Kätkö esittelee Louhen kalkkitehtaan ja samalla Louhen kylän historiaa. Se sijaitsee hylätyllä Tikkakylän asuinalueella, joka on aikanaan rakennettu tehtaan työntekijöitä varten. Tehtaanjohtajien talot rakennettiin kätköpaikasta noin 800 metriä kaakkoon, Kalkkitehtaantien varrelle. Ne ovat nykyisin niin ikään tyhjillään. Tikkakylän talot ovat paritaloja. Asunnot koostuvat keittiöstä, makuukammarista, vessasta ja makuuhuoneesta. Pesutilat ja sauna sijaitsevat erillisessä rakennuksessa Marmorintien toisella puolella. Saunan toiminta on lopetettu vuonna 2007 eikä Tikkakylän taloissakaan ole enää vuosikausiin asuttu. Osa niistä on myös purettu. Kätkön löytäminen ei vaadi rakennuksiin menemistä. Se lienee kuitenkin talvisinkin löydettävissä.
Tehtaan ja kylän historiaa
Louhen kalkkiesiintymä on yksi eteläisen Suomen neljästä suuresta esiintymästä muiden ollessa Paraisilla, Lohjalla ja Lappeenrannassa. Louhen esiintymästä tehtiin ensimmäinen geologinen selvitys jo vuonna 1919. Ruskealan Marmorin tytäryhtiö Orla aloitti kaivoskuilun louhimisen vuodenvaihteessa 1938–1939 ja varsinaisen kaivostoiminnan vuonna 1942. Ruskealan Marmori siirsi toimintonsa rajan taakse jääneiltä louhoksiltaan Louhelle eli silloiselle Ruokojärvelle jatkosodan jälkeen. Sen jälkeen Ruokojärvelle rakennettiin myös ensimmäinen kalkinpolttouuni kalkin jalostamista varten. Se sai seurakseen kaksi muutakin kuilu-uunia vuoteen 1948 mennessä. Niiden yhteiskapasiteetti oli noin 60 000 tonnia poltettua kalkkia vuodessa. Uusi kiertouuni valmistui vuonna 1967 ja korvasi kuilu-uunit vuoteen 1973 mennessä. Kiertouunin kapasiteetti on noin 70 000 tonnia vuodessa. Tehtaalle rakennettiin myös sammuttamo vuosina 1953–1954. Se korvattiin uudella vuonna 1970.
Ruskealan Marmorin lisäksi myös paraislainen kaivosyritys oli kiinnostunut Ruokojärven kalkkiesiintymästä. Se osti alueen maita ja suunnitteli oman louhoksen avaamista 1930- ja 1940-luvuilla. Se olisi kuljettanut louhimansa kalkin junalla Lappeenrantaan jalostettavaksi. Sitä varten olisi rakennettu Kerimäen ja Pääskylahden väliseltä rataosalta noin 10 kilometrin mittainen pistoraide louhokselle. Tämä louhoshanke ja siten myös pistoraidehanke jäivät kuitenkin toteutumatta.
Tehdas on ollut nykyisessä omistuksessaan vuodesta 1988 alkaen. Tehdas tuotti poltettua, sammutettua ja jauhettua kalkkia mm. metsä-, rakennus- ja kemianteollisuuden tarpeisiin. Toiminta ajettiin kuitenkin ensimmäisen kerran alas vuonna 2009 vähäisen kysynnän vuoksi. Kalkkia louhittiin ja poltettiin Louhella vielä vuosina 2013–2019, mutta sen jälkeen tehdas on viettänyt hiljaiseloa. Tehdasta ja louhosta kuitenkin ylläpidetään edelleen mahdollista toiminnan uudelleenkäynnistämistä varten. Loppuaikoina kalkkia louhittiin noin 230 metrin syvyydestä. Vuosina 1973–2003 kalkkia louhittiin myös kahdesta avolouhoksesta, jotka ovat sittemmin täyttyneet vedellä. Toinen niistä sijaitsee 1,3 kilometriä luoteeseen ja toinen noin kilometrin kaakkoon kätköpaikasta.
Parhaimmillaan tehdas työllisti 1950-luvulla 250 henkilöä silloisessa Ruokojärven kylässä. Ruokojärvestä muodostuikin tehtaan myötä Kerimäen kunnan toinen asutustaajama Louhi. Kovimman kasvun aikana Louhesta kaavailtiin jopa omaa kauppalaansa, mutta tämä jäi lopulta idean tasolle. Louhi kaavoitettiin kuitenkin vuonna 1979. Parhaimmillaan Louhella oli mm. useampia kauppoja ja pankkeja, posti, koulu ja palokunta. Nykyisin palveluista on enää jäljellä noin 40 oppilaan alakoulu. Loppuaikoinaan tehdas työllisti noin 50 henkeä, joista tosin merkittävä osa oli aliurakoitsijoita.
Tekstin lähteenä on käytetty Kerimäen keskustassa olevia Louhen kalkkitehdasta esitteleviä tauluja.
