Kajaanin linna
Tämä Geokohde tutustuttaa kävijän Kajaanin rauniolinnaan ja sen rakentamiseen käytettyihin kiviin.
Tarkkaile linnan muurin graniitti kiviä kun saavut linnan alueelle, tutki ja pohdi millä korkeudella on alkuperäinen 1600-luvulta peräisin oleva kerrostuma ja kuinka se erottuu restauroidusta muurista?
Tutustu Graniittilinnaan annetuissa Koordinaateissa
Erityisen mielenkiintoista on kulkea sen ympäri linnan pihaa ja tutkia graniitti kiviä ja niiden ladontaa ja kivien kokoa muurien eri korkeuksilla.
1.Tutki linnan rakentamiseen käytettyjä kiviä. Ne on tuotu paikalle ympäröivästä maastosta ja osittain proomulla Paltamon mieslahdesta joten ne ovat tyypillisiä paikallisia kiviä. Mistä tiedät niiden olevan Graniittia? perustele vastauksesi.
2.Minkä värisiä graniitteja löydät linnan rakenteista? Mistä arvelet eri värisävyjen johtuvan? Perustele vastauksesi.
3.Pohdi miten linnan rakentamiseen käytetyt graniitit on kiinnitetty toisiinsa?
4.Ota kuva itsestäsi tai jostain henkilökohtaisesta tavarasta paikanpäällä.
Graniitti kuuluu jähmettyneisiin kivilajeihin eli magmakivilajeihin ja niiden alaryhmään syväkivilajit. Se on syntynyt intrusiivisesti hitaasti jäähtyvissä magmapesäkkeissä syvällä maan kuoressa (kuva ).
Magmakivet syntyvät sulan kiviaineksen eli magman kiteytyessä maankuoren syvyyksissä tai maanpinnalla. Maanpinnalle purkautuvaa sulaa kiviainesta sanotaan laavaksi. Magma jähmettyy kiveksi paineen ja lämpötilan laskiessa. Syvällä maankuoressa paine ja lämpötila laskevat hitaasti, jolloin myös magma jähmettyy hitaasti. Maanpinnalla sulan kiviaineksen jähmettyminen on paljon nopeampaa. Sulan kiviaineksen jähmettymisnopeudella on vaikutusta siitä syntyvän kivilajin rakenteeseen.
Graniitti on yksi Suomen yleisimpiä kivilajeja. Se koostuu kvartsista, kiilteestä, maasälvästä ja joskus myös sarvivälkkeestä, jotka voidaan erottaa rakeina kiven pinnassa. Graniitin väri vaihtelee melko paljon maasälvän värin (joka vaihtelee punaisesta miltei valkoiseen) (kuva 3) ja määrän mukaan tumman punaruskeasta vaaleanharmaaseen. Myös raekoko vaihtelee muutamasta sentistä alle milliin. (kuva 2). Erikoisia graniittimuunnoksia ovat mm. pallograniitit sekä erityyppiset rapakivigraniitit, joita louhitaan koriste- ja rakennuskiveksi. Graniitin keskimääräinen tiheys on 2,75 g/cm3. Graniitti on felsinen kivi. Graniitti on kovaa ja kestävää. Graniittia on käytetty rakennusten kivijalkojen rakentamiseen ja sitä käytetään yleisesti teiden reunakiveyksiin.
Kajaanin linnan muurien ja tornien rakentamisessa tarvittiinkin hyvin runsaasti luonnonkiviä, joita talonpojat kuljettivat talvisin hevosten ja rekien avulla rakennuspaikalle. Kuningas kirjoitti myös Lapin voudille Henrik Pietarinpojalle, jotta tämä toimittaisi Oulujärven seudulle 100 poroa. Saadakseen riittävästi hyviä rakennuskiviä Iisak Behm rakennutti keväällä 1607 vielä suuren
proomun ja sen avulla kuljetettiin kalkkikiveä ja rakennuskiviä myös Melalahdesta linnan työmaalle.
Linnan rakentamisessa käytetty Graniitti koostuu kvartsista, kiilteestä, maasälvästä ja joskus myös sarvivälkkeestä, jotka voidaan erottaa rakeina kiven pinnassa. Graniitin väri vaihtelee melko paljon maasälvän värin (joka vaihtelee punaisesta miltei valkoiseen) ja määrän mukaan tummanpunaruskeasta vaaleanharmaaseen.
Graniitin keskeiset ominaisuudet:
- Rakenne: Karkearakeinen ja massiivinen. Rakeet (kvartsi, maasälpä) erottuvat selvästi kiven pinnassa.
- Koostumus: Sisältää 10–30 % kvartsia, 40–70 % kalimaasälpää sekä plagioklaasia ja biotiittia.
- Kestävyys: Erittäin kovaa, kulutusta kestävää ja säänkestävää.
- Väri: Vaihtelee suuresti maasälvän mukaan: yleisimpiä ovat punainen, harmaa, ruskea ja vihertävä.
- Esiintyminen: Yli puolet Suomen kallioperästä on graniittia tai graniittisia kivilajeja.
Graniitti on luonnonkivi, joka soveltuu erinomaisesti sekä rakennuskiveksi
Harmaakivi (pääasiassa graniitti) on ollut Suomen keskiaikaisten linnojen keskeisin rakennusmateriaali, sillä se on kestänyt aikaa, säätä ja vihollisen hyökkäyksiä erinomaisesti. Sitä käytettiin pääasiallisena rakennusmateriaalina muureissa.
Kivilajit
Kivilaji on kahdesta tai useammasta luonnollisesta mineraalista muodostunut kiviaines, joka on yleensä levinnyt laajalle alueelle. Osa kivilajeista on muodostunut vain yhdestä mineraalista (esim. kalkkikivessä on pelkkää kalsiittia), useimmat koostuvat kuitenkin monesta. Useimmiten mineraalit ovat tiiviisti toisiinsa liittyneitä, ja ne saattavat muodostaa kivilajeihin kerroksia tai erilaisia kuvioita. Joskus mineraalit ovat erotettavissa vasta mikroskoopilla. Maankuoren kivilajeista 95 % on syntynyt sulasta kiviaineksesta ja vain 5 % on kerrostumalla syntyneita tai niistä muuttuneita.
Magmakivilajit ovat syntyneet jähmettymällä magmasta, maankuoressa tai sen alla sijaitsevasta pääasiassa sulasta kiviaineksesta. Ne jakautuvat plutonisiin eli syväkivilajeihin, jotka ovat jähmettyneet jo syvällä maankuoressa, sekä tulivuorista maan pinnalle purkautuneesta laavasta syntyneisiin vulkaanisiin eli pintakivilajeihin. Tavallisimpia syväkivilajeja ovat graniitti, dioriitti, gabro ja peridotiitti sekä pintakivilajeja puolestaan kvartsiporfyyri, andesiitti ja basaltti. Joskus erotetaan omaksi ryhmäkseen kallioperän raoissa jähmettyneet juonikivilajit, joita ovat muun muassa graniitti- ja dioriittiporfyyri sekä diabaasi.
Sedimentti- eli kerrostuneet kivilajit ovat syntyneet, kun kerrostumalla muodostuneet maalajit ovat iskostuneet tai kun vesiliuoksista on saostunut aineksia kiinteäksi kiveksi. Ne jakautuvat kolmeen tyyppiin: klastisia eli mekaanisia sedimenttikivilajeja ovat muun muassa sorasta iskostunut konglomeraatti, hiekasta iskostunut hiekkakivi ja savesta kovettunut savikivi. Kemiallisia sedimenttikivilajeja ovat vesiliuoksista saostumalla syntyneet suola- ja kalkkikivet, joista mainittakoon sintteri ja merkelikivi. Organogeeniset sedimenttikivilajit ovat syntyneet eloperäisen toiminnan seurauksena: kivihiilikauden kasvijäänteistä syntyi kivihiili, ja liitukauden aikana eläneiden eliöiden kalkkikuorista syntyi eloperäinen kalkkikivi, kuten liitu merten planktoneliöiden kuorista.
Metamorfiset eli muuttuneet kivilajit ovat kivilajeja, jotka ovat syntyneet metamorfoosin seurauksena magma- tai sedimenttikivilajeista. Metamorfoosissa kivilajien kiderakenne ja mineraalikoostumus muuttuu paineen ja lämpötilan kasvun seurauksena. Ilmiötä esiintyy varsinkin vuorijonopoimutuksissa. Yleisimpiä metamorfisia kivilajeja ovat gneissi, kiilleliuske, amfiboliitti, kiteinen kalkkikivi, serpentiinikivi ja vuolukivi. Suomen kallioperästä suurin osa koostuu metamorfisista kivilajeista, lähinnä syväkivistä ja kiilteisistä liuskeista.
Kajaanin linnan rauniot on rakennettu pääosin paikallisesta harmaakivestä 1600-luvulla Ämmä- ja Koivukoskien väliseen saareen. Muurit koostuvat tiukkaan ladotusta, osin laastittomasta kivitäytöstä. Osa alkuperäisistä kivistä käytettiin 1700-luvulla ympäröivien talojen kivijalkoihin ja siltapilareihin sen jälkeen, kun venäläiset räjäyttivät linnan vuonna 1716.
Historia: Linnan kivet ovat nähneet sekä ruotsalaisvallan ajan, vankilakäytön että suuren Pohjan sodan tuhot.
Harmaakivi on usein graniitin vanhentunut nimitys ja harmaakiven harmaanväristen graniittikivien kansanomainen nimitys.
Jotta voit merkitä logatuksi tämän kätkön sinun
täytyy suorittaa kuvauksessa annetut tehtävät.
Sinun ei tarvitse odottaa loggauslupaa.
Omistaja ottaa yhteyttä jos vastauksissa on epäselvää.