Some basic facts about this cache. This traditional cache is
located near Tampere city. Lehtisaari island To reach this island
you need use boat or canoe, no public transportation. Also you can
travel across ice during cold winter, but note that this option has
to be taken with extra common sense, while ice is not be strong
enough always. I'm not sure if cache can be found during winter
time, but definitely this island is worth visiting: gorgeous views,
almost untouched nature.
*********************************************************
Lehtisaari Sijaitsee
Viikinsaaresta noin 400m länteen. Sille tyypillistä on
kalliorannat, saarta kiertävät polut sekä useat ikivanhat
jättiläispuut. Koska puut kasvavat harvakseltaan, maasto kohoaa
reippaasti vedenpinnasta eikä pusikkoa ole, on saaresta hienot
näkymät joka suuntaan. Saari on säilynyt aika
koskemattomana, vaikkakin rannoilla on lukematon määrä
nuotiopaikkoja. Saari on helmi Tampereen "kainalossa", eikä
geojästeistä juurikaan ole pelkoa!
Poikkesin tänne ensimmäistä kertaa eräällä melontareissulla,
elokuisena iltana auringonlaskun aikoihin. Totesin että saari on
kätkön arvoinen ja pienellä hakemisella löysinkin mielestäni hyvän
paikan. Palasin seuraavana iltana kätkötarvikkeiden kanssa
todetakseni että valitsemaani paikkaan ei saisi purkkia mahtumaan,
eikä GPS-satelliittejakaan juuri näkynyt. Ilta oli vaihtumassa
yöksi - hämärä laskeutui päälle - joten pikapika-vauhtia etsin
uuden paikan.
Hmm, poikkesin päivänvalon aikaan ja kiersin saaren rantoja pitkin,
joten todettakoon että vain saaren keskiosat ovat säilyneet aika
koskemattomina, rannoilla on retkeilty runsaasti.
Vaikka Terrain-tähdistö on suuri, niin itse kätkön kohdalla
riittänee ** Tarkoitukseni ei ollut tehdä vaikeaa kätköä (vaikkakin
vesikulkuneuvottomalle paikalle pääseminen on todella haastavaa),
vaan esitellä luonnoltaan, maisemiltaan ja sijainniltaan erikoinen
paikka.
Kesäisin saarelle pääsee ainostaan omalla veneellä tai
kanootilla. Vaikka kätkö hautautuu talvella lumeen, ei sen
löytäminen liene ylivoimainen tehtävä. Huom!Pyhäjärven jää on
yleensä paljon Näsijärven jäätä heikompi, sillä
Tammerkosken virtaus vaikuttaa vielä varsin kaukana itse koskesta.
Jos etsit kätköä alku- tai lopputalvesta, on viisainta lähestyä
saarta Pirkkalan suunnasta. Talvella jäätä pitkin tultaessa maaston
vaikeusaste lienee ***, jään kantavuudesta tulee varmistua
etukäteen.
*********************************************************
Alla vanhaa tietoa, ei nykyisin enää saatavilla netisssä:
-------------------
Kaidesaarikin meni että kalahti!
Viikinsaari - muinainen Jumalasaari - on kaikkien tamperelaisten
loistava kesäkeidas. Satoi tai paistoi, saaressa riittää toimintaa,
jota tarjoavat paitsi saaren ravintola, myös ennen kaikkea
Tampereen kaupunki.
Tämä jumalainen saari sijoittuu oivallisen laivamatkan päähän,
eikä ihme, että se on yli vuosisadan ollut tamperelaisten
mielipaikka kesäisten askareiden suhteen. Mutta kurkistetaanpa
hieman saaren värikkääseen historiaan!
Seppo Suvanto kirjoittaa Tampereen historian ykkösosassa, kuinka
Nuolialan isäntä Sipi Erkinpoika sai sakkorangaistuksen, koska oli
varastanut heiniä Viikin kartanon isännän Eerik Simonpojan
saarelta.
Suvannon käsityksen mukaan kyseessä oli nimenomaan Viikinsaari -
sakkoluettelossa esiintyy kuitenkin Jomasari, mikä voitaneen
tulkita Jumalasaareksi. Nimen alkuosa näet liittyy samaan kantaan,
kuin suomen kielen jumala-sana. Alkukin on sama kuin
ahvenanmaalaisessa pitäjännimessä Jomala sekä muinaisten
permalaisten jumalannimessä Jomali, josta Islannin saagat
1200-luvulta kertovat.
Nokian Viikin kartanon läheisyydessä taas on sijainnut
Junturin-mäki tai Junkkarinmätäs, joka olisi perua uhripaikasta,
jossa on palvottu Junkkari-nimistä jumalaa. Viikin kartanon
seudulla olisi siis ollut uhripaikkoja, ja kartanon "maalliset"
omistajat, rälssimiehet 1300-luvulla ovat hyvinkin voineet jättää
saaren nimeen sen historiallisen viittauksen uhripaikkoihin. Eli
kertaus vielä: nykyistä Viikinsaarta on joskus mitä
todennäköisimmin tituleerattu Jumalasaareksi.
Leskirouva ryyppäsi Viikinsaaren
Sitä tuskin tiedetään, koska saaresta tuli Kaidesaari - ja miksi.
Alun perin Kaidesaaria oli kaksi: pienempi (eli nykyinen
Lehtisaari) ja isompi (nykyinen Viikinsaari). Joissakin
asiakirjoissa, muun muassa maanmittaus- ja lainhuudastuspapereissa
puhutaan myös Kaitesaaresta. Tosin vielä vuonna 1881 eräässä
kartassa on saaret merkitty maininnalla "Större och mindre
Kaidesaari", vaikkakin nimet olivat jo vaihtuneet.
Tarina kertoo, että joskus 1800-luvun alkupuolella saaret omisti
Nuolialan kylän Nikkilän talon raskaasti juopahtava leskiemäntä.
Hän kuulemma myi saaret Viikin isännälle yhdestä viinakannusta. Kun
"kauppahinnan" viimeinenkin pisara oli huljahtanut rouvan kurkusta
alas, kerrotaan hänen tokaiseen: "Kaidesaarikin meni että
kalahti".
Kun saari joutui Viikin kartanolle, saarta ruvettiin kutsumaan
Viikinsaareksi. Kun höyrylaivaliikenne ehätti Pyhäjärvelle, laivat
luonnollisesti lipuivat myös Viikinsaaren ohitse. Leipuri Tallqvist
sai viritteli ajatusta kesäravintolasta, ja sellaisen hän avasikin
piti Viikinsaaressa vuonna 1866. Muutamaa vuotta myöhemmin
Tallqvist rakennutti Onni-nimisen veneen, joka sitten kuskasi väkeä
Viikinsareen juhlimaan. Vuonna 1881 hän osti saaret Viikin
kartanolta 10 000 markan hintaan.
Kesäravintolat olivat 1800-luvun lopulla kovasti suosiossa, ja
Viikinsaari kohosi yhdeksi kehutuimmaksi. Saareen kulki
säännöllinen laivayhteys Laukontorin laiturista. Tallqvistin
kuoltua Tampereen kaupunki osti saaren omakseen 15 000 markan
hinnasta - summa otettiin kaupungin anniskeluvoittovaroista. Vuonna
1895 kaupunki rakennutti saaren uuden ravintolan. Vuodesta 1901
saari annettiin vuokralle Tampereen työväenyhdistykselle.
Viikinsaari on ollut tärkeä tamperelaisten urheiluseurojen ja
eri järjestöjen kesätapahtumien näyttämö. Viime vuosisadan
loppuvuosina saaren liepeillä järjestettiin soutu- ja
purjehduskilpailuja. Vuosisadan alkupuolelta lähtien seurat ja eri
ammattiosastot järjestivät kesäisin Viikinsaaressa
huvitilaisuuksiaan. Vuonna 1919 järjestettiin ensimmäisen kerran
Viikinsaaren ympäriuinti - into tosin lopahti heti, mutta vuodesta
1938 perinnettä on jälleen jatkettu.
Leijonat tyrkyllä saareen
Työväenyhdistys kuljetti väkeä juhliin omalla moottoriveneellään
Tarmolla vuodesta 1910. Seuraavalla vuosikymmenellä porukkaa
kyyditsi muun muassa Viikinsaari-niminen moottorivene, isompien
paattien ohessa. 1930-luvun lamavuosina työttömille järjestettiin
töitä Viikinsaaressa: kaupungin eteläisintä luonnonpuistoa
raivattiin ja tasoitettiin.
Tulkoon vielä mainituksi, että kun Tampereen edesmennyt
kaupunginjohtaja Erkki Napoleon Lindfors vieraili Puolan Lodzissa
vuonna 1960, hän sai ystävyyskaupungin isänniltä lahjaksi kaksi
leijonanpentua. Nimensä ne saivat yleisöäänestyksellä: Tam ja Pere
havaittiin yllätys yllätys parhaimmiksi. Pentujen sijoituspaikaksi
kaavailtiin - ehkä hieman lyhytnäköisesti - myös Viikinsaarta.
Näistä ajatuksista luovuttiin asiantuntijaväen kehoituksesta, ja
niin sai vuonna 1964 alkunsa Tampereen eläintarha nykyisen
Tampere-talon paikalla. Mutta se olisi jo toisen tarinan
paikka.
Nykyään Viikinsaarta hallitsee menestyksellä kaupungin
kulttuuritoimi, joka järjestää erilaisia kursseja ja tapahtumia
saaressa kesäisin harva se viikko. Syksyisin Viikinsaari laskeutuu
ansaitsemaansa talvilepoon.
© Jari P. A. Niemelä 1996
Kirjoituksen lähteinä käytetty muun muassa seuraavia:
* Koivisto, Tuomo: Viikinsaaren ympäriuinti Suomen vanhin uintimaraton (Tammerkoski 8/96)
* Alhonen-Salo-Suvanto-Rasila: Tampereen historia I (Tampere 1988)
-------------------