!!! sateisena aikana virta on varsin vuolas !!!
Orimattilan kaupungin Terriniemen kylässä Mallusjärven
Vähäjoessa, vanhan sillan ja Pukkilantien uuden sillan välissä,
sijaitsee Hakoisten pato. Hakoisten pato on vanha pato josta
ensimmäiset maininnat on jo 1600 –luvulta. Padon historia on
ollut riitaisa, mutta nykypäivänä asukkaat ja maanomistajat ovat
yksimielisiä siitä, että tilanteen ja veden laadun on parannuttava
sekä veden korkeuden vaihtelu on saatava maltilliseksi.
Mallusjärvi, jota Hakoisten pato säätelee, sijaitsee
valtakunnallisesti arvokkaalla maisema-alueella.
Padosta ja veden korkeudesta on ollut kränää ja erimielisyyttä
varmaankin aina. Ensimmäinen valituspäätös löytyy 1700 –luvun
lopulta jolloin Mallusjoen, Sammaliston , Karkkulan ja Kyrön
yksityistalojen asukkaat sekä luutnantti Johan Henrik Lang
valittivat majuri ja ritari Henrik Lövingin omistamasta Hakoisten
Myllystä. Majuri Löving oli omavaltaisesti rakennuttanut padon
uudelleen ilman asianmukaisia tarkastuksia. Toimenpiteistä johtuen
vesi nousi lähialueen pelloille ja niityille.
14.12.1832 senaatti teki päätöksen jonka mukaan pato oli
rakennettava uudelleen. Padon rakennustyöt toteutettiin vuosina
1835 -1836, mutta joitakin vuosia myöhemmin se rakennettiin jälleen
uudelleen ja jälleen ilman lupaa. Tällöin se siirrettiin
alkuperäiseltä paikaltaan kosken vastarannalle laiminlyöden
patoamisehdot.
Kolmas päätös on 1930 –luvulta. 1935 toimitettiin
maaherran määräyksestä katselmus. Katselmuksen yhteydessä
laaadittiin laskelma patoamiskorkeudesta. 1938 Uudenmaan
lääninhallitus päätti että silloinen omistaja velvoitetaan
suurentamaan tulva-aukkoa jota annetut raja-arvot täyttyisivät.
Turun hovioikeus vahvisti lääninhallituksen päätöksen 2.2.1939.
Neljänteen käsittelyyn jouduttiin 1976 luonnonvoimien vuoksi.
Osoittautui, että raja-arvoissa ei oltu koskaan pysytty oikukkaan
Porvonjoen takia. Tulviessaan Porvoojoki nimittäin muutti
virtaussuuntansa järvelle päin. Vesipiiri totesi, että patolankut
tulisi varustaa lukolla ja padon hoito oli järjestettävä.
Nykyisellään säännöstely edellyttää ihmistä, joka vastaa
lankkujen nostosta ja palauttamisesta oikea-aikaisesti. Valvonnasta
huolimatta padon osalta on ilmennyt myös omatoimista sääntelyä,
lankkuja ovat siirrelleet sellaiset joilla ei ole ollut työhön
lupaa.
Veden pintaa mitataan nykyisin asteikolla, joka sijaitsee
Mallusjärven Isokallion lähettyvillä. Mainitun asteikon lisäksi
Mallusjärven pohjoispäässä on kolme kiven rypäs, jota pidetään
yhtenä epävirallisena veden korkeuden mittarina. Sallittuna
vedenkorkeutena pidetään tilannetta, jossa kaikki kivet ovat
näkyvissä
Näistä ongelmista johtuen vuosina 2006 – 2009 pyritään
pato muuttamaan pohjapadoksi, joka sääntelee veden pintaa ihmisten
toiminnasta riippumatta. Pato rakennetaan vesioikeuden päätöksen
myötä …
Kätkön läheisyydessä voit tutustua korkeusmittarin kulloisiin
epävirallisiin lukuihin