Kätkö on kotirintamanaisten muistomerkin lähettyvillä, takoituksena esitellä tämä muistomerkki. Parkkipaikkojen naatit löytyy kuvauksesta.
Ei vaadi puuhun kiipeämistä, pituudesta hyötyä.
Pieni tietoisku kotirintamanaisista:
Suomi ei olisi selvinnyt sotavuosista ilman kotirintaman naisia, jotka tekivät pitkää päivää ja ehtivät moneen rooliin. Naisia värvättiin teollisuuteen, maa- ja metsätalouteen sekä huoltotyöhön. Lisäksi heidän tuli kantaa äidin, kasvattajan, kouluttajan, viihdyttäjän sekä henkisen tukijan ja lohduttajan tehtävänsä. Naisten moninaisia sotavuosien rooleja: tehtaantyöläinen, maatalouslomittaja, kotiavustaja, kummitäti, muonittaja, lotta, kanslisti, tähystäjä, sairaanhoitaja ja sotilaskotisisar. Sakari Tobelis oli suomalaista kansallisidentiteettiä rakentaessaan nostanut äidinrakkauden ihmistunteista korkeimmaksi. Äiti ”alati valvoo ja huolta kantaa, ei mitään vaadi, vaan kaiken antaa”. Sotavuosina sitä mitattiin toden teolla. Nainen sai siis yksin huolehtia toimeentulosta, kodista ja pienistä lapsista, mutta myös rintamalle joutuneesta miehestä, kenties pojistakin.
Naisten urakka ei päättynyt rauhan tuloon. Kaikki miehet eivät palanneet rintamalta. Sotaleskiä jäi noin 30 000. Heidän lisäkseen moni nainen joutui tahtomattaan vanhanpiian rooliin siitä yksinkertaisesta syystä, että miesikäluokat olivat vahvasti harventuneet.
Kovin moni sai aviomiehensä takaisin fyysisesti tai henkisesti rampautuneena. Ne arvet eivät umpeutuneet nopeasti – jos koskaan.
