin. Alueelle on kertynyt runsaasti erikokoisia siirtolohkareita, kun mannerjäätikön vetäytyminen ja maaston routiminen ovat saaneet massiiviset kivet asettumaan toistensa päälle ja lomaan.
Paikalliset tarinat kertovat, että luolaa on pidetty muinoin jopa yliluonnollisten olentojen piilopaikkana – ehkä juuri sen jylhä ja varjoisa tunnelma on antanut mielikuvitukselle siivet.
Pirunkellari on suosittu retkikohde, joka tarjoaa kävijälleen pienen annoksen geologiaa, historiaa ja seikkailua samassa paketissa. Luolan viileä ilma, kiviseinien rosoisuus ja luonnon hiljaisuus tekevät siitä paikan, jossa on helppo pysähtyä ja aistia menneiden aikojen voimat.
Muista kuitenkin turvallisuus liikkuessasi luolassa: kypärä päähän ja mielellään kaverin mukaan turvaamaan retkeä.
Jään vaikutus ympäristöön
Viimeisimmän jääkauden aikana mannerjäätikkö oli paksuimmillaan noin 3 kilometriä. Jäämassa muovasi ympäristöään voimakkaasti sekä kuluttamalla kallioperää että siirtämällä kiviä ja maa-ainesta. Jään liikkuessa sen alla oleva kallioperä kului, ja rapautunut kiviaines tarttui jäähän tai kulkeutui sen mukana. Jään alla virrannut sulamisvesi kuljetti lisäksi hiekkaa, soraa ja kiviä jään virtaussuuntaan.
Kun mannerjäätikkö alkoi myöhemmin sulaa ja vetäytyä, sulamisvedet jatkoivat maa-aineksen kuljettamista ja kerrostamista erilaisiksi muodostumiksi. Yksi selkeä esimerkki jään kuljetuskyvystä ovat siirtolohkareet – suuret kivet, jotka ovat kulkeutuneet jään mukana kauas alkuperäiseltä paikaltaan. Suomen kallioperästä peräisin olevia siirtolohkareita on löydetty jopa Puolasta, vaikka suurin osa jäi huomattavasti lähemmäs sitä kallioseinämää, josta ne aikoinaan irtosivat.
Siirtolohkareet (hiidenkivet) kulkeutuivat jääpeitteissä ja jäätiköissä ja siirtyivät jään liikesuuntaan.
Kun jää myöhemmin suli pois, siirtolohkareet päätyivät alla olevalle maanpinnalle.
Pakkasrapautuminen on mekaanisen rapautumisen muoto, jossa kiviaines hajoaa veden jäätymisen ja sulamisen seurauksena. Ilmiö on yleinen alueilla, joilla lämpötila vaihtelee toistuvasti nollan molemmin puolin. Kun vettä pääsee kiven rakoihin, huokosiin tai halkeamiin, se jäätyy lämpötilan laskiessa ja laajenee noin yhdeksän prosenttia. Tämä laajeneminen kohdistaa voimakasta painetta kiven sisäisiin rakenteisiin ja suurentaa halkeamia vähitellen. Toistuvat jäätymis–sulamisjaksot heikentävät kiveä yhä enemmän, kunnes se lopulta murtuu pienemmiksi lohkareiksi, kiviksi tai soraksi. Pakkasrapautuminen muokkaa maisemaa erityisesti vuoristoissa ja pohjoisilla alueilla, kuten Suomessa, ja se vaikuttaa pitkällä aikavälillä myös maaperän muodostumiseen.
Detta är en Earth-cache. Det finns ingen fysisk gömma på platsen. Du kan logga ditt besök när du har bekantat dig med den geologiska beskrivningen och genomfört uppgifterna i beskrivningen. Det enklaste sättet att skicka dina svar är via message center. När du har svarat på frågorna kan du logga eart-cachen. Cache ägaren kontaktar dig, om det är problem med svarena. Om du inte har tid att skicka dina svar direkt kan du skriva en "note". Loggar som inte uppfyller kraven kommer att raderas.
För att logga cachen måste följande frågor besvaras och villkor uppfyllas:
-
När man tittar på grottan utifrån, hur bildades den? Basera ditt svar på beskrivningen under.
-
Ta en likadan bild som exempelbilden under, inne i grottan , så att ditt geocachingnamn också syns på bilden. Bifoga bilden i din logg.
Vad hittar du här?
Djupt inne i Akaa Viialas skogar ligger Pirunkellari, Varrasniemis grotta, som räknas till en av Sydfinlands mest fascinerande naturformationer. Grottan är formad som ett L och har två ingångar av olika storlek, vilka lockar besökaren att stiga in i dess dunkla inre. Grottans yta omfattar flera tiotals kvadratmeter, och mellan stenblockens väggar öppnar sig små sidokammare som förstärker platsens mystiska karaktär.
Pirunkellaris uppkomst hänger samman med de geologiska processer som följde efter istiden. Området är fullt av flyttblock i olika storlekar, och när den mäktiga inlandsisen drog sig tillbaka samt marken frös och tinade, pressades de massiva stenblocken mot varandra och bildade grottliknande utrymmen.
Enligt lokala berättelser har grottan en gång i tiden ansetts vara en tillflyktsplats för övernaturliga väsen – kanske är det just den karga och skuggiga atmosfären som har gett upphov till sådana föreställningar.
I dag är Pirunkellari ett omtyckt utflyktsmål som bjuder besökaren på en kombination av geologi, historia och äventyr. Den svala luften, de råa stenytorna och skogens stillhet gör grottan till en plats där man lätt kan stanna upp och känna närvaron av naturens och tidens krafter.
Kom dock ihåg att tänka på säkerheten när du rör dig i grottan: använd hjälm och ta gärna med en vän som sällskap och trygghet under äventyret..
Isens inverkan på omgivningen
Under den senaste istiden nådde den kontinentala inlandsisen en tjocklekpå upp till cirka 3 kilometer. Den tjocka ismassan formade landskapet genom både erosion och transport av löst material. När isen rörde sig över marken slipades berggrunden ned, och den vittrade bergarten plockades upp av isen eller följde med i dess rörelser. På det smältvatten som strömmade under isen transporterades förutom isen, dessutom sand, grus och stenar i isens färdriktning.
När inlandsisen började smälta och dra sig tillbaka fortsatte smältvattnet att flytta material och avlagra det i olika formationer. Ett tydligt resultat av isens transportförmåga är flyttblock – stora stenar som förts med isen och hamnat långt från sin ursprungliga plats. Flyttblock med ursprung i den finska berggrunden har påträffats så långt bort som i Polen, även om de flesta stannade betydligt närmare den bergvägg där de en gång lossnade.
Flyttblock (jättekast eller erratiska block) av det latinska errare, som betyder att vara på avvägar.
Flyttblocken transporteras på och i inlandsisar och glaciärer och förflyttas i isens rörelseriktning.
Då isen sedermera smälte undan hamnade flyttblocken på den underliggande markytan
Frostsprängning är en form av mekanisk vittring där berg och sten bryts ned genom upprepade frys‑ och töprocesser. Fenomenet är vanligt i områden där temperaturen ofta växlar kring nollstrecket. När vatten tränger in i sprickor, porer och håligheter i berget och sedan fryser, expanderar det med ungefär nio procent. Denna volymökning skapar ett starkt tryck mot bergmaterialet och vidgar sprickorna steg för steg. När processen upprepas många gånger försvagas berget gradvis tills det slutligen spricker och faller sönder i mindre block, stenar eller grus. Frostsprängning formar landskapet särskilt i bergsområden och i nordliga regioner, och på lång sikt bidrar den även till bildningen av jordmån.
Lähteet / Källor:
wikipedia.com
Keäläinen Tuomo: Luolaseikkailu
http://weppi.gtk.fi/