Intervalli on yksi tärkeimmistä musiikin peruselementeistä. Sen tehtävänä on mitata sävelten välisiä etäisyyksiä. Intervallien perustana ovat oktaavi-identiteetti (fysikaalinen ilmiö) ja diatoninen asteikko (sävelnimet, intervallit, nuottikirjoitus). Intervalleista osa on "suuria"/"pieniä" ja osa puhtaita. Kaikki voivat olla ylinousevia ja vähennettyjä. Tästä johtuu se, että nuottiviivastolla samanlaisilta näyttävät intervallit eivät aina ole samankokoisia.
Nykyisin yleisesti käytössä olevan tasavireisen viritysjärjestelmän ideana on, että kaikki asteikon 12 puolisävelaskelta ovat samansuuruiset ja kukin sävel on enharmonisesti täysin vapaasti merkittävissä. Näin intervallit tasavireisyydessä kuulostavat aina samanlaisilta, ainoana erona on transponoitu sävelkorkeus.
Nuottiviivasto itsessään ei ole kovin vanha keksintö, se sai lopullisen muotonsa vasta 1600-luvulla. Vielä 800- luvulla musiikkiteoreetikot olivat vahvasti sitä mieltä, että musiikkia ei voi koskaan kirjoittaa ylös sen monimutkaisuuden takia. Mainittakoon vielä, että varhaisimmat "nuolenpäänuotit" ovat noin 4000 vuoden takaa.
